vaikka me ollan vähävaraisia tulot lapsislisen ja asumistuen kanssa noin 2000e, niin sili en jaksa aian vaan valittaa. MEillä on kaikki hyvin! Vaatteita on , välillä ostellaan jopa uutenakin, ruokaa on rittävästi ja laskutkin on saatu ajoissa maksettua. Mikäs hätä tässä on. On paljon ihmisiä joilla on asiat vielä huonommin. Mitä sit jos mulla ei oo varaa ostaa mikroa, pyykinpesu-tai astianpesukonetta. Ollaan hyvin nyt pärjätty ilman niitäkin.
Lapset saa harrastaa judoa, joka maksaa 400evuosi koko perheeltä+ kilpailumatkat päälle, tyttö saa myös lukiokirjansa, osa nistä on ostettu uusina, osa kytettyinä, ihan miten niitä on satavilla.
Mulla ei ole enää pankkiin eikä ulosottoon velkaa =) joten elämä on siltä osin helpottunutkummasti. Toukokuun jälkeen lapsilisä pienenee, kun ttytö täyttää 17, ehkä hän sitten tulee saamaan sit kesän jälkeen opintotukea, se raha on tytön ei vanhempien.
Miehen velkasaneeraus päättyy muistaakseni ens vuonna, joten sit taas elämä on mallillaan.
Että meillä mene ihan hyvin, vaikka rahaa ei olekaan paljon, tää on asennekysymys. JA väittäisine että siksi myös tulee iso säästö kun ei omisteta autoa, kuljetaan melkein kaikki alle 15 km matkat pyörällä, myös talvisaikaan.
Turhaan raha-asioista on stressata, se nyt van on niin että elämä on epäreilua ja me ei sille asialle mitän voida, eikä se ainakaan valitttamalla parane!