Miten kieltää reilu 1 v:tä?

[taustalla]

Tyttö on 1v 2kk ja äidistä tuntuu ainakin että on tosi kovapäinen mitä tulee kieltämiseen. Kun minusta ei ole kyse siitä etteikö vielä ymmärtäisi, vaan ei kertakaikkiaan tottele. Miten te saatte taaperon uskomaan kieltoja? Meillä ei auta vaikka kuinka tiukkaan sävyyn ja ääntä korottaen kielletään. Ja multa alkaa olla paukut vähissä kun ei juuri mikään mene perille.

Erityisesti rupesi tympimään eräs päivä miehen kommentti, kun takana oli varsinainen kieltopäivä ja illalla korotin ääntäni tytölle joka meinasi tulla syöttötuolista alas. Mies tokaisi siihen että minä kiellän tyttöä, oliko se nyt liian kovaäänisesti tmv. kysyin sitten että miten pitäisi kieltää kun olin itse parin metrin päässä syöttötuolista hakemassa lusikkaa ja tyttö oli tulossa pää edellä tuolista alas, että miten siinä tilanteessa olisi sitten pitänyt kieltää?!

Se on miehillä niin helppoa tulla kotiin illalla keräämään halit ja pusut, kun äiti on saanut taistella koko päivän riiviön kanssa.

 

[Vieraalta maalta]

Minustakin olisi mielenkiintoista kuulla miten 13 kuukautisen saisi uskomaan, kun kielletaan. Jos sanon EI - poikamme vain katsoo ja jatkaa touhuamista. Joskus han reagoi istuen alas, huutamalla ja kasilla huitoen tai tyontaa minua kauemmaksi. Mielessa on kaynyt muutaman kerran josko hanen kayttaytyminen on ihan normaalia vai mita itse teen vaarin? Isaansa han tuntuu uskovan paremmin kuin minua :/

 

[taustalla]

Meillä ei ainakaan sana ei mene "jakeluun", muksu vaan yltyy siitä kahta kauheammin Olenkin itte alkanu välttää sitä sanaa ja ilmaista kiellon eri tavoin, esim tule pois tms. Ja meillä ei jotain kiellettyä puuhaa saa loppumaan lasta sen ääreltä pois ottamalla, vaan pitää houkutella muulla tavoin pois, jolloin hän tavallaan unohtaa mitä oli tekemässä. Ja kieltämisestä seuraa melkoisen usein remakkaa naurun räkätystä ja karkuun konttaamista/kävelyä...
Äänen korottamista olen yrittäny välttää, mut isukki kuuluu joskus huutavan ku hinaaja konsanaan pojalle. Oon yrittäny sanoo ettei huutamalla asiat onnistu, kuulee ja ymmärtää lapsi pienemmälläkin äänellä. Ja herkästi voi mennä siihen sitten, jos lapsi oppii että huudetaan, niin hän omaksuu sen tavallaan sallituksi tavaksi ja alkaa "harrastaa" sitä myöhemmin myös itse.
Olikohan se Kauhukakarat-ohjelma missä sitä huutamista oli eräässä perheessä lapsille harrastettu pienestä pitäen ja ne muksutkin huusivat joka asiassa ja päin naamaa vanhemmilleen. Se huutaminen oli muodostunu siinä perheessä melkoiseksi kompastuskiveksi ja siitä se kasvatusneuvoja "nanny" opasti vanhempia ja lapsia ensimmäisenä hankkiutumaan eroon. Sen episodin nähtyäni päätin jo etten tosiaankaan halua meille samanlaista Vanhemmathan toimivat lapselle esimerkkinä...

 

[kuu]

Yleensä yritän välttää kieltämistä ja sen sijaa vaikka sanoa "varovasti", taikka kiinnittää huomion toisaalle tai ainakin ensin sanoa nätimmin (poika ymmärtää kyllä. Jos ymmärrys ei tunnu toimivan, sanon erittän napakasti "EI", jos tämä ei tehoa niin yksinkertaisesti joko siirrän pojan pois (jos tekemässä jotain mikä ei ole sallittua (tunkemassa jotain pistorasioihin/repimässä kasveja), tai pidän kiinni (jos vaikka meinaa tukistaa, viskoo tavaroita) ja samalla yritän kiinnittää pojan huomion johonkin fiksumpaan.

Meillä tosin yleensä napakka "EI" on vielä toistaiseksi toiminut aika hyvin...

