Miten joku voi viedä edes 3-vuotiaan päiväkotiin? :(

["jess"]

Lapset jotka tulevat eskariin suoraan kotihoidosta ovat sosiaalisesti ja taidollisesti aika rassukoita verrattuna ikäovereihinsa jotka ovat olleet hoidossa esim. 3-vuotiaasta.

älä yleistä!toi riippuu varmaan aika paljon siitä,että ollaanko vain kotona vai käydäänkö esim.puistossa srk:n kerhossa ym. ja mm.sinkkonen sanoo että,lapsilla jotka ovat saaneet olla kotona kouluikäiseksi asti on parhaat eväät sinne koulutielle jne.
oma poikani meni kotihoidosta suoraan eskariin ja on nyt 9veenä luokkansa priimus ja suosittu kaveri sekä koulussa,että kotipihalla.
mutta jokainen tyylillään

 

["kolmen lapsen äiti"]

a. p. paapoo nyt lapsiaan ja itkee sitten pienten rassukoidensa jyrän alla, kun ne on murkkuikäisiä. Eihän tuollainen 3 - 4- vuotiaan vauvana pitäminen ole järkevää. Toki jokainen tekee asiat oman elämäntilanteensa mukaan, mutta hoitoon lapsensa vieviä ei pidä tuomita sen takia, että se olisi lapselle vahingollista. Omasta lapsuudesta muistan, kun vanhemmat oli aina kotona (maatila), isommat sisarukset koulussa. Oli tylsää eikä koskaan ollut ketään leikkikaveria. Sitten kun menin kouluun niin eka vuosi oli tosi vaikea, kun siellä ahdisti ja oli äitiä ikävä koko ajan. Omat lapset on menneet hoitoon elämäntilanteesta riippuen 1 - 3- vuotiaina ja täyspäisiä on kaikista tullut eikä niistä kukaan ole saanut päivähoidosta traumoja. Ovat nyt peruskoulunsa päättäneitä ja vanhin jo muuttanut kotoa pois.

 

[joooh]

Lapset jotka tulevat eskariin suoraan kotihoidosta ovat sosiaalisesti ja taidollisesti aika rassukoita verrattuna ikäovereihinsa jotka ovat olleet hoidossa esim. 3-vuotiaasta.

voi olla, mutta ei saa yleistää. meillä lapsi meni kotoa eskariin ja kehuttiin tehtävätaitoiltaan ja sosiaalisilta taidoiltaan todella mahtavaksi.

tosin me ei asuta missään metsän keskellä vaan lähiössä jossa näkyy muitakin lapsia ja lapsi kävi lisäksi srk:n kerhossa ennen eskaria.

siitä kiittelivät myös, että selvästi lapsella ideoita itsensä viihdyttämiseen, keksii tekemistä itselleen eikä haahuile ympäriinsä kun jotain pitäis tehdä...

 

["aksu"]

voi olla, mutta ei saa yleistää. meillä lapsi meni kotoa eskariin ja kehuttiin tehtävätaitoiltaan ja sosiaalisilta taidoiltaan todella mahtavaksi.

tosin me ei asuta missään metsän keskellä vaan lähiössä jossa näkyy muitakin lapsia ja lapsi kävi lisäksi srk:n kerhossa ennen eskaria.

siitä kiittelivät myös, että selvästi lapsella ideoita itsensä viihdyttämiseen, keksii tekemistä itselleen eikä haahuile ympäriinsä kun jotain pitäis tehdä...

Samaa kiitelty. Lapset erittäin idearikkaita, oma-aloitteisia ja tekemään oppineita. Toisin kuin päivähoidon ryhmässä tasapäistetyt ja pakon edessä tavoille oppineet.

Me vielä asutaan "metsän keskellä" ja lapset ei ennen kolmatta luokkaa saa katsoa telkkaria tai käyttää nettiä. Hienosti viihtyvät itse keksityissä leikeissään ja osaavat vaikka mitä. Tosin matkustellaan paljon ja tänä vuonnakin lapset olleet jo yli 100 yötä jossain muualla kuin kotona(siis isin ja äitin kanssa). Joten väitän että varmasti ovat enemmän "maailmankansalaisia" kuin jos olisivat elämänsä eläneet päivähoidon ankealla pihalla ja tehneet kaikeen "ohjatusti".

