Miten kertoa raskaudestani lapsettomuudesta kärsiville ystäville?

[v*ttu]

Mä olen niin tympiintynyt lapsettomien herkkänahkaisuuteen että aion TUULETTAA ja hihkua riemusta ja loppuun vielä todeta että ai niin harmi, te ette saa kokea tätä. Ja sitten kohautan olkiani ja jatkan tuuletusta

Idiootti!

Toista ketjua lainatakseni: jokaisella on oikeus niin positiivisiin kuin negatiivisiinkin tunteisiin, ja oikeus tuoda ne ilmi =)

Älä vääristele sanojani. Jokaisella on oikeus tunteisiin, mutta on eri asia, miten ne tuodaan ilmi.

Idiootti.

Aion silti tuulettaa

 

[mun muru]

Mun on ollut tosi vaikea kertoa
Tästä toisesta tulevasta en ole vielä edes kertonut tälle pariskunnalle ja siis en ole kyläillyt. Mutta tässä on taustaa sen verran että nainen reagoi aika vahvasti kun kerroin aikanaan ekasta raskaudestani...
.

Kuinka hän reagoi?

Kerroin vähän huonoon aikaan. Oli juhannusjuhlat ja nainen oli ottanut pari drinkkiä. Hermostui ja puhui ohi suunsa tosi rumasti ja kävi minuun kiinnikin ja puristi lujaa käsistä ja jankkasi jotain sairasta että " entä jos lapsi syntyy vammaisena." Sitten hän hermostui lisää ja sanoi että "Lapsesi syntyy vammaisena!!#" Kaverini ja hänen miehensä pelastivat minut pois nätisti tästä tilanteesta. En sanonut mitään vastaan ja en provonnut. Häkellyin 100%:sti. Ko nainen ei ollut ikinä 30v aikana aiemmin ollut minua kohtaan ikinä edes pienessä määrin ilkeä tai hysteerinen tai jotakin,. mitään pahaa.

Oli tosi huono juttu :/. Seuraavan kerran olinkin yhteyksissä häneen vasta seuraavana jouluna ja silloinkin vain ns. lahjanvaihto ruljanssi...

 

[vieras]

Aion silti tuulettaa

Tuuleta vain. Itsesihän siinä nolaat.

 

[v*ttu]

Niin, joskus kun on onnesta soikeana sitä nolaa itsensä <3 Mutta onhan se ihanaa olla raskaana!

Aion silti tuulettaa

Tuuleta vain. Itsesihän siinä nolaat.

 

[..]

Mun on ollut tosi vaikea kertoa
Tästä toisesta tulevasta en ole vielä edes kertonut tälle pariskunnalle ja siis en ole kyläillyt. Mutta tässä on taustaa sen verran että nainen reagoi aika vahvasti kun kerroin aikanaan ekasta raskaudestani...
.

Kuinka hän reagoi?

Kerroin vähän huonoon aikaan. Oli juhannusjuhlat ja nainen oli ottanut pari drinkkiä. Hermostui ja puhui ohi suunsa tosi rumasti ja kävi minuun kiinnikin ja puristi lujaa käsistä ja jankkasi jotain sairasta että " entä jos lapsi syntyy vammaisena." Sitten hän hermostui lisää ja sanoi että "Lapsesi syntyy vammaisena!!#" Kaverini ja hänen miehensä pelastivat minut pois nätisti tästä tilanteesta. En sanonut mitään vastaan ja en provonnut. Häkellyin 100%:sti. Ko nainen ei ollut ikinä 30v aikana aiemmin ollut minua kohtaan ikinä edes pienessä määrin ilkeä tai hysteerinen tai jotakin,. mitään pahaa.

Oli tosi huono juttu :/. Seuraavan kerran olinkin yhteyksissä häneen vasta seuraavana jouluna ja silloinkin vain ns. lahjanvaihto ruljanssi...

Voi ei.. Mutta tuossapa tuo, saattaa nostaa yllättäviäkin piirteitä esiin, kun asia liian vaikea. Mutta eipä tähän kai muuta ratkaisua ole, kuin kertoa. Ja ottaa sitten vastaan koko tunneskaala mitä sieltä tulee.

 

[vieras]

Niin, joskus kun on onnesta soikeana sitä nolaa itsensä <3 Mutta onhan se ihanaa olla raskaana!

Sitten nolaat. Aika naurettavaa käytöstä, mutta minkäs teet.

 

[..]

Kiitos teille kommenteista! Sain hyviä näkökulmia ja ehdotuksia.

Mutta jostain kumman syystä se yksi vittuilija pitää aina ilmestyä ketjuun kun ketjuun.

