Miten lapsen isä voi olla niin kylmä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Onnin äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Onnin äiti

Vieras
Emme olleet enää yhdessä lapsen syntymän aikoihin, koska lapsen isä halusi elää vielä omaa elämää.

Poika syntyi helmikuun alussa tänä vuonna. Isä tuli tapaamaan lasta 2vkoa syntymän jälkeen. Vaati Dna testit, tunnusti isyyden ja halusi vielä yhteishuoltajuuden, jonka minä idiootti annoin.

No, elatusmaksuja hän ei itse maksa, vaan kela sen pienimmän mukaan, koska isä ei olevinaan ole töissä. Tehnyt pimeitä töitä koko ajan, nostaa työttömyyspäivärahaa, ja sosiaalitoimisto maksaa hänen vuokransa ja antaa avustusta poikaamme varten, kun valehdellut siellä, että poika on joka toinen viikonloppu hänellä, kuten alunperin ilman lastenvalvojan vahvistusta sovittiin.

No, hän hoiti minun luona yhden viikonlopun poikaamme ja sen jälkeen kun seuraavan kerran tuli hänen vuoro, ei tullut, eikä myöskään sen jälkeen.

Ei ole osallistunut millään tavalla pojan kustannuksiin, vaunuihin, vaatteisiin yms.

Sanoi minulle, että kannattaa harkita tarkkaan yhteishuoltajuuden purkamista. Pieni uhkaus taustalla.

Lapsen isä on ollut aikoinaan erittäin väkivaltainen ja rattijuopumuksia on tuomioihin asti.

Tyhmähän olen, sanomattakin selvää, mutta kerroin hänelle, että haluan joka tapauksessa purkaa yhteishuoltajuuden ja rajoittaa tapaamiset valvottuihin oloihin. Sanoi, että onnistuu. Ja kysyin, että miten on aikonut olla lapsen elämässä, niin ei kuulema enää mitenkään.

Onko olemassa jotain sellaista paperia, millä saisin tuon kirjallisena, koska en todellakaan anna hänen tulla muutaman vuoden kuluttua leikkimään kivaa viikonloppuisää, kun ei tähän mennessä ole osoittanut minkäännäköistä kiinnostusta lapseen.

Kehuu pitkin kyliä, kuinka hyvä isä hän on, ja miten rakastaa lastaan, mutta onko se oikein, että jättää 4/5 kerroista tulematta kun lupaa? En nimittäin kestä katsoa kun pojan sydän sitten vanhempana joka kerta särkyy, kun isi ei tulekaan.

Parempi pojan ilmeisesti olla ilman isää, kun sellaisen isän kanssa, joka ei välitä. Ihmettelen vaan, miten tunteeton joku voi olla.

Varmaan sekava teksti, mutta ajatuksetkin on sekaisin. Kaipa yritän jonkunlaista ymmärrystä vain löytää.


 
:hug:

Tuttu tunne. Pari vuotta jaksoin "uskoa" ja soittelin perään, kun ei kuulunut mitään.

Nyt esikoinen on 9v ja on nähnyt "isäänsä" viimeksi vuonna 2004.. Ei halua edes tavata enää.
 
:hug:
Jälleen kerran täytyy ihmetellä, mihin kaikkiin tilanteisiin (ja varsinkin millasten miesten kanssa :( ) niitä kullannuppuja täytyy tehdä.

Lastenvalvoja varmaan auttaa sopimusten teossa, joskaan en tiedä, onko sellasta paperia olemassakaan, ts. suostuuko kukaan sellasta tekemään, että mies totaalisesti suljettaisiin ulos lapsen elämästä. Lapsella on oikeus isään (vaikka paskaankin) kuitenkin.
 
Meillä on ainakin siis onnistunut niin, että hain yksinhuoltajuuden, jonka isä minulle luovutti vapaaehtoisesti, lisäksi sosiaalitoimi on päättänyt, että lapset ja isä tapaavat vain valvotusti "kunnes tilanne muuttuu". Tämä sopimus ei tietenkään poista sitä, että joskus vuosien päästä isä saattaa taas saada päähänsä olla "isi" ja ennen pitkää saada ne viikonlopputapaamisetkin. Tutullani kävi niin että lapsi jäi isän yksinhuoltoon vuosien ajaksi niin että äiti ei lastaan tavannut eikä halunnut tavata, nyt, lapsen ollessa 8v, äiti saa kuitenkin joka toinen viikonloppu valvotusti tavata lastaan.
 

Yhteistyössä