 

["vieras"]

No olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä siinä, että en itsekään raaskisi viedä edes 5v. poikaani päiväkotiin ainakaan kokopäiväisesti, yritän pyrkiä siihen että puolipäivää riittäisi. mutta pakko mikä pakko...ikuisesti ei voi kotiäitinäkään olla vaikka kuinka haluttaisi.

 

["..."]

Hah hah! AP= Sossun asiakas

 

["vierailija"]

No meillä tosiaan raha ratkaisee. Ehottomasti olisin kotona, jos olis varaa. Mutta, mies opiskelee, minä suht pienipalkkaisessa työssä. Mulla ei todellakaan oo mitään mahollisuutta olla kotona. Niitä lapsiahan mä ajattelen ja otan niistä vastuun, ku meen töihin. Toinen vaihtoehto on et jään kotiin odottelemaan, että kuka kantais meille ruokaa pöytään. Tällä tavalla pärjätään niukin naukin löyhässä hirressä. Mun mielestä tää alotus on täysin turha. Ap ei voi tietää kaikkien kotiäitien ja työssäkäyvien elämäntilannetta. Hyvä jos teillä on ollut mahdollista järjestää kotiäitiys. Kaikilla ei ole, eikä se aina ole todellakaan mahdollista järjestää. Onneksi meidänkin tilanne paranee, ku mies valmistuu. Ja onneksi lapsilla on aivan ihana hoitaja, joka oikeesti pitää meidän lapsista ja josta lapset pitävät.

 

[päikkylään]

No meilläpä on yksi lapsi joka aloitti hoidon 1,5v kun osasi kävellä ja hieman jo puhuakin. Aloitti pienessä ryhmässä osapäivähoidolla (max 5h pvä ja max 10pvä/kk) tykkäsi alusta alkaen kun oli kavereita. Nyt isompana edelleen tarhassa pienessä ryhmässä n.11 lasta ja tykkää edelleenkin olla tarhassa. Missä nyt mentiin sitten vikaan? Lapsenhan siis pitäisi jo oireilla ja olla sitä sun tätä?
Mutta lapsi nauttii tarhassa olosta ja siellä tapahtuvista retkistä, mutta myös nauttii kotona olosta ja vanhempien kanssa tehtävistä normiarjen askareista. Käyttäytyy ihan normaalisti ikäisiinsä verrattuna.
Eli missä nyt on tehty virhe?

 

[päikkylään]

Ja nyt kun vielä olen koneella niin laitan sen vielä, että kohta joku älypää sanoo että pitää tehdä sille lapselle sisaruksia niin on niitä leikkikavereita kotona. Ilma kohtua se ei taida onnistua.
Kaikilla kun ei mene ne synnytykset ihan nappiin.

 

["piu"]

Sosiaalisuus on osa jokaisen lapsen yksilöllistä temperamenttia. Sitä ei opita. Joku on ujo ja se on osa temperamenttia ja hyvä niin. Sosiaalisia taitoja voi sen sijaan oppia. Ne opitaan aikuisilta, ei pieniltä lapsilta.

Tätä ikuisuuskysymystä ja keskustelua ei voi käydä ilman tunteita, koska jokainen vanhempi rakastaa lastaan ja ajattelee hänen parastaan. Ihmisillä on myös taipumus sulkea silmänsä tosiasioilta ja keskittyä niiihin "positiivisin" puoliin, joita haluaa nähdä, esim. lapsen sosiallisuus, leikkikaverit jne

Niin kauan kuin vanhemmat tappelevat keskenään, päättäjät nukkuvat rauhassa. Sitten kun vanhemmat yhdistyvät ja rupeavat vaatimaan laadukasta päivähoitoa ja parempaa rahallista tukea alle kolmivuotiaan kotihoitoon, asiat muuttuvat.
Muiden äitien syyllistäminen ei auta mitään.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että pienen lapsen paikka noin kolmivuotiaaksi asti on kotona, ja että lapsen, minkä ikäisen tahansa, hoitopäivä tulisi pitää mahdollisimman lyhyenä, tiedostan myös sen faktan, mitä suomen taloudelle tapahtuisi, jos jokainen alle kolmivuotiaan lapsen äiti jäisi pois työelämästä.. Siksi työelämän kanssa olisi kehitettävä joustavia ratkaisuja ja ihmisten ajaa näitä asioita ihan oikeasti, eikä arvostella keskustelupalstalla toisten ratkaisuja. Se tuntuu jotenkin mielen köyhyydeltä..

