P
Pysyvä sijoitus!
Vieras
Viralinen yksinhuoltaja täältä Espoosta jonka lapsi on huostanotettu TERVE!
Vuonna 1998 synnytin pojan ja jouduin oikeudenkäyntiin syyttömänä ja tiesin poikaani, jolla oli astma, atooppinen ihottuma ja ruoka-aineallergia, yksin hoitaessa että joudun luopumaan pojastani noin puolen vuoden päästä, koska jouduin syyttömänä keksityin perustein sairaalahoitoon. Kun poikani oli puolivuotias annoin poikani avohuollon tukitoimenpiteenä Mäntyrinteen lastenkotiin. Koska hoitoaikani kesti lakisääteiset 3 kk pidempään, niin seurasi pakkohuostaanotto ja kun lapseni oli noin pulitoista -2 vuotias niin lapseni sijoitettiin sellaiseen perheeseen, jossa oli 6 omaa lasta ja kaksi sijoitettua poikani lisäksi. Sijaisperhe ei sallinut minun tavata poikaani kuin 2 tuntia kerran kuukaudessa kotiuttamisesta puhumattakaan, vaikka olin jo poikani ollessa 3-4 vuotias, päässyt sairaalasta lopullisesti ja nk. valvonta-aika oli loppunut. Tietysti olisin voinut pitää puoliani ja lapseni etua katsoen enemmän vaatia oikeuksiani ja vaatia kotiuttamista, koska olin kunnossa, mutta psyykelääkkeiden muumioitumisen takia en kyennyt ajattelemaan selvästi, että mistä narusta vetää. Poikani voi huonosti henkisesti sijaisperheessä ja hänelle ostettiin sijaisperheessä kirpputorilta vaatteet ja suurin osa leluista, vaikka poikani oli rahastuslaitos sijaisperheelle! Sitäpaitsi pojallani puhkesi sijaisperheessä ollessa ADHD-sairaus ja poikani voi niin huonosti sijaisperheessä että oli lopulta uhannut tappaa kaikki. Sijaisperheen voimavarat eivät riittäneet ja näinollen he käyttivät ennen edm. poikani uhkausta perhehuoltoa hyväkseen, että lapseni saatiin sairaalaan hoitojaksolle. Tämä ei ollut hyväksi pojalleni. Niinpä kun sijaisperheen voimavarat olivat loppu ja rahastus sai uuden käänteen niin sijaisperhe luopui sijoittamissopimuksesta ja poikani pääsi vihdoin ja viimein asianmukaiseen hoitoon lastenkotiin Poriin missä hän saa tarpeita vastaavaa hoitoa. Viime tammikuusta 2005 lähtien on poikani voinut miljoonakertaa paremmin, joten en tarvitse olla huolissani muuten kuin että välimatka on pitkä mutta ei ongelma. Mutta mikäli en olisi keksityistä syistä joutunut sairaalahoitoon niin en olisi koskaan tarvinnut luopua pojastani vaan nyt on mennyt 7 vuotta ennenkuin pääsen tapaamaan poikaani silloin kun haluan ja että lastenkodin tarkoitus on nimenomaan tukea lapsen ja vanhemman välisiä suhteita. Joten kysyn vaan kun olen näitä keskustelufoorumin palstoja lukenut niin ihan itseni ja muiden puolesta vaikka minulla ei ole todettu skitsofreniaa niin ONKO SOSIAALITYÖNTEKIJÄ SAMA KUIN PSYKOLOGI JA VOI DIAGNOSOIDA VANHEMMAT TAI VANHEMMAN MIELENTERVEYDEN MUKAISET ONGELMAT VARSINKIN KUN KYSYMYS ON VAIN VÄSYNEESTÄ VANHEMMASTA? JA TOISEKSI EIKÖS LASTENKODIN TEHTÄVÄ OLE SUOJELLA LASTA JA AUTTAA HARRASTUSTEN SAAMISESSA JA TUKEA VANHEMPIEN JA/TAI VANHEMMAN VÄLISIÄ SUHTEITA AINA TAPAAMISESTA KOTIUTTAMISEEN? KOLMANNEKSI VIELÄ ETTÄ KYLLÄ LASTEN JA VANHEMPIEN TOIMEENTULO TULEE OLLA TAATTU NIIN ETTÄ KAIKKI VOIVAT HYVIN. Yleensä pitäisi ottaa huomioon molempien tarpeet sekä lasten että vanhempien ja kuunneela molempia osapuolia hyvinvoinnin järjestämisen perusteiksi ja toimia sen mukaan mitä yhteisesti sosiaalityöntekijän kanssa sovitaan eikä niin että asiat tapahtuvat selän takana! Terveisin virallinen yksinhuoltaja Espoosta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000011793213
