Miten jättää kertomatta?

[Uinuli]

Olen tuntenut mieheni ystävänä useita vuosia. Viime syksystä olemme kuitenkin virallisesti seurustelleet ja tammikuusta asti asuneet yhdessä ja toukokuussa kihlaannuimme.

Ystävyysaikoina kerroimme omista mies/naisseikkaiuluista toisillemme, eli kummatkin tiesi hyvin missä kukainenkin viipottaa. Minulla viipottamista oli huomattavasti paljon enemmän, mutta vakavampaa viipottamista tapahtui hänellä.

Eilen olimme kaveriporukalla syömässä ja kun kävin vessassa, törmäsin sattumalta kulman takana, niin että mieheni ja muut ystävämme eivät huomanneet, erään entisistä ""kavereistani"". Jutskattiin ja kerrottiin kuulumisia, ei siinä sen ihmeempiä. Olihan se tietenkin kiva nähdä ja muuta, mutta muuten oli kyllä täysin merkityksetön kohtaaminen.

Kun ajelimme kotia, kysyin mieheltäni, että jos minulla olisi jotain kerrottavaa, haluaisiko hän kuulla, jos asia on mitätön. Hän ei halunnut kuulla. No olin hetken hiljaa, ja sitten minun piti kertoa, että tapasin tämän kaverin ravintolassa ja juteltiin vähän.

No, mieheni hermostui, että miksi tuollaisia pitää kertoa, ei hän halua kuulla ja repiä auki vanhoja haavoja. Tämä on sinänsä hankalaa, että minähän en ole häntä pettänyt, koska en silloin hänen kanssaan seurustellutkaan virallisesti.

Minulle on hirvittävän tärkeää olla avoin ja kertoa jos minulle tapahtuu jotain ja tuntuu, että salaan ja tällä tavalla valehtelen, jos en kerro tällaisista jutuista. Mieheni on taas jyrkästi sitä mieltä, että ei saa kertoa.

Minä sain hirvittävän paniikkikohtauksen eilen kun huomasin, että minun pitää muuttua, jotta tällaista selkkausta ei enää tule, koska jo ihan oman mielenterveyteni kannalta on parempi olla kertomatta. Olin arvioinut tilanteen väärin, koska en ajatellut ollenkaan mieheni reagoivan noin vahvasti entisiin miehiini.

Vituttaa...

Kuis teillä muilla, kerrotteko tällaisista?

 

[Jussi]

Näin opit taas miehestäsi jotain uttaa. Yhdelle miehelle voi kertoa ja toiselle ei. Yksi haluaa ehdottomasti kuulla, toinen ei halua kuulla mitään ja kolmannelle se on yhdentekevää kerrotko vai et.

Nyt kun tunnet miehesi tältäosin tiedät miten toimit jatkossa. Huomenna opit jotain uutta.

Sama se on naistenkin kanssa. Vaikka vastarakastuneina halutaan tietää kaikki ja ne kestetään silloin myös kuulla., niin smanlaisetjutut suhteen vakiinnuttua saavat aikaan vain ahdistusta.

Parisuhteessa ei tarvitse kertoa kaikkia pikkujuttuja. Ei edes vaikka toinen vaatisi ne kuullakin.. Miksi hitossa kertoa jotain naurettavaa sattumusta jos siitä on seurauksena vain hirveä kohtaus, huutoa ja epäluuloa.

Näissä asioissa vastuu on kysyjällä. Jos ei halua kuulla ei pidä myöskään kysyä. Jos miehesi ei kysele, niin älä myöskään kerro oma-alotteisesti. Jos hän kyselee, mutta ei kestä kuulla, älä kerro silloinkaan.

 

[Äijä]

On se kumma, kun ne entiset suhteet eivät olekaan kadonneet maan päältä löydettyänne toisenne!
Tottakai törmäätte molemmat entisiinne jossain vaiheessa ja luontevaa on vaihtaa kuulumiset. Jos tuollaista ei voi kertoa kumppanilleen ilman mustasukkaisuuden puuskaa, ennustelen vaikeuksia jatkossa. Voin vain ihmetellä reaktioitanne.
Itse olen ollut aviossa vajaat 10 vuotta ja edelleen törmään toisinaan poikamiesaikojeni tuttavuuksiin. Niin tekee luonnollisesti myös vaimoni. Saatamme kertoa noista törmäämisistä tai sitten ei, mutta suhteellemme nuo henkilöt ovat yhdentekeviä. Historia on historiaa ja elämä jatkuu uusin kuvioin.

 

[Jaana]

Tuota. Sain sen käsityksen, että miehesi itse ei kertoisi. Ja hänelle nuo tapaamiset merkitsisivät enemmän kuin sinulle. Älä kerro sinäkään. Älä, vaikka sattuisi jotain jolla on merkitystä.

 

[Uinuli]

Niin, nämä ovat lähinnä sellasia omille parhaille tyttökavereille kerrottavia supisupijuttuja, ei ilmesti yleensä näistä omille kumppanille kerrotakaan. Minusta on vaan tosi hankalaa kertoa kavereille mitään, mikä liittyy omaan suhteeseeni, koska ensi sijaisesti se pitäisi selvittää asianosaisen kanssa...