Miten jaksatte lasten kanssa yksin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pian yksin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pian yksin

Vieras
Siis tiedän tämän olevan TOSI tyhmä kysymys, koska en ole jäämässä lasten kanssa kuitenkaan täysin yksin. Olen naimisissa, mutta ero on tulossa. Mies joustaa lasten vuoksi niin, että saan asua lasten kanssa ja lasten koti on pääsääntöisestä minun luonani. Mies pyrkii muuttamaan lähelle ja viettämään aikaa iltaisin ja viikonloppuisin sekä loma-aikoina lasten kanssa. Käytännössä lapset siis voisivat olla viikonloppuina miehen luona, sekä iltaisin käydä siellä.

Mietin kuitenkin, että päävastuu lapsista jää minulle. Kouluaamujen järjestelyt, harrastukset jne. Miten te muut olette jaksaneet sitä? Toki ehkä jaksamista on sitten enemmän, kun ei tartte jatkuvasti tapella miehen kanssa ja sitä myötä jää enemmän energiaa elämään.
 
Mä olen ollut alusta asti yksin lapseni kanssa, olen siis totaaliyh ja lapsi on nyt 11-vuotias.

Mä en ymmärrä miksi EN jaksaisi, kun en muustakaan tiedä eikä ole muusta kokemusta.

Tsemppiä, kyllä se siitä kunhan vaan totut asiaan...:hug:
 
Mä olen ollut alusta asti yksin lapseni kanssa, olen siis totaaliyh ja lapsi on nyt 11-vuotias.

Mä en ymmärrä miksi EN jaksaisi, kun en muustakaan tiedä eikä ole muusta kokemusta.

Tsemppiä, kyllä se siitä kunhan vaan totut asiaan...:hug:

Kiitos ;,) Ajattelin, että saan täysin yksinhuoltajilta naurut niskaani :( Onhan minulla kuitenkin ex-mieheni mukana lasten elämässä. Mutta erilaistahan se tulee olemaan...arki on varauduttava pyörittämään yksin ja ajattelin mm. irtisanoa kuntosalijäsenyyteni koska en kuitenkaan pääse sinne montaa kertaa viikossa.

Kaikkeen tottuu varmasti, mutta alussa voipi olla ihmettelemistä.
 
Älä nyt vielä ala mitään irtisanomaan. Jos lasten isä edelleen eron jälkeen osallistuu ja jos osallistuu noinkin paljon mitä aloituksessasi kerroit, niin hyvin pääset salille. Ei sun tarvi sitä kaikkea vapaa-aikaa käyttää kaupassa käymiseen ja kodin puunaamiseen. Salille mars vaan. ;)
 
Ei herranjestas! Jos se mies on luvannut olla (ja kasvattaa) lastaan useamman kerran viikossa, niin ehdithän sä sinne kuntosalille! Eikö siellä ole lapsiparkkia? Kaikkeen tottuu ja yksinhuoltajuudestakin selviää. Luota itseesi!
 
[QUOTE="niin";29662690]Miksi lapset eivät voi jäädä isälleen?[/QUOTE]

Koska näemme, että lapset ovat tällä hetkellä enemmän minussa vielä kiinni. Tilanne voi toki muuttua lasten kasvaessa ja poikien tullessa murrosikään. Sitten asiaa pitää katsoa uudelleen. Ja minä en halua olla lasten elämässä "viikonloppuäiti"...en pystyisi elämään sellaisessa tilanteessa.
 
[QUOTE="aapee";29662700]Koska näemme, että lapset ovat tällä hetkellä enemmän minussa vielä kiinni. Tilanne voi toki muuttua lasten kasvaessa ja poikien tullessa murrosikään. Sitten asiaa pitää katsoa uudelleen. Ja minä en halua olla lasten elämässä "viikonloppuäiti"...en pystyisi elämään sellaisessa tilanteessa.[/QUOTE]

Minkä ikäiset lapset? entä viikko-viikko systeemi?
 
