Miten kolmas lapsi muutti elämäänne?

[elotyttönen]

Vai muuttiko mitenkään? Jokainen lapsi on tietysti oma persoonansa ja rikastuttaa elämää omalla tavallaan, mutta jos ajattelet ihan arjen sujumista, käytännön asioita ja omaa jaksamistasi. Ja erityisesti kiinnostaa pienellä ikäerolla syntyneiden lasten vanhempien kommentit.

Eräs tuttavani sanoi; "Se ei ole totta, että kaksi menee siinä missä yksikin, mutta se on totta, että kolmas menee siinä missä kaksikin". Mitä mieltä tästä ?:wave:

 

[Tyttöni Tuulispää]

Minusta kolmas menee siinä missä kaksikin. Riippuu tietty vauvasta, mutta meillä kun vauva vaan viihtyy ja on itse tyytyväisyys, niin helppohan se on sanoa Aamuyöstä on hiukan levotonta, mutta päiväsaikaan ei turhia itkeskele. Viihtyy sitterissä, lattialla, sylissä, kantoliinassa, turvakaukalossa... missä vaan =)

 

[IceRoyal]

tottahan tämä menee erinlain vähän niinkuin "siinä sivussa" mitä toinen mut meillä sattuu olemaan ihan taas ääripäätapaus mitä tyttöni tuulispää kuvasi vauvaansa. =)
Kotityöt saa juuri ja juuri tehtyä vauva kainalossa...
Helppoahan se oli kahden kanssa kun toinen oli jo niin iso...
Luulen kuitenkin että oli niitä lapsia 2 tahi 7 niin se riippuu kovasti vauvasta miten esmes.kotityöt saa tehtyä...

 

[sadettajat]

Noo...kokemusta kolmesta lapsesta on nyt vajaan neljän kuukauden ajalta ja vanhin lapsista on kolme ja puoli. Muuten varmaan menis ihan mukavasti...ja välillä menee nytkin, mutta synnytyksen jälkeinen masennus...uupumus on nyt tämän viimeisen raskauden loppupuolelta seurannut mukana. Eli kaikenlaista ennalta-arvaamatonta siis voi sattua matkan varrelle...lapsen sairastumiset jne. Lisäksi meidän vauva on ollut todella itkuinen. Nyt sanoisin, ettei kolme mene siinä missä kaksi. Viiden hengen perhe...varsinkin pienilllä ikäeroilla, tarvitsee molempien vanhempien täysipainoisen osallistumisen perheen hoitamiseen - tämmöstä sakkia ei enää "pyöritä" mamma yksinään... :heart:

 

[Kreecher]

Vauva on vasta 4 viikkoa, mutta aikalailla "siinä sivussa" hän meillä kulkee. Lähdöt ovat hitaampia kuin ennen, mutta johtuu mielestäni enemmän siitä, että yksi lähtijä on vauva, jolle täytyy olla vaihtokamppeet mukana ja masu täynnä ennen kuin ovesta pääsee ulos.
Ja kauppaan tms. en enää lähde mielelläni yksin tämän revohkan kanssa, loppuu kädet keskrn, kun pitäisi saada roudattua vauva, 2- ja 4-vuotiaat ja vielä kauppakassit päälle...

Meilläkin on suht helppo vauveli, olisi tämä taatusti ihan toista, jos olisi koliikkia tms.!

 

[Martza]

Mäkin haluisin kolmannen mut pelottaa kans pikkusen =) . isompi täyttää kyl jo 5 loppuvuodesta ja vauva on nyt 4kk.

 

[Kirsikka]

Kyllä se kolmas muutti elämää silleen että yksin on hankalampi liikkua, ei este ole mutta enemmän mietittävää. Tosin sekin riippuu ikäeroista, meille tuli 3lasta 3vuoteen. Elämää se muutti siten että 2 ensimmäistä alkoi leikkiä hirmusesti keskenään ja näinollen helpotti mun touhuja vauvan kanssa. Mutta tosiaan, suurempi muutos on toisen lapsen tulo mitä kolmannen ja se neljäs menee musta siinä sivussa myös.

 

[E-V-A]

Nostelempa tätä.. Jos olisi uusia näkökulmia.

 

[Jahvetti]

Mutta tosiaan, suurempi muutos on toisen lapsen tulo mitä kolmannen ja se neljäs menee musta siinä sivussa myös.

Yhdyn tähän =)

Jahvetti +pojat 2/98, 4/00 ja 4/03 sekä tyttö 2/08

 

[Porsse]

Mun mielestä toka meni siinä missä ekakin, pienellä ikäerolla mutta kolmatta en olisi missään nimessä enää jaksanut!
Kolmas syntyikin vasta kahdeksan vuotta esikoisen jälkeen.
Vanhemmat siskot auttaa ja vauva on meille kaikille ihan silmäterä,
voin sanoa tästä vauvasta olen todella nauttinut. :heart:

 

[Ellu27]

