Miten kumppaninne suhtautuu exäänsä?

[Julia35]

Poikaystäväni on eronnut ex-vaimostaan puolitoista vuotta sitten. Heillä on kaksi lasta ja niiden takia pari joutuu olemaan tekemisissä jonkun verran. Lapset ovat niin pieniä. Heillä on kuulemma ollut riitaisiakin aikoja eron jälkeen, mutta nyt poikaystäväni ja ex-vaimo ovat hyvinkin hyviä ystäviä. Aina kun poikaystäväni juttelee lastensa kanssa puhelimessa, niin myös ex-vaimo haluaa puhua... He soittelevat myös muutenkin silloin tällöin. Itseäni tuo asia ärsyttää! Onhan se hyvä, että vanhemmat pystyvät lastensa takia olemaan tekemisissä, mutta itsellä on jotenkin pääkopassa ajatus, että exät ovat exiä eikä heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä yhtään ylimääräistä. En usko, että poikaystäväni kaipaa ex-vaimoaan ja haluaisi mennä takaisin. Varsinkin kun ex-vaimollakin on jo uusi mies. Mutta minua silti loukkaa se tuo käytös, ehkä olen hieman mustasukkainen heidän menneisyydestään.... Miten teidän kumppaninne suhtautuu exäänsä? Onko ihan "normaalia", että haluaa olla "väleissä" ja ystäviä?

 

[Exän kanssa toimeen tuleva]

Mieheni ja exänsä ero oli riitaisa ja molemmin puolin surullinen tapahtuma heille molemmille ja kun tapasin mieheni noin puolitoista vuotta eronsa jälkeen, heidän välinsä olivat yltiökireät, lapsista riideltiin yhä, kettuilivat puolin ja toisin ja kaikki oli yhtä kaaosta. Toisiaan he vain haukkuivat ja nimittelivät ja ajattelin, että tämän miehen kanssa en voi suhteeseen ryhtyä, sillä asiat ovat selvästi käsittelemättä.

Aloitimme suhteen kuitenkin ja aika pian mieheni ja hänen exänsä välit normalisoituivat ja nykyään kaikki sujuu mukavasti, tosin nyt erosta on aikaa jo kymmenkunta vuotta. Nykyään he harvemmin soittelevat enää mistään asioista, kun lapsetkin alkavat olla niin isoja, että lapset soittelevat itse omista asioistaan.

Omasta erostani ex-miehestäni on myös kymmenkunta vuotta ja ensimmäiset puoli vuotta eron jälkeen oli tuskaisaa, mutta jo pitkään olemme olleet ystäviä ja kyselemme kuulumisia ehkä noin kerran kuukaudessa tai parissa, tapaammekin joskus, hänen nykyinen puolisonsa on todella mukava ihminen myös.

Kun takana on pitkä avioliitto, on usein eron jälkeen niin paljon yhteistä (lapsia, kummilapsia, sukulaisia, tuttuja, ystäviä jne. jne.), että on hyvä kyetä olemaan väleissä exänsä kanssa. Vaikkei parisuhde ja yhdessä olo enää toimikaan, ei se tarkoita sitä, että eron jälkeen entinen puoliso muuttuisi huonoksi ihmiseksi, jota pitäisi vihata.

 

[Tiina28]

Hei
Minä olen sitä mieltä että on ihan kiva että pystyy olla ystävä exänsä kanssa mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että välit täytyy molempien puolelta siinä tapauksessa rehellisesti platoniset. Itse olen vuoden seurustellut miehen kanssa (29v) joka 7 vuoden suhteen jälkeen erosi ja pari kuukautta eron jälkeen me tapasimme (itse olen 28v). Meillä on koko ajan mennyt loistavasti ja mies ei missään vaiheessa ole ikävöinyt exäänsä (24v) eikä koe tarvetta pitää exään myöskään yhteyttä, toki haluaa olla ystävällinen jos osuu kohdakkain mutta ei itse ota yhteyttä. Alussa ex oli myös ihan ok eikä pahemmin ollut mieheni elämässä mutta ilmeisesti hänen eron jälkeinen suhde on menossa huonommin koska viimeisen puolen vuoden aikana ex on ilmaissut useita kertoja viestein ja puhelimitse että katuu eroa miehestäni ja että on ikävä. Suurin osa näistä yhteydenotoista on ollut humalatilassa...
Itse en ole exää koskaan tavannut mutta en koe häntä kohtaan oikeastaan mitään erityista. Hän kyllä tietää että olemme onnellisia mieheni kanssa eli sinänsä en hirveästi arvosta noita kaipausviestejä ja yhteenpaluu-ehdotuksia ja koen sen vähän jopa loukkaavana mutta luotan kuitenkin siihen että minä olen se ykkönen edelleen. Ja toisaalta ymmärränkin exää että jos hänen eron jälkeine elämä ei ollutkaan ihan täydellistä niin on helppo muistella vanhoja onnellisia aikoja, tosin heidänkin suhteessa oli pettämistä ja muuta ikävää että ei nyt täydellinen suhde ollut sekään. Niin kuin ei taida mikään olla...

