Miten jaksatte töissä (alkuraskaus)?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuulia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tuulia

Vieras
Hei! Olen 8. raskausviikolla ja tuntuu että väsymys, uudet oudot tuntemukset ja hormoniheilahtelut vaikuttavat todella raskaasti työtehooni. Varsinkin kun töissäni on ollut nyt suht kiireistä, tuntuu etten jaksa mitään. En jaksa olla kiinnostunut työkavereistani, työstäni, mistään. Olen yleensä aktiivinen ja sosiaalinen, mutta nyt olen aivan päinvastainen. Teen juuri ja juuri ne pakolliset hommat ja muuten vain sinnittelen neljään saakka. Tuntuu, että vaikka olen raskaudestani onnellinen, olen töissä aivan masentunut. En tiedä, viitsinkö vielä tässä vaiheessa kertoa lähimmälle esimiehelleni (jonka kanssa kyllä tosi avoimet ja hyvät välit) raskaudestani, ihan vain selittääkseni viimeviikkojen "outouttani". Kommentteja?
 
En jaksanutkaan... olin aivan samanlainen kuin sinä kuvatessa omaa olotilaasi, kerroin esimiehelle raskaudeseta ja siitä huolimatta jouduin puhutteluun koska olen ollut poissaoleva ja kärttyinen. Mutta pitäisikö jaksaa olla hymy huulilla kun oksetta ja velloo ja väsyttää 16 tunnin yöunien jälkeen. Puhuttelun jälkeen sitten hain saikkua, tavallaan kiusallani... tai siis olihan minulla paha olla (laihduin 7,5 kg pahoinvoinnin takia) mutta ilman puhuttelua olisin yrittänyt sitkuttaa töissä.. nyt vaan lasken päiviä äitiysloman alkuun, työmotivaatio on kokonaan kadonnut juuri "kokemani vääryyden vuoksi", olo on ihan hyvä jo, rv 19 menossa, teen työni niin kuin, sen mikä on pakko, mutta en jaksa kiinnostua mistään ylimääräisestä kuten ennen...
 
Joo olihan se aluksi ihan kuvailemasi kaltaista minullakin. Olin alamaissa pahoinvoinnin ja väsymyksen vuoksi. Kun pahoinvointi alkoi helpottaa, myös mieliala kohosi ja olin muutenkin pirteämpi. Tämä muutos alkoi tapahtua siinä vk:lla 12...
Kerroin raskaudesta töissä jo melko varhaisessa vaiheessa, ja pomo ja muut suhtautuivat ymmärtäväisesti mun väsyneeseen ja nuutuneeseen olemukseeni. :)
 
Moi! Muistan hyvin viime kesän ja samanlaiset fiilikset. Töiden jälkeen olin ihan sippi ja menin aina heti nukkumaan, sitten valvoin muutaman tunnin ja taas nukkumaan. Olin myös tavallaan masentunut raskaudesta vaikka se oli erittäin toivottu pitkä projekti. Mutta n. viikolta 16 lähtien väsymys katosi ja tilalle tuli energia, keskiraskaus oli aivan ihanaa aikaa! Nyt sitten "kärsitään" näistä loppuajan ihanista vaivoista, mutta kyllä näiden kanssa pärjää. Toivottavasti myös sinulla helpottaa muutaman viikon päästä, itse en alussa kertonut kenellekään vaikka mieli tekikin....
 
Tutulta kuulostaa! Aloitin työt hoitovapaan jälkeen lokakuussa, olin juuri tullut raskaaksi taas ja pahimmat viikot osuivat tuohon työn aloitukseen :( Olen ollut ihan zombiena koko ajan, eikä mikään ole kiinnostanut - olen kyllä saanut ottaa kaikki näyttelijätaitoni esiin ;-) Viikko sitten olin rankassa koulutuksessa ja meinasin purskahtaa itkuun kun en olisi ollenkaan jaksanut istua siellä ja innostua kuten muut. Esimieheni ei tätä huomaa, koska näkee oikeastaan vain työni tuloksen, joka kuitenkin on ollut ihan ok. Mutta kertoisin kyllä jos esimies selvästi huomaisi.

Toivotaan, että pian helpottaa. Itselläni menossa rv12 ja vielä ei ole selvää muutosta havaittavissa, mutta ehkäpä jo tosi pian. Tsemppiä, yritä sinnitellä mutta kerro jos menee liian hankalksi (varmasti kannatta!)
 
en varmaan jaksaisikaan jos jäs töissä kävisin.ekaa odottaessa olin just ne pahimmat viikot leikkikentällä välvomassa lapsia ja se oli varmaan elämäni kauheinta aikaa.taisi muutama äiti jo luulla että olen krapulassa joka päivä kun hävisin koko ajan nurkan taakse oksentamaan:)onneksi oli kaksi muutakin valvojaa jotka vahtivat lapsia sillä aikaa kun mä melkeen nukuin hiekkalaatikon reunalla..se oli kyllä tuskaa.ja kun eihän tuollanen oo mitään verrattuna oikeaan työhön.ihmettelen vaan että miten kukaan jaksaa käydä normaalisti töissä jos on oikeen huonvointinen.toista odottaessani olin kotona esikoisen kanssa ja nyt kolmatta odottaessa olen vieläkin kotona mutta on tämä siltiki raskasta,toivois että sais vaan nukkua!
 
Tutulta kuulostaa... Nyt rv 8+2 ja tämän viikon olen ollut hirvittävän väsynyt ja pahoinvoiva, ja eilen sain neuvolakäynnin yhteydessä kaks päivää saikkua. Ja töissä ei tosiaan jaksaisi tai kiinnostaisi olla...
 
Itselläni tuo vaikein vaihe kesti liki 6 viikkoa (rv 8-13). Kävin töissä sitkeästi, onneksi sain paljon ymmärrystä. Työtä lukuun ottamatta karsin kaiken muun pois. Söin ja nukuin. Siinä kaikki. Ei saa yhtään syyllistää itseään siitä, ettei ole jaksanut siivota tai laittaa gourmee ruokaa. Kunhan vaan muistat juoda tarpeeksi ja syödä hedelmiä (jos maistuu), ja NUKKUA silloin kun nukuttaa!!!
Kyllä se siitä helpottaa, usko pois! Itse oli jo aivan vaipumassa epätoivoon, kun syyskuun alussa väsymys ei vieläkään helpottanut. Nukuin öisin 10-12 tuntia ja iltaisin vielä parin tunnin nokoset ja silti olin aivan poikki. Mutta, yht'äkkiä, juuri tuossa rv 14 paikkeilla aloin taas jaksaa. Vieläkin väsymyskohtauksia tulee silloin tällöin, olen nyt viikolla 20, ja yöunet venyvät helposti yli 8 tunnin.

Voimia!!
 

Yhteistyössä