Suosittelen tutustumaan kirjaan nimeltä Pienen lapsen sosiaalisuus.

 

[jepssss]

niin no mielellään miekin olisin vielä kotona, tytöllä ikää 3v4kk mut yh olen ,kesän toimeentulotuella,ens kuussa tyttö menee päiväkotiin. Meillä puheterapeuttikin suositteli päiväkotia,ja hyvää se tekee tytölle. Itekkin olin 3vnä joka paikkaan pakko päästä esim päiväkotiin.. Ja taitaahan se aika harvinaista olla nykyään et edes 3vuotiaaksi ollaan kotona?

 

["vieras"]

Mitäs sitten, kun olet hoitanut lapsesi kouluikään asti kotona ja lapset menevät kouluun? Olet ilman työtä, työhistoriassasi on pitkä aukko ja monilla aloilla (ei toki kaikilla) työnsaati on tuossa tilanteessa todella vaikeaa. Monen vuoden poissaolo työelämästä näkyy mukavasti myös tulevassa eläkkeessä. Tuskin yhden huoltajan tuloilla kovin paljon sitä vapaaehtoistakaan eläkettä näiden kotonaolovuosien aikana maksellaan.

 

["aksu"]

[QUOTE="vieras";26768073]Mitäs sitten, kun olet hoitanut lapsesi kouluikään asti kotona ja lapset menevät kouluun? Olet ilman työtä, työhistoriassasi on pitkä aukko ja monilla aloilla (ei toki kaikilla) työnsaati on tuossa tilanteessa todella vaikeaa. Monen vuoden poissaolo työelämästä näkyy mukavasti myös tulevassa eläkkeessä. Tuskin yhden huoltajan tuloilla kovin paljon sitä vapaaehtoistakaan eläkettä näiden kotonaolovuosien aikana maksellaan.[/QUOTE]

Niin nämä on just niitä arvokysymyksiä. On myös mahdollista hoitaa lapset kotona ja tehdä töitä. Kaikista ei tietenkään tähän ole ja tämän vaihtoehdon valinneena voin sanoa, että vaatihaan se paljon, eikä aina ole helppoa. Mutta lasten parhaaksi venytään ja jaksetaan. Meillä harrastetaan vielä kilpaurheilua, joten sekin puoli vaatii osansa. Lapset on kyllä mukana kaikessa, joten aina ei kotihoito todellakaan tarkoita pelkkää neljän seinän sisällä pyörimistä.

Tosin itse kun olen tullut 40 äidiksi ja töissä käynyt jo aikaa, niin pienemmilläkin tuloilla pärjää. Kädestä suuhun eläjillä toinen juttu, mutta nämä kaikki niitä omia valintoja, miten sen elämän suunnittelee ja ennen kaikkea hallitsee.
Helppo puhua, kun itse aina tiennyt, että lapset tulee sitten kun niille on aikaa ja rahaa ja näin myös mennyt. Teinivanhemmat ja asuntovelkaiset vanhemmat tietysti eri asemassa.

 

[Madicken04]

Vaikka jo siksi että olin itse kotihoidossa kouluikään asti enkä halua lapsilleni samaa?

Ja miksi ihmeessä pitäisin lapsia hoidossa niin pitkää päivää että hoitajat näkisivät heitä enemmän kuin vanhemmat?

 

["Jeppis"]

Huoh, ei ei edes jaksa tarttua tähän. Mutta hyvä yritys aloittajalla, syyllistämistä, sitähän ei jo tarpeeksi tässä yhteiskunnassa ole!

Terveisin äiti, lastentarhanopettaja, kasvatustieteiden maisteri.

 

[nii-in]

Toisaalta peruskoulunkin voi suorittaa kotiopetuksena. Eihän kukaan nyt voi sitä reppanaa 7 v laittaa aamulla ennen kahdeksaa -25 asteen pakkaseen kouluun. Kotona lämpimässä parempi. Ja varmaan ne peruskoulun jälkeiset opinnotkin voi suorittaa kotoa käsin. Ja sitten työelämään...hei nykyisinhän voi tehdä etätöitä! (Ainakin musta on julmaa kun mut 32 v:nä pakotetaan aamuisin lähtemään duuniin...)

