Mulla on kaveri joka teki saman homman kahteen kertaan. Ensin silloisen, pitkäaikaisen avopuolisonsa kanssa tuli vahinkoraskaus ja olisi itse halunnut pitää lapsen mutta mies ei. Teki sitten abortin miehen takia ja katui sitä kokoajan. Jatkoi vielä useamman vuoden sellaista on-off-suhdetta.
Sitten vähän eron jälkeen löysi uuden miehen ja parin vuoden seurustelun jälkeen päättivät yrittää lasta. Kun tämä sitten oli onnessaan raskaana ja kerennyt kertoa omille vanhemmilleen ja ystävilleen, mies päättikin ettei vielä halua lasta vaan ehkä parin vuoden päästä. No, ei kun abortti taas ja nyt sitten vuosi abortin jälkeen kaveri on masentunut ja katuu taas aborttiaan. Ei kuitenkaan vieläkään ota itse vastuuta noista vaan rypee itsesäälissä kun miksi hänen kohdalleen osuu aina ne paskat kundit. Kuitenkin samalla kun syyttää nykyistä miestä abortista, ei uskalla erota kun elättelee toiveita jos mies kuitenkin vuoden päätä olisi valmis siihen lapseen.
Tiedoksi vaan että olen tukenut ja kuunnellut itkut toisensa jälkeen ja katkeruutta siitä kuinka mulla on niin helppoa kun mä olen tässä ajassa saanut perheen ja kolme lasta ja hän vain kaksi paskamaista miesystävää ja kaksi aborttia. En ole koskaan häntä tuominnut päin naamaa mutta ihan rehelllisesti olen kuitenkin sitä mieltä että jokainen nainen vastaa itse aborteistaan, ei niitä voi laittaa sen miehen syyksi pelkästään.
