miten kerroitte lähiomaisille?

[vesseli-80]

Niinkuin monella, myös meillä on se tilanne että yös vanhemmat ovat alaneet odottaa meiltä vauvauutista..
no miskikäs ei, ollaanha me oltu yhdessä ikuisuus ja olen äärettömän lapsirakas minkä kaikki varmasti tietävät :heart:

Huomenna ajattelin kertoa äidilleni tästä, että emme ole lasta saaneet vaikka olemme yrittänyt jo pitkään..
Olen pääni puhki miettinyt oikeaa tapaa..

pitäisikö kysyä esim että onko meidän suvussa ollut lapsettonmuutta?
sitte se kysyy miten niin ja sitten kertoa...

vai heittäisinkö heti vaan että pitäisi jossain vaiheessa mennä tyksiin kun ei lasta kuulu...äsh, kuullostaa liian rankalta..

antakaa vinkkejä, miten itse kerroitte vanhemmillenne asiasat vai kerroitteko yleensäkään?
haluausin nyt kertoa kun eka lääkäriaika on ohi ja asiat menee eteenpäin eikä olisi sitten itselläkään niin kovia paineita aina kun tulee juttua lapsista..meinaan sitä että toivoo että älkää vaan kysykö meiltä asiasta...

anopi oli mieheltä kysynyt myös tätä asiaa muutama päivä sitten ja sanonut että kun heilläkin jo töissä niin odotetaan että millos meille tulee jne...
tiedän etteivät he välttämättä ymmärrä että kaikki ei saa lapsia kun haluavat ja siksi olisi heitä kohtaan ihan reilua kertoa asiasta..
mutta kun se aloittaminen on VAIKEAA!!!!

kylläpä tänään sattui kun yksi työkaveri sanoi että kyllä sunkin pitäisi jo niitä lapsia alkaa tekemään ku pian oot jo niin vanha ettet saa enää......
itkussa oli pitämistä mutta hurtilla huumorilla heititn takaisin jotain ja asia jäi sikseen...

 

[vesseli-80]

piti vielä lisätä että miten äiti/anoppi asian otti?

 

[Janica04]

Me ei kerrottu siinä vaiheessa ku yritettiin vauvaa, niin omille vanhemmille mitään Pco:sta tai, että meillä on jotain vaikeuksia raskautua.. Kerroin kyllä parille lähimmälle kaverille asiasta.. Aina ku joku kyseli inhottava virne naamalla että milloin meille tulee vauva, niin sanoin vaan suoraan että ei piitkiin aikoihin tai sitte ku siltä tuntuu..Mekin oltiin oltu yhdessä ennen ekan lapsen syntymää n. 7 vuotta ja yritettiin monta vuotta lasta, kunnes clomien avulla se saatiin.. Olemme vasta jälkeen päin kertoneet, että ei tämä mikään vahinko ole tosiaankaan vaan täydellä työllä ja onnella saatu. Kyllä on kaikki ollut vähän hämillään, mutta eipä ole nyt monikaan kysynyt, että milloin meille toinen tulee.. Paitsi yks päivä eräs ystävä kysyi, että joko teille toinen kohta tulee vai onko tuossa yhdessä tarpeeksi..Tyhmä kysymys.. Yritys on koko ajan päällä, mutta en kertonut sitä hänelle..

 

[taustalla]

Emme kertoneet ollenkaan. He eivät vieläkään tiedä, vaikka onnistuneistä hoidoista on jo muutama vuosi vierähtänyt. Emme halunneet jatkuvia kyselyjä hoitojen kulusta emmekä varsinkaan selitellä asiaa sukulaisillemme ympäri maailmaa. Aivan kaikkien lähisukulaistemme vaitioloon ei nimittäin voinut luottaa. Asiasta tiesivät pari luottoystävää ja myöhemmin olen jakanut kokemuksiani vastaavan prosessin läpikäyneiden uusien ystävien kanssa.

 

[pimu]

\

Emme kertoneet ollenkaan. He eivät vieläkään tiedä, vaikka onnistuneistä hoidoista on jo muutama vuosi vierähtänyt. Emme halunneet jatkuvia kyselyjä hoitojen kulusta emmekä varsinkaan selitellä asiaa sukulaisillemme ympäri maailmaa. Aivan kaikkien lähisukulaistemme vaitioloon ei nimittäin voinut luottaa. Asiasta tiesivät pari luottoystävää ja myöhemmin olen jakanut kokemuksiani vastaavan prosessin läpikäyneiden uusien ystävien kanssa.

:wave: Peesaan tätä.. =) On ollut helpompaa, kun ei ole tarvinnut raportoida joka piikkiä sukulaisille.. Vain yksi ystävä tietää, enkä usko, että hän on kertonut kellekään. Nyt kun hoidoista on jo aikaa ja kaksi kullannuppua tuloksena, voisin periaatteessa kertoakin, mutta miksi??? Se on meidän asia ja en tiedä jaksaisinko vanhojen ihmisten kommentteja.. :/ Vois tulla tyyliin: olisitte tyytyneet luonnon valintaan.. \|O

 

[vesseli-80]

aika yllättävää täytyy myöntää koska jotenkin kuvittelin kaikkien ekrtoneen myös lähipiirille..
meillä tietää siis nyt mun äiti ja luultavasti hän on kertonut isälleni mikä on ihan suotavaa, sitten tietää muutama kaveri joille hehekutin kun jätimme ehkäisyn...joten väkisinkin he tietävät..

otin sen "tien" että kerroin tosiaan omalle äidilleni, ihan jo estääkseni sen että he kyselisivät että koska te alatte lasta tekeen..se on kivuliaampaa kuin tuo että kerroin...

mutta kukin taplsaa tyylillään, niinhnä se on=)

äitini siis sai tietää tällä viikolla ja ihan "kivasti" hän sen otti..
ei hössöttänyt mutta ei alistanut mitenkään tmv...
ainut oli että hänkin snaoi että olette nuoria, teillä on vielä aikaa...
kun ei halua aikojen pääsät prehettä vaan heti....

mutta kivi putosi sydämeltä, taitaa s evaan olla niin että jaettu suru on se puolittainen suru