 

["Sanna"]

Aika moni ts. suurin osa suomalaisista äideistä tekee niin.

Sääliksi käy lapsiasi, jotka joutuvat kasvamaan kaltaisesi mamman helmoissa.

 

[mietintämyssy]

Ihmettelen tämän yhden vastauksia, joissa matkustetaan 100 vrk/v, harrastetaan kilpaurheilua ja ollaan lasten kanssa kotona, kun hoito on pahaksi. Ei kuullosta mun mielestä kovin seesteiseltä kotona olemiselta lasten ehdoilla.

 

[kookosta]

No jos joku olis suostunut alkaa maksaa mulle palkkaa joko kotonaolosta tai opiskelusta vuonna 2015, niin olisin tokkiinsa voinut kotona olla vielä 2 vuotta ja opiskella vasta sen jälkeen.
Mutta kun elämä ei oo pilvilinnoissa hengailua, niin piti miettiä meidän omat realitettit ja ihan kamalasti ei napannut kituuttaa pienellä rahalla vielä minimissään 4 vuotta sen jälkeen kun kupus on viisi vuotta, joten meillä kumpikin lapsi on mennyt päiväkotiin ennen 5 vuoden ikää (kuopus meni jo rutkasti alle 3 vuotiaana)

Ja kai mä oon vaan sitten niin syvästi epäonnistunut äitinä kun nuo muksut yleensä haluaa mennä sinne päiväkotiin. Kuopuskin ilmoitti tässä ennen lomille jäämistä, että menee viikon päästä päikkyyn.


Ja itseasiassa, musta on aivan mahtava tilanne, että mä oon koulussa kun lapset on alottaneet päikyn. Paljon lyhyitä päivä ja piiiitkiä lomia eikä sairastelujenkaan sattuessa oon vaikea jäädä lasten kanssa kotiin just niin pitkäksi aikaa kun on tarve (toisinsanoen, ei tarvitse hankkia sairasloma lippusia ja miettiä, millon alkaa palkaton vapaa)

 

["vieras"]

kyllä yh:lla on eri tilanteessa kun aviovaimolla, joten en usko että ap:n tarkoitus oli syyttää yksihuoltajat.

Ja se, joka sanoi että "kuka hullu irtisanoisi vain lasten takia" niin vastaan kuten ap -> asenne kysymys...kyllä töitä saa vielä tehdä myöhemmin tai lähtee opiskelemaan uusi ala, jos vaan haluat/tahdot!

Ja kun kotona lasten kanssa, ei se tarkoita ettei pysty käydä esim. iltaisin töissä, jos emme pärjätään rahallisesti vain miehen palkalla...pääasia on että LAPSET ovat kotihoidossa (illat isä hoitaa).

Ja kyllä on kerhotoiminta kotihoidossa oleville lapsille, puisto, kyläilyt, jne eli lapset leikkivät muiden lasten kanssa (leikkiseuraa). Se vain vaatii järjestely-ja suunnittelykykyä äidiltä !

Eli kysymys on mitä on nykyvanhempien arvot / prioriteetit (ura+ raha? kasvatus? mitä)

 

["aksu"]

Ihmettelen tämän yhden vastauksia, joissa matkustetaan 100 vrk/v, harrastetaan kilpaurheilua ja ollaan lasten kanssa kotona, kun hoito on pahaksi. Ei kuullosta mun mielestä kovin seesteiseltä kotona olemiselta lasten ehdoilla.

Niin, siis alkuvuoden aikana ollaan oltu noin 100 vrk reissussa(nukuttu muualla kuin kotona) koko vuonna luku noin 150. Tosin siinä muutama mummola ja mökkiyöpyminen. Tämän mahdollistaa joustava työ ja aiemmin täällä mainittu "etätyö". Näistä yritetään pitää kiinni niin kauan kuin lapset meitä tarvitsee, että ollaan heidän saatavilla 24/7. Eikä vain arki-iltaisin ja vkonloppuisin.