 

[feger]

Voi ei.. Mutta tuossapa tuo, saattaa nostaa yllättäviäkin piirteitä esiin, kun asia liian vaikea. Mutta eipä tähän kai muuta ratkaisua ole, kuin kertoa. Ja ottaa sitten vastaan koko tunneskaala mitä sieltä tulee.

Suosittelen kertomaan esim. tekstiviestillä tai sähköpostiviestillä.
Kummankaan ei tarvitse joutua kiusalliseen tilanteeseen.

Itse olen päättänyt kertoa pariskunnan miespuoliselle henkilölle kasvotusten, naista en uskalla kohdata kasvokkain.

 

[Aaban]

Samalla tavalla, kuin muillekin.

 

[..]

Voi ei.. Mutta tuossapa tuo, saattaa nostaa yllättäviäkin piirteitä esiin, kun asia liian vaikea. Mutta eipä tähän kai muuta ratkaisua ole, kuin kertoa. Ja ottaa sitten vastaan koko tunneskaala mitä sieltä tulee.

Suosittelen kertomaan esim. tekstiviestillä tai sähköpostiviestillä.
Kummankaan ei tarvitse joutua kiusalliseen tilanteeseen.

Itse olen päättänyt kertoa pariskunnan miespuoliselle henkilölle kasvotusten, naista en uskalla kohdata kasvokkain.

Luulen, että laitan ensin tekstiviestin niin ei tarvitse pinnistellä minun takiani, jos itkettää. Näistä nainen on lapsuudenystäväni, joten hän lienee minulle oikea reitti. Onnea matkaan! Ja onnea raskaudestasi

 

[feger]

Voi ei.. Mutta tuossapa tuo, saattaa nostaa yllättäviäkin piirteitä esiin, kun asia liian vaikea. Mutta eipä tähän kai muuta ratkaisua ole, kuin kertoa. Ja ottaa sitten vastaan koko tunneskaala mitä sieltä tulee.

Suosittelen kertomaan esim. tekstiviestillä tai sähköpostiviestillä.
Kummankaan ei tarvitse joutua kiusalliseen tilanteeseen.

Itse olen päättänyt kertoa pariskunnan miespuoliselle henkilölle kasvotusten, naista en uskalla kohdata kasvokkain.

Luulen, että laitan ensin tekstiviestin niin ei tarvitse pinnistellä minun takiani, jos itkettää. Näistä nainen on lapsuudenystäväni, joten hän lienee minulle oikea reitti. Onnea matkaan! Ja onnea raskaudestasi

Kiitos! Samoin, onnea myös sinulle raskaudestasi! :flower:

 

[minä]

Laita joku lyhyt viesti. Ei liikaa hehkutusta. Jotenkin vaikka että: Elämme jännittäviä hetkiä, raskaustesti näytti positiivista. Tai: Koimme suuren yllätyksen, raskaustesti näytti positiivista. Ystävä saa sitten itse kysyä laskettua aikaa yms, kun pääsee sinuiksi asian kanssa ja jos haluaa jutella asiasta.

 

[Lapsettomuudesta kärsinyt]

Mä en olisi halunnut kuulla kaverin raskaudesta tekstiviestillä tai sähköpostilla. Se olisi tuntunut juuri siltä mitä se onkin, välttelyltä kun ei ole rohkeutta kertoa asiasta suoraan. Itse suosisin vastaavassa tilanteessa puhelinsoittoa. Ihan siis sellaista normisoittoa mitä muutenkin soitellaan. Sitten loppuvaiheessa lempeästi ilmoitus raskaudesta(eräs hyvä ystäväni aloitti sanomalla en tiedä miten mä sulle kertoisin tämän...). Ja sitten sanoo vaikka noi asiat mitä Draumsyn tuolla aiemmin ehdotti. Kun ei odota mitään onnitteluja tms niin ihan hyvin se menee.

 

[..]

Mä en olisi halunnut kuulla kaverin raskaudesta tekstiviestillä tai sähköpostilla. Se olisi tuntunut juuri siltä mitä se onkin, välttelyltä kun ei ole rohkeutta kertoa asiasta suoraan. Itse suosisin vastaavassa tilanteessa puhelinsoittoa. Ihan siis sellaista normisoittoa mitä muutenkin soitellaan. Sitten loppuvaiheessa lempeästi ilmoitus raskaudesta(eräs hyvä ystäväni aloitti sanomalla en tiedä miten mä sulle kertoisin tämän...). Ja sitten sanoo vaikka noi asiat mitä Draumsyn tuolla aiemmin ehdotti. Kun ei odota mitään onnitteluja tms niin ihan hyvin se menee.

