O
"opiskelija"
Vieras
Melko säännöllisesti keskustellaan ohjaajan kanssa, että miten minulla on työssäoppiminen kotipalvelussa edistynyt.
Ja tämä viimeisin kyllä yllätti itseni ( vaikka aavistikin jo jotenkin etukäteen, että mistä
tulee vielä sanomista). Ohjaaja sanoi aluksi, että sinulla on hyvin hallussa se tekeminen ja toiminta mm; lääkkeen jako ja teoriankin hallitset, mutta vuorovaikutustilanteissa on vielä
kehittymisen varaa.
Mutta olen tuosta sitä mieltä, kun ohjaajani on melko ulospäinsuuntautunut ihminen, että kerta hän on aina äänessä ja höpisemässä asiakkaiden luona. Niin en minä itse voi samalla tavoin siellä olla ja käyttäytyä, sehän tekisi todella levottomaksi asiakastilanteen ja ei taatusti asiakaskaan tykkäisi siitä hyvää. Niimpä minä olen usein tehnyt sitten niin, että puhetilanteen hoitaa ohjaajani - toki aina jotain pientä juttelen ja kommentoin asiakkaalle. Mutta pääsääntöisesti keskityn sitten juuri siihen tekemiseen, mm; lääkejako, puuron keitto, leivän teko jne.
Tosin kyllä ihmettelen, että ohjaajani sanoi, että vuorovaikutustilanteissa on kehittymisen varaa, kun keväällä olin toisessa työssäoppimispaikassa, niin siellä taas sain kehuja miten hyvin osaan olla asukkaiden kanssa. Ja omastakin mielestäni tulin hyvin juttuun asukkaiden kanssa.
Sekin olisi hyödyllistä, vaan kun niin ei saa tehdä näin opiskeluaikana, että voisi mennä ainakin yhden tai kahden asiakkaan luokse ihan yksistään joka päivä. Koen, että minulla hommat parhaiten rullaavat silloin, kun saan olla ja tehdä asioita yksin. Jotenkin olen aina kokenut parityöskentelyn haastavaksi. (Kun tavallaan hahmotan ja tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en jotenkin rohkene, kun ajattelen, että mennään nämä hommat kuten tuo toinen on ne ajatellut tehdä)
Ja tämä viimeisin kyllä yllätti itseni ( vaikka aavistikin jo jotenkin etukäteen, että mistä
tulee vielä sanomista). Ohjaaja sanoi aluksi, että sinulla on hyvin hallussa se tekeminen ja toiminta mm; lääkkeen jako ja teoriankin hallitset, mutta vuorovaikutustilanteissa on vielä
kehittymisen varaa.
Mutta olen tuosta sitä mieltä, kun ohjaajani on melko ulospäinsuuntautunut ihminen, että kerta hän on aina äänessä ja höpisemässä asiakkaiden luona. Niin en minä itse voi samalla tavoin siellä olla ja käyttäytyä, sehän tekisi todella levottomaksi asiakastilanteen ja ei taatusti asiakaskaan tykkäisi siitä hyvää. Niimpä minä olen usein tehnyt sitten niin, että puhetilanteen hoitaa ohjaajani - toki aina jotain pientä juttelen ja kommentoin asiakkaalle. Mutta pääsääntöisesti keskityn sitten juuri siihen tekemiseen, mm; lääkejako, puuron keitto, leivän teko jne.
Tosin kyllä ihmettelen, että ohjaajani sanoi, että vuorovaikutustilanteissa on kehittymisen varaa, kun keväällä olin toisessa työssäoppimispaikassa, niin siellä taas sain kehuja miten hyvin osaan olla asukkaiden kanssa. Ja omastakin mielestäni tulin hyvin juttuun asukkaiden kanssa.
Sekin olisi hyödyllistä, vaan kun niin ei saa tehdä näin opiskeluaikana, että voisi mennä ainakin yhden tai kahden asiakkaan luokse ihan yksistään joka päivä. Koen, että minulla hommat parhaiten rullaavat silloin, kun saan olla ja tehdä asioita yksin. Jotenkin olen aina kokenut parityöskentelyn haastavaksi. (Kun tavallaan hahmotan ja tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en jotenkin rohkene, kun ajattelen, että mennään nämä hommat kuten tuo toinen on ne ajatellut tehdä)