miten jaksan!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eijaksakirjautuanyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

eijaksakirjautuanyt

Vieras
Kertokaa miten jaksan....
Lapset 7 v, 4 v ja 2 v ja nyt raskaana. Raskaus ei ollut suunniteltu mutta kun elämä on.... Abortti ei ole vaihtoehto.
Itestä vaan tuntuu että miten helvetissä sitä jaksaa kun tossa on noi kaikki muutkin...
 
Eilen juuri itse totesin että asennekysymys tämä vanhemmuus on. Ehkä sun pitää vaan asennoitua siihen et se tehdään mikä on pakollista ja minkä jaksaa muu saa OIKEASTI olla.
Itsellä ei ole kuin kaksi lasta mutta kyllä näidenkin kanssa on joskus helisemässä. Kotona ollessa rutiinit ja perhe- yms. kerhot auttoivat ainakin mua pysymään järjissäni ja kirkolliset
kerhot on vielä lisäksi ilmaisia tai ainakin tosi edullisia.
Pää pystyyn ja kohti uutta. Kyllä se niin on et elämästä selviää kyllä kunhan jaksaa yrittää ja
myös muistaa pyytää apua jos tuntuu raskaalta ja voimat vähissä. Kaikkea hyvää sulle ja onnea odotukseen!
 
mä olen sitä mieltä että kaikkeen sopeutuu.. tulee eri aikoja välillä on vaikeampaa välillä helpompaa. sitten kun olet itse vanha olet kiitollinen (toivottavsti) että sinulla on niin monta lasta..olen töissä vanhustenpalvelukodissa niin onnellisempia vanhuksia on ne joilla on useampi lapsi ja ja joilla ei yhtään ovat todella yksinäisiä (joillainen en itse ikinä haluisi olla).
muutenkin olen sitä mieltä että mitä enemään niitä lapsia on sitä parempi, välissä on yhtä hullun myllyä, mutta onhan niistä niin seuraa toisilleen.. sanoisin näin että omalla ajattelulla voi asiaan vaikutta ajonkin verran, minkä kokee tärkeäksi ja minkä ei esim. jos kämppä ei oo aina tiptop niin so what..
 
Alkuperäinen kirjoittaja myötätuntoa:
Eilen juuri itse totesin että asennekysymys tämä vanhemmuus on. Ehkä sun pitää vaan asennoitua siihen et se tehdään mikä on pakollista ja minkä jaksaa muu saa OIKEASTI olla.
Itsellä ei ole kuin kaksi lasta mutta kyllä näidenkin kanssa on joskus helisemässä. Kotona ollessa rutiinit ja perhe- yms. kerhot auttoivat ainakin mua pysymään järjissäni ja kirkolliset
kerhot on vielä lisäksi ilmaisia tai ainakin tosi edullisia.
Pää pystyyn ja kohti uutta. Kyllä se niin on et elämästä selviää kyllä kunhan jaksaa yrittää ja
myös muistaa pyytää apua jos tuntuu raskaalta ja voimat vähissä. Kaikkea hyvää sulle ja onnea odotukseen!

 
Alkuperäinen kirjoittaja asiasta ja hieman vierestä:
mä olen sitä mieltä että kaikkeen sopeutuu.. tulee eri aikoja välillä on vaikeampaa välillä helpompaa. sitten kun olet itse vanha olet kiitollinen (toivottavsti) että sinulla on niin monta lasta..olen töissä vanhustenpalvelukodissa niin onnellisempia vanhuksia on ne joilla on useampi lapsi ja ja joilla ei yhtään ovat todella yksinäisiä (joillainen en itse ikinä haluisi olla).
muutenkin olen sitä mieltä että mitä enemään niitä lapsia on sitä parempi, välissä on yhtä hullun myllyä, mutta onhan niistä niin seuraa toisilleen.. sanoisin näin että omalla ajattelulla voi asiaan vaikutta ajonkin verran, minkä kokee tärkeäksi ja minkä ei esim. jos kämppä ei oo aina tiptop niin so what..

Juu, ei noita aikaisempia pois antaisi, ei. Tätä neljättä olin ajatellut, että joskus ei ihan tähän näin. MUtta kun se elämä joskus yllättää, ei aina niin kivalla tavalla ja kun se menee niinkin kun me ei sitä suunnitella.
Itse olen yksinäisen lapsuuden viettänyt ja tiedän mitä se yksinäisyys siinä mielessä on ja siksi näitä tenavia tässä on. Tulleet ehkä suunnittelematta kaikki mutta yhtä rakkaita kuitenkin.
Ite vaan miettii juuri tuota, että kun ei tahdo sitä kämpän sotkuisuutta oikeen sietää vaikka jatkuvasti tää on mullin mallin. Se vaan kun on pienet tilat ja monta asujaa niin se on hetkessä sekaisin ja tunkkaisen oloinen.
 
Meillä vähän samanikäisiä lapsia neljä kyllä kaikki hienosti menee :hug:
Onhan teillä mummolaa siinä lähellä? Järjestät vaan jos mahdollista omaa tai kahdenkeskistä aikaa niin jaksaa taas kummasti :heart:
 

Yhteistyössä