Meillä 3 lasta vajaan 7v sisään eli lapset on nyt 7,4 ja 4kk. Kaupassa käynti on haasteellista, että saa kaikki perässä kulkemaan Vanhin lapsi on jo sen verran iso, että hoitelee jo pienintä niin kuin vanhempikin tekijä. Kotityöt saa hoidettua "normaalisti". Meillä nuorimmainen on tyytyväinen, kunhan on seuraa ympärillä ja nämä isommat lapset sitten hoitaa sen seuranpito puolen. Voisin ajatella, että pienemmällä ikäerolla en olisi välttämättä jaksanut pyörittää kotia, niinkuin se nyt pyörii.. Voi olla et se neljäskin vielä menisi.. pienimmästä on tullut koko perheen kullannuppu

 

[Myrskynmerkki]

Mulla kokemusta kolmesta lapsesta vajaa kolme kk vasta..vanhin 8v,keskimmäinen 1v 4kk ja vauva 2 ja puoli kk.
Kyllä tää alku vähän yllätti rankkuudellaan..keskimmäinen niin pieni kuitenkin vielä ja vilkaskin. Ensimmäiset viikot oli hirveitä kun oltiin kipeinä, taapero itki yöt ja vauva valvo. Maitoa ei meinannu nousta millään kun olin koko ajan väsyny ja kiree. Sitten kun istahdin imettämään niin tyttö söi tuntikausiakin putkeen ja taapero teki pahojaan ja jouduin keskeyttämään koko ajan syöttämisen. Mies on vuorotöissä ja piti isyyslomaa vasta kun vauva oli noin kk.
Ja joo meillä toi uloslähteminen kestää tuhottoman kauan mutta nyt siihen jo tietää asennoitua..joskus se isäntä on se ketä saa hoputella ja kattoa mitä on taas päälleen rykässy Kauheesti ei olla missään vielä liikuttu kun sen verta ollaan kipeenä oltu että ei ylimääräsiä tauteja kaivata tällä hetkellä :/

Välillä oon todella väsyny kun päivät on syöttämistä,vaipan vaihtoa,siivomista,itkua ja kaaosta. Miehen kanssa sitten väsyneenä on sanottu pahasti ja se on vaan syventäny väsymystä. Mutta nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa kun tajuttiin että yhteen hiileen on puhallettava enemmän,muuten ei jakseta. Nyt oon minäkin alkanu nauttimaan vauvasta,varsinkin kun jokeltaa ja hymyilee kovasti

Kaikki hokee mulle että koeta jaksaa ja että kyllä se helpottaa vuoden päästä viimeistään. Ja kyllä ootan sitä aikaa että näistä pienistä on seuraa toisilleen. On kiva nähdä millanen sisaruspari niistä tulee,tyttö ja poika.
Esikoisesta on kyllä ollut välillä iso apu kun on viihdyttäny pikkasia että oon ees vessassa saanu käydä yksin..jonkin verran pystyy ja haluaa auttaa esim hakee vaippaa tai etsii tuttia. Joinain päivinä kun mies on ollu töissä ja kaikki huutaa niin oisin varmaan seonnu jos ei esikoinen olis niin reippaana auttamassa. Oon sitten yrittäny aina muistaa ja vähän palkita kun on auttanu,antanu vähän extraa karkkirahaa jne.
Mutta nyt sattuu olemaan harvinainen hetki,pikkaset nukkuu yhtäaikaa! Joten suihkuun ja vähän siivoilemaan,jos ehtis oikasemaankin vähäks aikaa

 

[Hemuli-76]

Meillä samaa kun porschella. Esikko 7v, kakkonen 5v ja kuopus nyt kohta 5kk. Ja on niin ihanaa ollu, nautin ihan hirmusesti! Isommat tykkää auttaa kovasti hoidossa ja pitää pienelle neidille seuraa mielellään. Tietynlainen kaiheus koko hommassa on kyllä päällä ko hää on se meitin viimenen rinsessa...Siks sitä nauttiikin jotenkin vielä eritavalla ko noitten isompien kohdalla

 

[anjuska76]

Meillä on lapset 5v4kk, 2v2kk ja nuorin 8kk. Meillä on oikeastaan ollut helppoa ensimmäisen ja toisen lapsen kanssa, mutta kolmas kun syntyi niin pienellä ikäerolla keskimmäiseen (puolistoista vuotta), niin nyt on ollut aika rankkaa. Siis tyttöhän on ihan hirveän tyytyväinen ja rauhallinen, mutta meillä alkoi keskimmäisen kanssa ongelmat eli tuli yövalvomisia, pahaa ihottumaa, uhmaa, tutti- ja tuttipullokriisejä ja muita sellaisia. Oma jaksaminen on ollut aikalailla koetuksella. Ja 2v tyttö on ollut myös aika vilkas tapaus. Keskimmäinen ja nuorin nukkuu kyllä päikkäreitä aina samoihin aikoihin, mikä helpottaa huomattavasti. Ja vanhin on jo niin omatoiminenkin, mutta kaikki pukemiset, syöttämiset, pottailut, vaipanvaihdot, siivoamiset ja muut vie niin paljon aikaa, ettei juuri mitään omaa aikaa ole. Mieskin tekee aikas pitkiä työpäiviä, joten ei ole apuna kuin iltaisin ja viikonloppuisin.
Uskon kuitenkin, että tämä rankka vaihe vielä helpottaa, kun meillä yöhuudot saadaan loppumaan ja saadaan kaikki nukuttua paremmin. Ja jossain vaiheessa nuorimmainenkin kelpuutetaan leikkikaveriksi... ainakin toivottavasti