Niin, onhan se noinkin. En halua, että luulee että välttelen. Mutta ihan oikeasti ajattelen tekstiviestin lähettämisellä sitä, että saa rauhassa "sulatella" asian. Mutta ehkä se on sitten seuraavalla kerralla puhelimessa yhtä vaikeaa, kun kuulee äänen? En tiedä. Enkä joka tapauksessa odota häneltä onnitteluja, tai muutakaan. Kunhan säilyisi ystävänä. Kiitos sinulle.

 

[Kyllä]

Kerro asia niinkun se on. Mut älä sorru mihinkään ylilyönteihin. Lapsettomuudesta kärsivänä mua ei koskaan oo satuttanu jos joku kertoo mulle asian ihan suoraan, mut joskus on mietityttäny että mitä helvettiä ihmiset aattelee jos lähettää lapsettomalle "yllärinä" jonkun ultrakuvan jossa on joku imelä "meidän pikku perhe on, kasvaessaan verraton, onni täydellinen on, kun ei ole lapseton, vauva saapuu kuin kevätsää, lässyn läpäti lässyn lää".

Ja mieluiten älä kerro missään bileissä tms. jos epäilet että kaverisi tarvitsee muutaman sekunnin vetääkseen henkeä ennen kun esittää naamansa muille.

 

[Gekkolisko]

Meillä on raskaaksituleminen ollut aina helppoa. Kolmas ja neljäs lapsemme saivat alkunsa ihan "vahingossa". Samalla olen kuitenkin joutunut seuraamaan rakkaan ystäväni taistelua lapsettomuuden kanssa. Ja kyllä vain tuntui pahalta ja vaikealta kertoa. Ja jotenkin tuntui, että on niin väärin, että itse saan lapsia, hän ei.

Neljännestä lapsesta oli vaikein kertoa. Laitoin ystävälle viestin tietäen, ettei hän siihen varmastikaan ainakaan heti kommentoi. Pelkäsin hänen reaktiotaan, jopa sitä että menetän hänet. Aikaa kului lähes kuukausi viestistä, kun sain ystävältäni kirjeen. Siinä hän kertoi suhtautumisestaan, siitä kuinka pahaa teki meidän vauvauutinen, ja kuinka hän sitä sitten käsitteli mielessään, itkien ja raivoten, jopa sitä katkeruutta tuntien. Mutta kuinka hän kuitenkin pääsi asian yli ymmärtäen, ettei tosiaan meidän vauvaonni ole häneltä pois. Ja lopun raskausaikani ystäväni olikin säännöllisesti yhteydessä raskaudestani ja voinnistani normaalisti kysellen ja keskustellen. Ja kun vauva syntyi, hän halusi sitä heti katsomaan, ja oli onnellinen puolestani.

Siltikin, joskus kun seuraan ystävääni lasteni parissa touhuamassa, näen kaipauksen hänen silmistään. Sen rakkauden, jota hän omille lapsilleen pystyisi antamaan valtavan paljon. Ja onhan siitä puhuttukin monesti, millaista elämä olisi, jos asiat olisivat toisin. Jos hän olisi saanut sen valtavasti kaipaansa perheen, johon siis myös lapset kuuluisivat ....

 

[Myös lapseton]

Kerro, että teitä on nyt kohdannut onni, jota olette pitkään toivoneet. Ja kerro myös, että tiedät heidän toivovan samaa onnea itselleen. Sano, että et odota hänen tukevan sinua raskaudessa tai äitiydessä, mutta että toivot ystävyyden säilyvän. Kerro myös, että ymmärrät, jos he eivät halua tulla heti katsomaan vauvaanne. Tulevat sitten, kun pystyvät, ja ovat silloin tervetulleita.

Minä ainakin toivoisin, ettei minusta ja minun tunteistani puhuttaisi tuossa kohtaa lainkaan. Se saisi ainakin minut todella vaivaantuneeksi. Sinun raskaudestasihan tässä on kysymys, ei minusta.

 

[Exlapseton]

Minäkään en olisi halunnut, enkä haluaisi vieläkään, että toinen ottaa kantaa, mitä minulta odotetaan. Haluaisin vaan tietää, mielelläni jos kerran läheisiä ollaan, ihan ekojen joukossa. Jotenkin etuoikeutetusti kun kerran niistä asioista on ystävien kesken paljon keskusteltu. Viimeiseksi jääminen ja tekstari tuntuisi aika tylyltä, varsinkin jos ollaan juteltu näistä ennekin.