Kotona oleminen on meille sitä, että isä tai äiti on lasten kanssa. Kuten mainitsin, ei "kotihoito" vättämättä tarkoita neljän seinän sisällä oloa. Mekin asutaan maalla "metsän keskellä" ja lapset on "kotihoidossa".
Käytännössä elävät isin ja äidin kanssa maailmankansalaisen monipuolista elämää reissaten.

Meillä tosin on kaksi lasta ja alle 2 v ikäerolla. Ovat siten toisilleen parhaat kaverit ja eivät ainakaan vielä ole kaivanneet "ikäistään seuraa".

Osaavat käyttäytyä paikassa kuin paikassa, ruokapöydästä rippikirkkoon ja siltä väliltä. Ovat erittäin hyvin toiset huomioonottavia ja oma-aloitteisia, koskaan ei ole kuulunut "ei oo mitään tekemistä", vaikka tosiaan tietokonetta käyttää meillä vain aikuiset työntekoon, telkkaria ei katso kukaan.

Kilpaurheilussa lapset on treenipaikoilla tekemässä omia "treenejään" ja kisoissa mukana kannustamassa/huoltamassa.
Meille on ainakin erittäin moni sanonut, että "ompa Teillä ihana tilanne ja ihan perhe". Kaikki on siis kadehtittavan hyvin. Niin, ollaan myös oltu lapset mukaan lukien täysin terveitä. Yksi syy siihen varmasti kiireetön ja leppoisa elämä perheen kesken.
Hosukoot toiset ketkä ei paremmasta tiedä.

 

["aksu"]

Toisaalta peruskoulunkin voi suorittaa kotiopetuksena. Eihän kukaan nyt voi sitä reppanaa 7 v laittaa aamulla ennen kahdeksaa -25 asteen pakkaseen kouluun. Kotona lämpimässä parempi. Ja varmaan ne peruskoulun jälkeiset opinnotkin voi suorittaa kotoa käsin. Ja sitten työelämään...hei nykyisinhän voi tehdä etätöitä! (Ainakin musta on julmaa kun mut 32 v:nä pakotetaan aamuisin lähtemään duuniin...)

Niin, kotiopetus on erittäin hyvä vaihtoehto. Peruskoulu on niin tasapäistävä ja ei todellakaan mitään mahdollisuuksia huomioida yksilöitä. Kotiopetuksessa voi jatkaa tuota seesteistä perhekeskeistä elämää toiset huomioiden.
Etätyöt on ainakin meidän juttu, olis pikkasen ankeaa matkustaa joka aamu jonnekin työpaikalle, jos samat hommat voi hoitaa missä vaan. Otan osaa jos sulla on ankea työ ja ankeaa sinne joka aamu mennä. Elämä on valintoja ja jokainen on oman onnensa seppä.

 

[ylpeä]

Kasvata vaan niitä nurkkia pitkin hiipiviä luusereita. Kun ne ei uskalla ja osaa mitään kun ovat mamman helmoissa roikkuneet.

Sanoo se, joka kärsii huonosta omastatunnosta.

Yksikään lapsi ei ennen eskaria ollut päiväkodissa ja ovat maailman parhaita aikuisen alkuja. Mutta kyllä se vaatii vanhemmilta jonkin verran enemmän panostamista, kun itse kasvattaa lapsensa.

 

["aksu"]

Sanoo se, joka kärsii huonosta omastatunnosta.

Yksikään lapsi ei ennen eskaria ollut päiväkodissa ja ovat maailman parhaita aikuisen alkuja. Mutta kyllä se vaatii vanhemmilta jonkin verran enemmän panostamista, kun itse kasvattaa lapsensa.

Niimpä, kotihoidossa olevien lasten vanhemmat ottavat itse vastuun lapsistaan ja niiden kasvatuksesta. Hoitoon kuskaavat ulkoistavat sen toisaalle.
Fiksua tietysti laittaa lapset hoitoon jos itse ei kykene.

 

["Vieras"]

Mulla tulee olemaan 3kk äitiysloma maan lakien mukaan. Lapsilisiä tai muita ei ole, joten lapsi hoitoon 3kk tai 6kk kuten itse toivoisin. Rahallisesti ei tule tekemään tiukkaa, otan nannyn tai suomalaisen au pairin. Että repimään siitä sitten