Miten kertoa lapsille vanhemman vakavasta sairaudesta?

[surullinen äiti]

Tuntuu että ei löydy oikeaa tapaa kertoa lapsille että toisella vanhemmista on syöpä. Miten kertoa se aiheuttamatta lapsille suurta pelkoa ym. Itsekin tuntuu että ei voi ymmärtää asiaa, niin miten lapset käsittelee asian?
Ja missä vaiheessa lapselle pitää kertoa, syööpä on vasta todettu mutta hoidot alkavat mahdollisimman pian. Ja hoidot ovat toisella paikkakunnalla.

 

["vieras"]

Minkä ikäiset lapset? Mikä syöpä kyseessä? Onko hyvin parannettavissa oleva? Kummalla vanhemmalla?
Paljon voimia teidän perheelle! :hug:

 

[surullinen äiti]

harvinainen syöpä on kyseessä, parannuskeinoista ei tiedetä vielä eikä ole osattu antaa mitään ennusteita. Isällä on syöpä. Lapset ovat 7v, 5v ja 2v

 

[yksi linkki]

Täällä on joitain vinkkejä: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muutokset/vanhemman_vakava_sairaus/

Toivon teille kaikkea hyvää!

 

[Leenuliinukka]

Lapset kuitenkin vaistoaa asioita tosi paljon, vaikkei niitä heille kerrottaisikaan. Voi pelottaa jopa enemmän, jos ei tiedä mistä on kysymys. Kannattaa mielestäni ainakin kahdelle isommalle kertoa, että isi on sairas ja häntä yritetään parantaa. Ja jos lapsilta tulee kysymyksiä, itse ainakin uskoisin vastaavassa tilanteessa vastaavani mahdollisimman rehellisesti.

Voimia kovasti. Toivottavasti isä paranee. :hug:

 

[surullinen äiti]

Kiitos paljon!

 

["vieras"]

Ei kai siinä mikään kiertely auta kuin sanoa, että isi on sairastunut, mutta menee sairaalaan ja siellä yritetään hoitaa. Itse varmaan lykkäisin asiasta kertomista, koska vielä on niin paljon epävarmaa eikä pysty vastaamaan lasten kysymykseen. Sitten kun tiedätte enemmän, voisi olla parempi kertoa. Tai sitten jos asia tulee niin ilmeiseksi, että lapsetkin huomaavat, että iskä on sairas eikä jaksa osallistua yhteisiin juttuihin tai joutuu pidemmäksi aikaaa sairaalahoitoon. Ennen kaikkea: paljon jaksamista teidän perheelle ja toivon kaikkea parasta.

 

["Tarja"]

Mun mies sano meidän nelivuotiaalle lapselle, että kohta me saadaan uus äiti, kun toi vanha kuolee ja sen luut pannaan muuripataan ja niistä keitetään saippuaa.

 

["vieras"]

Itse olin 7-vuotias kun äiti sairastui vakavasti, eikä sairaudesta aluksi ollut paljon tietoa. Lapset ottaa vaikeankin tiedon hyvin luontevasti vastaan jos se kerrotaan rehellisesti, turhia kuitenkaan pelottelematta. Itku voi tulla ja pelkoa siitä mitä käy jos vanhempi kuolee, (omassa tilanteessa oli vain se äiti), mutta kun asiallisesti vastailee ja vakuuttaa, että lapsia aina rakastetaan ja heistä huolehditaan niin hyvin se menee. Jos tilanne on niin paha, että kuolema on edessä voisi lapsia säästää kertomalla taivaasta ja puhumalla saattohoito ja hautajaisasiat ihan aikuisten kesken vain. Onnea ja voimia vaikeaan tilanteeseenne, nykyään syöpähoidot ovat kehittyneitä ja käsittääkseni suurin osa sairastuneista selviää vaikka taistelu sairautta vastaan voi olla rankka.

 

[Lex]

Isommat lapset voisivat olla kiinnostuneita myös aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta; voisitteko kysyä sairaalasta tai syöpäyhdistyksestä olisiko saatavilla lapsille tarkoitettuja lehtisiä jossa asiaa selitettäisiin ymmärrettävästi?