 

[tällaista]

Mieheni exä yrittää toisinaan ottaa yhteyttä mieheeni (yleensä kun itsellä menee joku suhde pieleen ja on taas sinkkuna), viesteissä ilmoittelee kuinka olisi kiva olla kavereita ja nähdä joskus jne jne, tausta-ajatuksena kuitenkin yhteenpaluu. Mieheni ei ole vastannut yhteenkään puheluun tai viestiin, ne sitten yleensä loppuvatkin pitkäksi ajaksi kunnes taas esim. uutena vuotena (ehkä juotuaan?) exä lähettelee uuden vuoden toivotuksia ja toivoo tapaamista...

Heidän suhteensa oli myrskyisä ja vaikea, nainen pettikin miestäni, toisaalta tämä nainen taas halusi mennä naimisiin... Mieheni ei kihloihin suostunut. Tiedän että hän on onnellinen minun kanssani, on jopa kosinut mitä ei siis todellakaan tuossa edellisessä suhteessa edes kuvitellut tekevänsä. Tietysti minua ärsyttää nämä exän yhteydenotot kuten myös miestäni, mutta hän todellakin jättää ne täysin huomiotta.

Aika säälittävää että vuosienkin jälkeen itketään perään vaikka on itse käyttäydytty huonosti. Luulisi että ottaisi itsetunnon päälle kerjätä miestä takaisin kun tämä ei reagoi mitenkään.

 

[Vanhempaa väkeä]

Olemme vanhempaa väkeä ja lapset aikuisia, mutta miehen ex soittelee jatkuvasti lasten asioissa ja yrittää puhua heidän juttujaan. Ex on tullut muutaman kerran miehen työpaikalle ja joka kerta on jonkin "esitys". Yhteisissä juhlissa pyrkii likelle ja antaa paljon huomiota.
Mies on ahdistunut ja vaivautunut, eikä osaa suhtautua, Exän miesjutut alkavat hyvin, mutta kaikki ovat loppuneet lyhyeen. Uuteen suhteeseen me enää osaamme toivomme panna.

 

[Ap:lle ajatuksia]

Älä kanna huolta moisesta tippaakaan!Exä on exä, sinä olet nykyinen. Jos teidän suhteenne on hyvä ja olette onnellisia yhdessä, ei kannata olla murheissaan. Miehelläsi on menneisyys tuon naisen kanssa ja yhteisten lasten kautta he ovat jollain tavalla toisiinsa sidottuja ikuisesti, mutta ei sen tarvitse olle sinulta pois. Yritä ajatella asiaa lasten kannalta: Lapsille merkitsee varmasti paljon, että isä ja äiti pysyvät kavereina.

Itse elän tällä hetkellä parisuhteessa miehen kanssa. Olen ystävä myös hänen exänsä kanssa. Ja olen ystävä myös oman exäni kanssa ja hän on esitellyt minut nykyiselle naisystävälleenkin ja olen vilpittömästi onnellinen heidän puolestaan ja täysin rakastunut omaan mieheeni. Myös mieheni ex-vaimo on vilpittömästi onnellinen meidän suhteesta, koska hän toivoo exälleen pelkkää hyvää ja on itsekin uudessa suhteessa.

Miksi entisistä puolisoista tehdään jotakin mörköjä, joita pitäisi piilotella ja pyyhkiä pois? Jos kaikki ovat sovussa keskenään ja puolisonsa valinneet ja nykyiset suhteet toimivat, miksi murehtia entisistä? Voisit jopa ystävystyä miehesi lasten äidin kanssa. Miehesi lapsista kuitenkin tulee tärkeitä myös sinulle, mikset voisi myös välittää heidän äidistään? Ei hän ole vihollisesi.