 

[ap vieras]

Itsekin katsoin sen ohjelman missä lapset huusivat niinkuin vanhemmat ja siksi yritänkin välttää sitä tapaa viimeiseen asti. Silloin tällöin käy kuitenkin niin että kun se napakka EI kerran, toisen tai kymmenennen kerran ei mene perille, niin silloin tulee korotettua ääntä :ashamed: , ja usein myös tuloksetta. Ja kun kielletystä kohteesta pois siirtäminenkään ei auta kovin pitkäksi aikaa, parin minuutin päästä ollaan taas kaappeja aukomassa. Jospas se aika auttaa tähän vaivaan jossain vaiheessa.

 

[Noora]

meillä ainakin uskotaan kun sanotaan EI! Tyttö alkaa pyörittämään päätä sivulle ja homma pysähtyy siihen...!

 

[julia05]

meillä kans tyttö 1v ku sanoo ei nii tyttöä alkaa vaan houkuttaa enemmän kielletty asia.. ja nykyään oikeen välil tahallaan menee olohuoneen kukan luokse ja katsoo mua ja kosketta hipaisten kukkaa..ja oikein oottaa just että mä pääsisin kieltämään..heh ja sit jos lähen ottaa tyttöö pois nii se juoksee mun syliin..ehkä sit haluaa huomioo tai ei. mut tuo keittiön kaappejen tonkiminen ärsyttäää..yks kaappikin nii helppo aukasta. oon välil yrittäny teipata oven kiinni mut tyttö saa sen aina jotenki auki. olohuoneen kirjahyllyn kaappejen eteen oon laittanut tuolin ettei tyttö pääsis availeen laskuhyllyjä.. ja onneks tuoli on auttanut. eikä tyttö ole innostunut sitä siirtelemään.

välillä tuo kiipeily pelottaa..vaikka tyttö osaakin tula sohvalta alas. ja sängylä..mut silti pitää koko aja perässä mennä ettei pääse tippumaan ym.. ja sohvalle kiipeeminen on tosi kivaa..ei auta kiellot estämään sitä touhuu..tarvii joko olla sen kaa sohvalla tai sit keksii muuta leikkiä.

no tämmöstä meillä. ja omapäiseks tyttö on tullut.. jossei saa jotai nii kauhee metakka..huutaminen ja rimpuileminen asiasta..täytyy vaa pitää oma pää eikä kaikkee anna vaikka sitten kiukuttelee välil koko pvän =(<br><br>

 

[Emmi]

Meillä jos taapero ei usko ensimmäistä EI kieltoa, tulee luunapppi. Esim. jos vaikka kukkia repii (en ole tarkoituksella niitä nostanut pois) ja kieltää ja toinen vaan repii, niin pieni luunappi käteen, niin kyllä uskoo. Sit kun on muutaman kerran toistettu, niin uskoo sit pelkän EI-sanan. Ei tartte enään antaa luunappia.

 

[taustalla]

PIenikin lapsi haluaa tietää, miksi ei, joten lyhyt selitys siihen, miksi kukkamultia ei saa lapioida lattialle on meillä ainakin ollut se, että kukka tarvii itse mullan kasvaakseen. Hyvin tehosi, jopa tuohon vilkkaaseen lapseen. Pelkällä kiellolla ei ole ollut mitään vaikutusta. Myöskin lapsen tasolle laskeutuminen tehostaa sanomaa. Jos lapsi jatkaa tekemistä, niin hänet kannattaa nostaa pois tai houkutella tekemään muuta. Jos hän huomaa, että kiellon jälkeen ei kuitenkaan seuraa mitään muuta kuin lisää kieltoja, niin mitäpä se lasta hetkauttaa. Vanhempi tarvii mysö omaa aikaa ladata akkujaan, jotta jaksaa olla johdonmukainen.

 

[Kirsikka]

Kiellän ja vien pois tilanteesta, harhautan tekemään muuta. Näin kun on tehty alusta asti, harvemmin on ongelmia tuon ikäisenäkään koska silloin lapsi kyllä jo tietää mikä on kiellettyä ja mikä ei. Monesti ne kiellot kun harmittavasti aloitetaan vasta silloin kun toinen oppii kävelemään.

 

[Raivotar]

Meillä on aika moni asia sallittu. Olen yrittänyt välttää sitä, että jatkuvasti joutuisi poikaa vain kieltämään ja kieltämään. Jos jossakin kaapissa on sitten sattumoisin sellaista, mitä poika ei missään tapauksessa saa tonkia (pesuaineita, särkyviä astioita, veitsiä tms.), on pojan pääsy sinne estetty muuten. Näin häntä ei tarvitse aina vain olla kieltämässä.