[QUOTE="niin";29662718]Minkä ikäiset lapset? entä viikko-viikko systeemi?[/QUOTE]

Lapset ovat "jo" 6-v ja 10-v. Viikko-viikko oli toinen vaihtoehto, mutta halusimme että lapsilla on yksi koti ja yksi turvapaikka eikä heidän tartte reissata kahden kodin välillä. Toki nytkin saavat mennä isälleen kylään, yöksi jne milloin vain haluavat ja milloin isänsä on kotona. Ja ex-mieheni saa tulla meille iltaisin pelailemaan, leipomaan yhdessä, vaikka lasten huoneisiin "yökylään" jne.
 
Vinkki sivusta seuranneelta: Tehkää selkeät sopimukset ja säännöt nyt kun olette hyvissä väleissä eikä kummallakaan ilmeisesti ole uusia kumppaneita. Helpottaa elämää myöhemmässä vaiheessa sitten :).
 
Trust me, sitten kun miehesi löytää uuden naisen, niin mikäli teillä ei ole tarkkoja sopimuksia tapaamisista nyt, niin mies unohtaa tavata lapsiaan ollenkaan. Näitä on nähty niiiiiin paljon... Ehkä nyt on sopuisaa, jos äijällä on jo uusi hoito kehissä ja haluaa eron äkkiä ilman turhaa draamaa. Mutta hyvin nopsaa ne skidit unohtuvat...
 
Meille tuli ero pari vuotta sitten, kolme alle kouluikäistä lasta silloin. Hyvin ollaan pärjätty vaikka onhan tämä todella raskasta välillä. Lapset ovat viikonloppuisin isällään ja puolin ja toisin autetaan ja joustetaan jos toinen tarvitsee apua. Yksin hoidan käytännössä lasten harrastukset ja hankinnat, koulu- ja päiväkotiasiat. Minulla on tässä myös koiria hoidettavana. Pikkuhiljaa helpottaa.
 
Jaksan koska ei muutakaan vaihtoehtoa ole. Kaikkeen tottuu kyllä ja tuo, että lasten isä jää mukaan lasten elämään noinkin aktiivisesti, helpottaa elämääsi ihan varmasti ja paljon. Sinullehan tulee ns. omia vapaapäiviäkin jopa, kun lapset ovat isällään. Lapset on myös sen verran isoja jo, että eiköhän se arki ihan hyvin hoidu. Jännittää se varmasti mutta kyllä siitä selviää ja jaksat kyllä. Ne huoltajuus- ja tapaamissopimukset tosiaan kannattaa tehdä lastenvalvojalla ihan kirjallisesti heti kun olette eri osoitteisiin muuttaneet vaikka tuntuisikin, että osaatte ja kykenette ne keskenänne puheilla sopimaan -tilanteet voi muuttua paljonkin ajan myötä.
 
mä olen päättänyt selvitä :) mulla kolme lasta, alle kouluikäisiä kaikki. lasten isä on mukana niitten elämässä, mutta ei noin paljon.. kyllä tähän tottuu, nyt on tätä eletty 4kk ja kyllä se parempi on erossa olla kun ei yhdessäkään pysty olemaan. vaikka rankkaa onkin välillä, myönnettävä se on...
 
Kyllä sinä jaksat, usko pois. Jos olet tähän asti suorittanut asioita lasten kanssa, kannattaa höllätä vähän. :)

Yhtä asiaa en oikein ole koskaan ymmärtänyt, kun sanotaan, ettei haluta vuoroviikko-tapaamisia, ettei lasten tarvitse reissata kahden kodin välillä. Sitähän lapset tekevät silloinkin, kun ovat joka toinen viikonloppua toisen vanhemman luona. Reissaavat edestakaisin jopa enemmän. Toinen asia, mitä en ymmärrä on toisen vanhemman luona kyläily. Kuulostaa ihan kauhealta minun korviini. Mielestäni lapsilla on oikeus asua ja viettää arkea molempien vanhempien kanssa. Teidän suunnittelemassa mallissa tämä ei toteudu lainkaan.

Ja sitten tosiaan se, että selkeät sopimukset kaikesta. Usko kokeneempia. Isoja ongelmia todennäköisesti edessä, jos kaikesta ei ole mustaa valkoisella. Sopimukset määrittävät vain minimin ja joustaa voidaan niin paljon kuin molemmille vanhemmille sopii. Tilanteessa, jossa ollaan erimielisiä voidaan kuitenkin palata lukemaan sopimusta.

Tsemppiä!
 

Yhteistyössä