Voimia teille tässä elämätilanteessa, ja isille enkeleitä olkapäälle! :hug:

 

["vieras"]

Mä tekisin mahdollisimman "arkisen" asian koko syövästä. Eli kertoisin rehellisesti lapsille asiasta, että isä on käynyt lääkärissä ja hän on sairastunut sellaiseen sairauteen kuin syöpä. Enempää en kertoisi taudin luonteesta, ellei lapset asiasta kysy tarkemmin. Ja sitten kertoisin, että isä tulee saamaan hoitoa ja joutuu käymään nyt usein lääkärissä ja sairaalassa. Tästäkin enemmän vasta kun lapset kysysvät tarkemmin. Ja sitten kun hoidot alkavat, niistä kannattaisi varmaan kertoilla ihan avoimesti niistäkin. Ei nyt liian tarkkoja yksityiskohtia, mutta sen verran että lapset tietävät vähän missä mennään. Välillä voisi lapsia ottaa mukaan sairaalalle, ihan vaikka vaan poikkeamaan ja kahvioon pullalle ja pillimehulle. Sitten vasta synkistellään kun on aihetta synkistelylle.

 

["vieras"]

Mieheni on sairastanut syövän, mutta lapset olivat tuolloin 2v9kk ja 9kk. Ja koska sairaalassa olokin jäi lopulta tosi vähiin niin meidän ei asiasta tarvinnut mitään perusteellista selvitystä lapsille tehdä. Ja mies oli hoitojen ajan hyväkuntoinenkin niin ei isompi lapsikaan ihmetellyt mitään.

Pari vuotta sitten luultiin syövän uusineen ja lapset silloin sitten jo isompia, kolmas lapsi tosin pieni vielä. Silloin puhuttiin niistä tutkimuksista ihan arkisesti ja asia kerrallaan eli ei alettu puhua mistään hoidoista, kun ei ollut varmaa. Mielestäni teidänkään ei pidä alkaa puhumaan mistään kuolemasta ja muusta sellaisesta, kun kerran kuitenkin mitä ilmeisemmin syöpää aletaan hoitaa. Eli kerrotte sairaudesta ja miten siät hoidetaan ja mitä se tarkoittaa lasten arjen kannalta, mutta kuolemajutut voitte unohtaa.

 

["sama"]

[QUOTE="vieras";25688206]Mieheni on sairastanut syövän, mutta lapset olivat tuolloin 2v9kk ja 9kk. Ja koska sairaalassa olokin jäi lopulta tosi vähiin niin meidän ei asiasta tarvinnut mitään perusteellista selvitystä lapsille tehdä. Ja mies oli hoitojen ajan hyväkuntoinenkin niin ei isompi lapsikaan ihmetellyt mitään.

Pari vuotta sitten luultiin syövän uusineen ja lapset silloin sitten jo isompia, kolmas lapsi tosin pieni vielä. Silloin puhuttiin niistä tutkimuksista ihan arkisesti ja asia kerrallaan eli ei alettu puhua mistään hoidoista, kun ei ollut varmaa. Mielestäni teidänkään ei pidä alkaa puhumaan mistään kuolemasta ja muusta sellaisesta, kun kerran kuitenkin mitä ilmeisemmin syöpää aletaan hoitaa. Eli kerrotte sairaudesta ja miten siät hoidetaan ja mitä se tarkoittaa lasten arjen kannalta, mutta kuolemajutut voitte unohtaa.[/QUOTE]

Niin ja paljon jaksamista! Syövästäkin voi parantua ja asiat voi mennä paremmin kuin mitä nyt pelkäät!

 

[Syövästä parantuneen sisko]

http://www.cancer.fi/potilaatjalaheiset/laheisille/lapsiperheet/

Voimia ja käske miehes selättää se perkele!
Itse olin lapsi (7v) kun veljeni sairasti leukemiaa. Asiasta puhuttiin suoraan ja katottiin olipa kerran elämää sarjasta syöpä jakso. Itse syöpä ei minua pelottanut, mutta oli ihan kamalaa kun vanhemmat oli niin surullisia koko ajan.

 

["aloittaja"]

Kiitos vastauksistanne!

Päätettin että ei vielä kerrota mitään, kunhan menee sairaalaan pidemmäksi aikaa niin ennen sitä kerromme lapsille että isillä on sairaus nimeltä syöpä ja sitä hoidetaan nyt sairaalassa.

 

[Tallu -]

Ehkä tästä saa jotain vinkkiä... Sy ja jatko-osa Katja Kotikangas nukkui pois | El

Voimia ihan hirveästi ja viisautta päätöksissä... :hug:

 

["Tarja"]

Pyydän sinulta anteeksi, että tuppauduin sivullesi. Tuo kävi vaan silmänräpäyksessä, ilman minkäänlaista harkintaa. Kaikki tuo, mitä kerroin, tuli kuin tykin suusta, taas mieleeni.
Normaalisti , olisin tukenut sinua ja perhettäsi, kertonut, kuinka hyvä lääketiede meillä on apunamme, kaikkensa tekevät, luota siihen.
Voitko antaa anteeksi typerän tekoni?

En tiedä, uskotaano teillä Jumalaan. Minä, ikinä mikään uskovainen ollut, sain rukoilusta avun.