On yhä kuitenkin asioita tai tekoja, joiden takia joudun joskus poikaa kieltämään. Ensimmäiseksi sanon tavallisella äänellä "Ei", pyöritän päätä ja selitän miksi niin ei saa tehdä. Toisinaan poika jättää touhut siihen, mutta joskus jatkaa kiellostakin huolimatta. Sitten toistan vähän tiukempaan sävyyn "Ei!" ja tiukennan ilmettäkin. Jos vielä tämän jälkeen poika jatkaa kiellettyjä touhujaan, nostan pojan paikalta pois ja asia on sillä siisti. Mekkalahan siitä tietysti nousee, mutta asia on ainakin mennyt hänen jakeluun. Seuraavalla kerralla yritän ehtiä sanomaan "Ei":n jo ennen kuin poika menee/tekee uudestaan samaa, jo kertaalleen kiellettyä asiaa.

 

[liljan-kukka]

Meillä sanotaan tälle 1v5kk pojalle tiukasti EI ja viedään tilanteesta pois, ihan niin monta kertaa kun pitää!!
Meillä ei kosketa esim. kirjahyllyn tavaroihin!!
Tämä on nyt kolmas lapsemme ja kaikkien kanssa olemme toimineet ihan samalla tavalla ja koskaan meillä ei ole mitään koriste-esineitä nostettu ylöspäin..!!!
On mukava mennä kyläänkin ihmisten luo, kun ei tarvi kaikkea nostella siellä tai katsoa pojan perään kuin haukka!!

Lapsen kasvattamista voi verrata ihan koiran koulutukseen!!! Eli älä anna periksi,tee sama asia ihan niin monta kertaa että menee perille!!!

 

[DIRT]

\

Meillä jos taapero ei usko ensimmäistä EI kieltoa, tulee luunapppi. Esim. jos vaikka kukkia repii (en ole tarkoituksella niitä nostanut pois) ja kieltää ja toinen vaan repii, niin pieni luunappi käteen, niin kyllä uskoo. Sit kun on muutaman kerran toistettu, niin uskoo sit pelkän EI-sanan. Ei tartte enään antaa luunappia.

kuulostaa aika hurjalta jos taaperolle jaetaan luunappeja :/

 

[liljan-kukka]

\

\

Meillä jos taapero ei usko ensimmäistä EI kieltoa, tulee luunapppi. Esim. jos vaikka kukkia repii (en ole tarkoituksella niitä nostanut pois) ja kieltää ja toinen vaan repii, niin pieni luunappi käteen, niin kyllä uskoo. Sit kun on muutaman kerran toistettu, niin uskoo sit pelkän EI-sanan. Ei tartte enään antaa luunappia.

kuulostaa aika hurjalta jos taaperolle jaetaan luunappeja :/

no toisaalta, mutta toisaalta ei.....

 

[sade]

Meillä 1v 5kk poika on aika ehtiväinen ja vilkas, mutta uskoo kyllä kun vain sanoo ei ja vie pois tilanteesta jollei lopeta. Mekin otimme alussa keittiön kaapeista kahvat pois kun poika keksi miten ne avataan, ettei tarttis olla koko ajan kieltämässä, mutta siinä on kyllä se huono puoli että kylässä tahtoo mennä kaappeihin!!

Pitää olla vaan johdonmukainen ja pitkäpinnainen, ja toistaa kielto tarpeeksi monta kertaa.

Noita luunappeja, joista joku kirjoitti en kyllä yhtään hyväksy!! Rakkain ihminen maailmassa yhtäkkiä satuttaa!! ja oppiihan lapsi siitä myös sen, jos kaveri esim. koskee omiin tavaroihin, sitä saa satuttaa!!

 

[taustalla]

\

Kiellän ja vien pois tilanteesta, harhautan tekemään muuta. Näin kun on tehty alusta asti, harvemmin on ongelmia tuon ikäisenäkään koska silloin lapsi kyllä jo tietää mikä on kiellettyä ja mikä ei. Monesti ne kiellot kun harmittavasti aloitetaan vasta silloin kun toinen oppii kävelemään.

Näinpä se on. Minulla on 1v2kk tyttö ja tottelee tosi hyvin kun sanon ei. Olen opettanut sitä sille alusta asti ja mitään ongelmia ei ole tullut. Mitään ei oo tarttenu nostella ylös ja kukatki on omilla paikoillaan isoissa ruukuissa lattialla.

Suosittelenpa että kieltäminen aloitetaan jo heti varhaisessa vaiheessa eikä vasta sitten isompana...