[QUOTE="hops";25840744]Jos ei edes muutamaa viikkoa voi olla menemättä mihinkään, on minusta itsekäs. Etenkin, jos ei edes yritä vaan ei suostu imettämään sitä ensimmäistäkään kertaa. Kipuakaan ei tarvitse kestää mukinoitta, mutta yrittää pitää. Mulla ainakin oli ekat pari viikkoa ihan kamalat, mutta sen jälkeen onnistui. Jos kipu ei olisi lievittynyt, muutamaan viikkoon olisi varmaankin jäänyt.
Avainsana on kuitenkin _yrittäminen_.[/QUOTE]
En tiedä, ymmärsitkö minut hieman väärin. Tarkoitin siis sillä "menemisellä" menemistä lapsen kanssa eli ihan kyläilyjä tai kaupungillakäyntejä tms. En siis mitään viinanhuuruisia pirskeitä tms. Tämä tuli mieleeni, koska omaan lähipiiriini kuuluu nainen, joka ei imettänyt juuri siitä yksityisyyden tarpeesta, eli siis hänestä tuntui siltä ettei voinut lähteä mihinkään (kahvilaan, kaupungille, kylään) juuri sen imettämisen takia kun ei kokenut voivansa imettää muiden nähden (lähinnä siksi, että koki sen rintojen "paljastelun" kiusalliseksi).
Itse yritin imettää esikoistani, mutta luovutin juurikin tuon kivun vuoksi... Kovasti kaikki hokivat kyllä, että se menee aikanaan ohi ja helpottuu kyllä, mutta tosiaan ne tuntemukset laittoivat mut jotenkin kammoamaan koko tapahtumaa ja koko ajatus imetyksestä lähinnä otti päähän ja itketti. Itsekästähän se toki on, sitä en kiellä... mutta toisaalta koko sen yritykseni ajan (3 viikkoa) voin henkisesti todella huonosti, juuri imettämisen epämukavuuden takia. Siksi koin paremmaksi tarjota lapselleni vaihtoehtoista ravintoa.
(Minä siis olen se, jonka viestiin tuossa ylläolevassa viestissäsi vastasit.)