 

[Alaston lohikäärme]

Gekkolisko:
Mä en jotenkin tajua, et miksi se neljäs lapsi vasta vaikea pala oli. Mä ymmärrän sen ensimmäisen lapsen saamisen tuskan, et tavallaan menee yksi ennestään lapseton kaveri taas "toiselle puolelle viivaa" ja itse oot vaan edelleen sillä toisella puolella.
Siis jos tajuat, mitä mä ajan takaa, kun en oikein osaa selittää.

 

[Myös lapseton]

Minäkään en olisi halunnut, enkä haluaisi vieläkään, että toinen ottaa kantaa, mitä minulta odotetaan. Haluaisin vaan tietää, mielelläni jos kerran läheisiä ollaan, ihan ekojen joukossa. Jotenkin etuoikeutetusti kun kerran niistä asioista on ystävien kesken paljon keskusteltu. Viimeiseksi jääminen ja tekstari tuntuisi aika tylyltä, varsinkin jos ollaan juteltu näistä ennekin.

Juuri näin.

 

[ex-lapseton, nyt hoidoilla lapsi]

Älä kerro ollenkaan, parempi että ystävä huomaa sen itse.
Näin heität pallon hänelle, että haluaako puhua asiasta vai ei.

Itseä kyllä kirpaisi niin kybällä raskaushehkutukset ettei tosikaan.

 

[niin]

Mä en ainakaan ala lapsettomia hyysäämään. Ei ole mun vika, että he eivät saa lapsia. Jos ei kestä elämää, ni voivat muuttaa vaikka autiolle saarelle.

 

[vieras]

itsellä takana vasta 1v8kk yritystä ja loukkaavinta on juurikin tuo, että salataan sitä raskautta pitkään. vaikka itsekin monet itkut itkenyt kolmosta tehdessä (ja takana ekaa ja toistakin tehdessä lukuisia keskenmenoja joten itkua riittänyt sielläkin) niin pahemmalle tuntuu olla se viimeksi asiasta kuuleva kun kuulla ja jälleen kerran tajuta, että kaikki muut ympärillä lisääntyy ja meillä se ei vaan onnistu.

 

[:)]

Minullekkin oli vaikea paikka, vitkutin ja vitkutin... Kerroin kuitenkin ihan normaalisti, mutta luultavasti hieman pahoitellen. Koska ystäväni sanoi ihanasti, "tiedätkö, se ei ole minulta pois. Sinun raskautesi ei mitenkään liity minun lapsettomuuteen." Ja kaikki on hyvin.

 

[Gekkolisko]

Gekkolisko:
Mä en jotenkin tajua, et miksi se neljäs lapsi vasta vaikea pala oli. Mä ymmärrän sen ensimmäisen lapsen saamisen tuskan, et tavallaan menee yksi ennestään lapseton kaveri taas "toiselle puolelle viivaa" ja itse oot vaan edelleen sillä toisella puolella.
Siis jos tajuat, mitä mä ajan takaa, kun en oikein osaa selittää.

Vastaan nyt, vaikket varmaan ookkaan linjoilla, mutten ole itse aiemmin ollut kommentoimassa...

Eli juuri meidän tapauksessamme tuo nelosesta kertominen oli vaikeinta. Se johtui siitä, että meillä kolmas lapsi sai alkunsa täytenä yllätyksenä pillereiden pettämisen seurauksena. Se jo oli kova paikka ystävälleni. Mutta sitten tämä nelonen, se sai alkunsa vielä huomaamattomammin, eli heti kohta kolmosen synnyttyä. Ei ollut kyllä ehkäisyä, mutta luotin että täysimetys ja vähäiset seksikerrat ehkäisisivät edes hiukan, kun menkatkaan ei olleet alkaneet. Vaan tosin kävi. Ja kun raskaus ilmenikin vasta sitten kun aloin tuntemaan liikkeet, ja ultra paljasti raskauden olevan jo 22+5 viikoilla, oli asiasta kertominen tosi vaikeaa... Vaikeaa kertoa, et hei, meille tuleekin TAAS tämmönen yllätysvauva, enkä ole edes raskautta huomannut vaan mennään jo puolessa välissä... :/

Eli sen takia asia oli vaikea kertoa. Eka ja toka lapsi olivat meillä suunniteltuja, ja ystäväni tiesi, että hankimme kaksi lasta jos vain ne saamme, joten hän osasi jotenkin asiaan varautua. Mutta sitten se, että tulinkin raskaaksi ehkäisystä huolimatta, ja sitten toisenkin kerran ihan huomaamatta, olivat ystävälleni kovempia paloja...