?
..
Vieras
Kyselen siis jotain vinkkejä arjen helpottamiseen. Meillä 2v 1kk ja vauva 1kk, eli ikäeroa aika tasan 2v. Esikoinen on ollut "helppo" ja nukkunut yöt pääasiassa hyvin jo vuoden ajan. Muutenkin on ollut aika "kiltti tyttö". Nyt toisen vauvan syntymän jälkeen tuntuu, että kaikki on hukassa ja äiti väsynyt. Valitettavasti tulee purettua väsymystä huutamalla myös uhmaavaan esikoiseen, mikä ei varmasti helpota tilannetta..
Vauvalla ei (tietenkään) ole mitään rytmiä. Menee yöunille puolen yön aikoihin, nukkuu ihan maksimissaan kolme tuntia ekalla pätkällä, loput 1-2tunnin välein. Mulla ihan uutena ongelmana on tullut nukahtamisvaikeuksia, joten kun vauva herää joinakin öinä tunnin välein niin en nuku käytännössä ollenkaan ja parhaimpinakin öinä ehkä kuus tuntia kolmessa pätkässä.. Osittaisimetyksellä ollaan menty, nyt korviketta menee enää yleensä 40-100ml illan viimeisellä syötöllä. Luojan kiitos ei enää yleensä jää öisin kukkumaan syöttöjen väleissä niinkuin ihan ekoina viikkoina. Päivisin nukkuu yleensä max. tunnin pätkiä ja syö aika tasan kahden tunnin välein.
Esikoisella taas taitaa olla tullut liikaa muutoksia kerralla ja vanhempien väsymys ei auta yhtään asiaa. Hoidon lopetus, päiväunet jäi juuri pois ja nyt tietenkin vauvan syntymä vaikuttaa ja meillä on ihan rytmit hukassa. Aiemmin esikoisella on pidetty aika tarkat päivärutiinit, mutta nyt tuo päiväunien pois jääminenkin sotkee tätä kuviota. Kiukuttelee, nukuttaminenkin on vaikeaa ja on alkanut heräillä öisin. Ei onneksi joka päivä mutta ehkä pari kertaa viikossa, eikä sitä saa enää millään omaan sänkyyn rauhoittumaan ja joudun ottamaan viereen ja sitten mun yöunet on lopullisesti pilalla ja esikoinen kiukuttelee seuraavan päivän. Mies lähtee silloin sohvalle että edes joku nukkuu ja mä makaan valveilla kahden lapsen välissä kun en osaa nukahtaa kun esikoinen potkii selkään ja vauva pitää tissiä suussa näin hieman kärjistettynä.
Mies on onneksi vielä vuoden alkuun asti lomalla, mutta eipä siitä paljoa apua ole kun yöllä imetän. Päivisinkään ei oikeen onnistu nukkuminen kun esikoinen on nyt niin mussa kiinni ja hakee huomiota ja jos "lukitsen" itteni nukkumaan johonkin huoneeseen niin hakkaa ovea ja huutaa ihan varmasti kauan vaikka kuinka kiellettäisiin. Tuo uhma on kans uutta kun esikoinen on tähän asti ollut aika tottelevainen tapaus. Uhmakohtauksiin yritän osata kuitenkin suhtautua asiallisesti ja tuohon vaiheeseen kuuluvana, vaikka vaikeuksia välillä onkin.
Olisko kellään jo tästä vaiheesta selvinneellä jotain vinkkejä, miten saisin tätä elämää ja olemista rauhoitettua ja ehkä pikkuhiljaa vähän hellävaraisesti vauvaakin sopeutettua esikoisen rytmeihin? En tietenkään odota, ettei vauva heräilis yöllä tai muuta mut jos jotenkin sais tätä helpotettua niin kaikki vinkit otetaan vastaan! Mulla seisoo silmät päässä, unohtelen sanoja ja raivoan miehelle ja esikoiselle. Pää on ihan puuroa. Kai tätä pitää vaan jaksaa ja yrittää ajatella et ehkä joskus helpottaa.
Vauvalla ei (tietenkään) ole mitään rytmiä. Menee yöunille puolen yön aikoihin, nukkuu ihan maksimissaan kolme tuntia ekalla pätkällä, loput 1-2tunnin välein. Mulla ihan uutena ongelmana on tullut nukahtamisvaikeuksia, joten kun vauva herää joinakin öinä tunnin välein niin en nuku käytännössä ollenkaan ja parhaimpinakin öinä ehkä kuus tuntia kolmessa pätkässä.. Osittaisimetyksellä ollaan menty, nyt korviketta menee enää yleensä 40-100ml illan viimeisellä syötöllä. Luojan kiitos ei enää yleensä jää öisin kukkumaan syöttöjen väleissä niinkuin ihan ekoina viikkoina. Päivisin nukkuu yleensä max. tunnin pätkiä ja syö aika tasan kahden tunnin välein.
Esikoisella taas taitaa olla tullut liikaa muutoksia kerralla ja vanhempien väsymys ei auta yhtään asiaa. Hoidon lopetus, päiväunet jäi juuri pois ja nyt tietenkin vauvan syntymä vaikuttaa ja meillä on ihan rytmit hukassa. Aiemmin esikoisella on pidetty aika tarkat päivärutiinit, mutta nyt tuo päiväunien pois jääminenkin sotkee tätä kuviota. Kiukuttelee, nukuttaminenkin on vaikeaa ja on alkanut heräillä öisin. Ei onneksi joka päivä mutta ehkä pari kertaa viikossa, eikä sitä saa enää millään omaan sänkyyn rauhoittumaan ja joudun ottamaan viereen ja sitten mun yöunet on lopullisesti pilalla ja esikoinen kiukuttelee seuraavan päivän. Mies lähtee silloin sohvalle että edes joku nukkuu ja mä makaan valveilla kahden lapsen välissä kun en osaa nukahtaa kun esikoinen potkii selkään ja vauva pitää tissiä suussa näin hieman kärjistettynä.
Mies on onneksi vielä vuoden alkuun asti lomalla, mutta eipä siitä paljoa apua ole kun yöllä imetän. Päivisinkään ei oikeen onnistu nukkuminen kun esikoinen on nyt niin mussa kiinni ja hakee huomiota ja jos "lukitsen" itteni nukkumaan johonkin huoneeseen niin hakkaa ovea ja huutaa ihan varmasti kauan vaikka kuinka kiellettäisiin. Tuo uhma on kans uutta kun esikoinen on tähän asti ollut aika tottelevainen tapaus. Uhmakohtauksiin yritän osata kuitenkin suhtautua asiallisesti ja tuohon vaiheeseen kuuluvana, vaikka vaikeuksia välillä onkin.
Olisko kellään jo tästä vaiheesta selvinneellä jotain vinkkejä, miten saisin tätä elämää ja olemista rauhoitettua ja ehkä pikkuhiljaa vähän hellävaraisesti vauvaakin sopeutettua esikoisen rytmeihin? En tietenkään odota, ettei vauva heräilis yöllä tai muuta mut jos jotenkin sais tätä helpotettua niin kaikki vinkit otetaan vastaan! Mulla seisoo silmät päässä, unohtelen sanoja ja raivoan miehelle ja esikoiselle. Pää on ihan puuroa. Kai tätä pitää vaan jaksaa ja yrittää ajatella et ehkä joskus helpottaa.
