Miten käynnistetty synnytys eroaa itsellään käynnistyneestä? Onko vaikeampi tms?

[Janoschin tarinatuokio]

Mulla kävi tässä viimisisessä synnytyksessä niin, että käynnistetiin cytotecillä ja supistukset alkokin sitte noin 4-5 tunnin kuluttua. Ne oli aika lieviä mutta pikkuhiljaa voimistu. Sitte mulla meni vedet ja samantien supistuskipu ainakin kymmenkertaistui! En tiedä, miten se ois mennyt, jos ois menny vedet eikä ois tarvinnu käynnistää. Esikoisesta käynnistettiin kanssa ja kalvot puhkaistiin sitte vasta salissa. Olin jo saanu sitte epiduraalin, eli ei enää niitä kipuja ollut.

 

["Vieras"]

Cytotecilla käynnistyessä ei voi valita puhkaistaanko kalvot, vaan ne puhkaistaan kuulemma aina. Ja supistukset paheni huomttavasti puhkaisemise jälkeen. Esikoisessa eikäynnistetty, vaan meni lapsivedet ja silloin ei tullut supistukset heti ja tullessaan olivat loivempia, eikä niin yhtäjaksoisia.

 

[Pahvikannu]

[QUOTE="Vieras";25631468]Cytotecilla käynnistyessä ei voi valita puhkaistaanko kalvot, vaan ne puhkaistaan kuulemma aina.[/QUOTE]

Tosiaanko? No enpä tätäkään tiennyt, mulla kun oli käynnistettäessä ne kalvot jo omasta takaa puhjenneet!

 

["Mievaan"]

Minua kiinnostaisi myös tietää, onko eroa sillä miten on käynnistetty. Onko esim. cytotecillä käynnistetty kivuliaampi kuin kalvojen puhkaisulla, noin keskimäärin? Kun kalvojen puhkaisu kuitenkin tavallaan "luonnollisempi" tapa.

Minulla oli kohdunsuu sen verran auki, että synnytys oltaisiin voitu käynnistää kalvojen puhkaisullakin, mutta lääkäri lähetti minut osastolle Cytotec-käynnistelyyn sillä perusteella, että se on lempeämpi tapa.

Cytotecilla kypsyttely muistuttaa enemmän luonnollisilla supistuksilla käynnistyvää synnytystä, kalvojen puhkaisu vesien menoa. Kun kalvot on puhkaistu, tilanne etenee usein rajusti, ja parempi edetäkin, sillä lapsi ei pärjää kauan ilman vettä.

Minulla Cytotec-synnytys eteni varsin rauhallisesti. Kivut eivät missään vaiheessa käyneet sietämättömiksi, enkä tarvinnut niihin lievitystä. Eikä kalvoja puhkaistu.

 

["Mievaan"]

[QUOTE="Vieras";25631468]Cytotecilla käynnistyessä ei voi valita puhkaistaanko kalvot, vaan ne puhkaistaan kuulemma aina. [/QUOTE]

Jos synnytys etenee hyvin, ei kalvojen puhkaisemiseen ole syytä.

 

[KiiajaVille]

Mulla käynnistettiin viimeisin synnytys kalvojen puhkaisulla.

Supistukset alkoi vartissa eikä ne mun mielestä eronnut millään tavalla spontaanisti alkaneiden synnytysten supistuksista.

Se oli erona, ettei niistä supistuksista tarvinnut kärsiä "ylimääräistä" pariatuntia ennen sairaalaan menoa. Synnytys kesti n. 3,5t, edellinen "normaali" synnytys 5t.

 

["vieras"]

Minua kiinnostaisi myös tietää, onko eroa sillä miten on käynnistetty. Onko esim. cytotecillä käynnistetty kivuliaampi kuin kalvojen puhkaisulla, noin keskimäärin? Kun kalvojen puhkaisu kuitenkin tavallaan "luonnollisempi" tapa.

Itsellä ensimmäinen käynnistettiin cytotecillä lapsivesien mentyä(supistuksia ei siis tullut), ja se oli pidempi ja huomattavasti kivuliaampi synnytys. Heti alusta asti supistukset olivat tuskallisen kipeitä, mutta silti tehottomia, ja avautuminen oli täyttä helvettiä siihen asti kunnes sain epiduraalin(jonka jälkeen avautuminen kävikin todella nopeasti).

Toinen synnytys käynnistyi vesien mentyä itsestään, supistukset olivat alkuun niin lempeitä että en edes tajunnut että minua supistelee vaikka sairaalan käyrille piirtyi komeita viivoja(verrattuna ekaan synnytykseen, jossa huusin tuskasta jo ennen kuin käyrillä näkyi mitään! ). Kovasti koski vain ihan viimeisten minuuttien aikana ennen kuin pääsin ponnistamaan. Koko homma oli muutamassa tunnissa ohi.

En tiedä johtuiko erot siitä käynnistyksestä vai ihan vain siitä että eka synnytys oli, no, eka synnytys. Ehkä vähän sekä että.

Mulla taas eka synnytys käynnistyi lapsiveden menolla, siitä 5 tunnin päästä alkoi supistukset. Ihan yhtä helvettiä oli, jossain vaiheessa toivoin kuolevani että se helvetin tuska loppuisi. Epiduraalia en saanut, koska en tuskissani ensisynnyttäjänä kyennyt sitä pyytämään. En voinut puhua koko synnytyksen aikana, joten sainkin sitten helvetillisen luomusynnytyksen. Meidän sairaalassa kun olisi pitänyt ymmärrettävästi sanoa, antakaa mulle epiduraali/spinaali. Koska sopertelin vain, että antakaa jotain, en saanut mitään.

Toinen käynnistettiin cytotecilla 2 viikkoa lasketun ajan jälkeen. Kyllä oli helppoa! Toki supistukset sattui, mutta koska ne keskittyivät vaan mahaan, olivat paljon helpommat kestää. (Ekassa synnytyksessä koko alakroppa oli aivan tulessa ja enimmäkseen supistukset koski selkään. ) Supistukset eivät pahentuneet kalvojen puhkaisun jälkeenkään, ihan siedettävät olivat loppuun asti. Sain myös epiduraalin, koska olin sen isoilla kirjaimilla merkinnyt ennen synnytystä täytettävään lappuun (kävin pelkopolilla viikolla 36 ).