Vuonna 1998 synnytin pojan ja jouduin oikeudenkäyntiin syyttömänä ja tiesin poikaani, jolla oli astma, atooppinen ihottuma ja ruoka-aineallergia, yksin hoitaessa että joudun luopumaan pojastani noin puolen vuoden päästä, koska jouduin syyttömänä keksityin perustein sairaalahoitoon. Kun poikani oli puolivuotias annoin poikani avohuollon tukitoimenpiteenä Mäntyrinteen lastenkotiin. Koska hoitoaikani kesti lakisääteiset 3 kk pidempään, niin seurasi pakkohuostaanotto ja kun lapseni oli noin pulitoista -2 vuotias niin lapseni sijoitettiin sellaiseen perheeseen, jossa oli 6 omaa lasta ja kaksi sijoitettua poikani lisäksi. Sijaisperhe ei sallinut minun tavata poikaani kuin 2 tuntia kerran kuukaudessa kotiuttamisesta puhumattakaan, vaikka olin jo poikani ollessa 3-4 vuotias, päässyt sairaalasta lopullisesti ja nk. valvonta-aika oli loppunut. Tietysti olisin voinut pitää puoliani ja lapseni etua katsoen enemmän vaatia oikeuksiani ja vaatia kotiuttamista, koska olin kunnossa, mutta psyykelääkkeiden muumioitumisen takia en kyennyt ajattelemaan selvästi, että mistä narusta vetää. Poikani voi huonosti henkisesti sijaisperheessä ja hänelle ostettiin sijaisperheessä kirpputorilta vaatteet ja suurin osa leluista, vaikka poikani oli rahastuslaitos sijaisperheelle! Sitäpaitsi pojallani puhkesi sijaisperheessä ollessa ADHD-sairaus ja poikani voi niin huonosti sijaisperheessä että oli lopulta uhannut tappaa kaikki. Sijaisperheen voimavarat eivät riittäneet ja näinollen he käyttivät ennen edm. poikani uhkausta perhehuoltoa hyväkseen, että lapseni saatiin sairaalaan hoitojaksolle. Tämä ei ollut hyväksi pojalleni. Niinpä kun sijaisperheen voimavarat olivat loppu ja rahastus sai uuden käänteen niin sijaisperhe luopui sijoittamissopimuksesta ja poikani pääsi vihdoin ja viimein asianmukaiseen hoitoon lastenkotiin Poriin missä hän saa tarpeita vastaavaa hoitoa. Viime tammikuusta 2005 lähtien on poikani voinut miljoonakertaa paremmin, joten en tarvitse olla huolissani muuten kuin että välimatka on pitkä mutta ei ongelma. Mutta mikäli en olisi keksityistä syistä joutunut sairaalahoitoon niin en olisi koskaan tarvinnut luopua pojastani vaan nyt on mennyt 7 vuotta ennenkuin pääsen tapaamaan poikaani silloin kun haluan ja että lastenkodin tarkoitus on nimenomaan tukea lapsen ja vanhemman välisiä suhteita. Joten kysyn vaan kun olen näitä keskustelufoorumin palstoja lukenut niin ihan itseni ja muiden puolesta vaikka minulla ei ole todettu skitsofreniaa niin ONKO SOSIAALITYÖNTEKIJÄ SAMA KUIN PSYKOLOGI JA VOI DIAGNOSOIDA VANHEMMAT TAI VANHEMMAN MIELENTERVEYDEN MUKAISET ONGELMAT VARSINKIN KUN KYSYMYS ON VAIN VÄSYNEESTÄ VANHEMMASTA? JA TOISEKSI EIKÖS LASTENKODIN TEHTÄVÄ OLE SUOJELLA LASTA JA AUTTAA HARRASTUSTEN SAAMISESSA JA TUKEA VANHEMPIEN JA/TAI VANHEMMAN VÄLISIÄ SUHTEITA AINA TAPAAMISESTA KOTIUTTAMISEEN? KOLMANNEKSI VIELÄ ETTÄ KYLLÄ LASTEN JA VANHEMPIEN TOIMEENTULO TULEE OLLA TAATTU NIIN ETTÄ KAIKKI VOIVAT HYVIN. Yleensä pitäisi ottaa huomioon molempien tarpeet sekä lasten että vanhempien ja kuunneela molempia osapuolia hyvinvoinnin järjestämisen perusteiksi ja toimia sen mukaan mitä yhteisesti sosiaalityöntekijän kanssa sovitaan eikä niin että asiat tapahtuvat selän takana! Terveisin virallinen yksinhuoltaja Espoosta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000011793213
