Mä olen ainakin kertonut muksuille kun ovat kyselleet vauva-asioista alle kouluikäisinä just vain sen, että iskä antaa äidille vauvasiemenen, joka menee äidin mahaan ja siellä siitä siemenestä kasvaa vauva. Jos on tullut paljon lisäkysymyksiä, olen siinä vaiheessa todennut vain, että no ne on sellaisia aikuisten asioita, joista äiti kertoo sulle sitten kun olet isompi. Tämä on riittänyt heille ihan hyvin. Suurta ihmetystä on myös aiheuttanut se, että miten se vauva tulee ulos sieltä äidin mahasta. Olen vastannut, että vauvoille on sellainen oma reitti, mistä ne tulee ulos. Se sattuu äitiin, mutta vain vähän aikaa ja kipu loppuu kun vauva on syntynyt eli päässyt ulos. Näin on siis riittänyt alle kouluikäisille.
Kuolemasta on ollut jotenkin jopa helpompi puhua lapsille. Papan kuolema selittyi aika helposti, koska lapset näkivät kuinka papan kunto heikkeni. Silloin selitin vain, että pappa oli jo tosi vanha ja sairastui niin vakavasti, ettei jaksanut enää hengittää. Selitin, että se oli sellainen vanhojen ihmisten sairaus (etteivät lapset omia flunssiaan säikähdä). Yritin parhaani mukaan myös selittää sitä, että pappa muutti taivaaseen, jossa ei tarvitse enää olla sairaana ja kipeänä. Nuoremman ihmisen kuolema olisi varmaankin vaikeampi selittää.
Osanottoni sinulle, joka oli vasta äidin menettänyt.