Miten lopettaa suhde?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kysyjä,
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kysyjä,

Vieras
Olen tavannut mukavan ihmisen, sängyssä on oltu ja muuallakin, synkkaa yhteen todella hyvin.
Tunnistan masennuksen kumppanilla ja huomaan miten vähään hän pystyy. Asioita jää hoitamatta ja jokin aivan yksinkertaisen helppo juttu on ylivoimaisen raskasta hänelle. Käyttörahaa ei ole , eikä työtä, lisäksi hänen lapsen allergia on välillämme esteenä. Pettymystensietokyky on hänellä alhainen, vaikka hänen seuransa on hyvää, niin minulle hänen ongelmansa ovat liikaa, en pidä tilanteesta, mutta nyt hän takertuu minuun ja on erittäin vaikea lopettaa suhde että hän ei loukkaantuisi ja minulle tulee paha mieli, kun olen antanut hänelle toivoa. En halua jatkaa suhdetta, koska en jaksa hoitaa häntä.
Reilu kuukausi kiihkeää suhdetta, jolloin ongelmat ovat minulle paljastuneet.
 
Mahdollisimman nopeasti, varmasti, ystävällisesti, mutta selvästi. Kaikenlainen pitkittäminen on julmaa, samoin minkäänlaisen toivon antaminen jatkosta. Älä käytä mitään epämääräisiä termejä, kuten "väärä ajankohta" tai "ei sitten tiedä sitten joskus". Sanot suoraan, ettei tämä suhde tunnu oikealta etkä tule mieltäsi muuttamaan. Sen jälkeen et ole yhteydessä.

Tuntuu pahalta, mutta kaikenlainen liika kiltteys ja ymmärtäminen on paljon pahempaa. Hieman vihaisena erosta pääsee paremmin yli kuin toisen olkaa vasten itkien ja salaa toivoen.
 
Juu, kannattaa ehdottomasti olla rehellinen ja sanoa mielipiteensä heti kun on itse tehnyt selkeän päätöksen. Mut tässä tapauksessa en suosittele jyrkänneloppua, koska masentunut ei osaa suuttua ja päästä sillä tavalla eteenpäin. Masentunut syyttää itseään ja masentuu entisestään. Vaikket halua hoitaa häntä (ei se sinun tehtäväsi olekaan) voit tehdä eron helpommaksi olemalla olkapäänä. Usko pois, se on masentuneelle parasta. Eikä se ole pitkittämistä vaan sillä tavalla surusta pääsee nopeammin eteenpäin. Samaa sanoisin pitkistä suhteista: parempi antaa siteiden irtautua hiljakseen, vaikka erosta on jo tehty selvä. Ketään ei vihaisena eroaminen oikeasti kanna kauas. Eroamisesta muodostuu peikko tulevaisuudessa.
 
Mun mielestäni ei todellakaan kannata ruveta olkapääksi tai hiljalleen irtautumaan. Ilman jonkinasteista luopumisen tuskaa tai toisen (ja oman) mielen pahoittamista tuskin koskaan pystyy eroamaan, mutta nopeasti ja napakasti eroamisen voi tehdä sovussa ja ilman vihaa. Järkytyshän se ero on, mutta minusta sydänsuruihin täytyy löytää olkapäät aivan muualta kuin kumppanista joka sinun on jättänyt tai jättämässä. Sehän ihan perverssiä suorastaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kysyjä:
Olen tavannut mukavan ihmisen, sängyssä on oltu ja muuallakin, synkkaa yhteen todella hyvin.
Tunnistan masennuksen kumppanilla ja huomaan miten vähään hän pystyy. Asioita jää hoitamatta ja jokin aivan yksinkertaisen helppo juttu on ylivoimaisen raskasta hänelle. Käyttörahaa ei ole , eikä työtä, lisäksi hänen lapsen allergia on välillämme esteenä. Pettymystensietokyky on hänellä alhainen, vaikka hänen seuransa on hyvää, niin minulle hänen ongelmansa ovat liikaa, en pidä tilanteesta, mutta nyt hän takertuu minuun ja on erittäin vaikea lopettaa suhde että hän ei loukkaantuisi ja minulle tulee paha mieli, kun olen antanut hänelle toivoa. En halua jatkaa suhdetta, koska en jaksa hoitaa häntä.
Reilu kuukausi kiihkeää suhdetta, jolloin ongelmat ovat minulle paljastuneet.


... vaikka pyytäisit anteeksi omaa heikkouttasi ja tekojasi ja halaisitte ja löisitte kättä päälle ja jatkaisitte omaa elämäänne. Näin minä olisin tehnyt samanlaisessa tilanteessa vuosia, vuosia sitten, kun ystäväni sairastui. Eli tiet eri suuntiin - ystävyydellä ja kannustaen.

Kun on lastit täynnä elämässä niin on ja silloin eri suuntiin ja kannetaan ne omat lastit! Jos vihoissa lähdetään, niin siitä tulee enemmän porua joka suuntaan. Näin kannat oman vastuusi ihmissuhteesta, jos molemmat ovat valmiita lopettamaan ihmissuhteen. Jos vittumaiseksi heittäydyt, niin TUHOA saat vaan aikaan ja se on sinun vastuullasi myös.

Suosittelen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kysyjä:
Olen tavannut mukavan ihmisen, sängyssä on oltu ja muuallakin, synkkaa yhteen todella hyvin.
Tunnistan masennuksen kumppanilla ja huomaan miten vähään hän pystyy. Asioita jää hoitamatta ja jokin aivan yksinkertaisen helppo juttu on ylivoimaisen raskasta hänelle. Käyttörahaa ei ole , eikä työtä, lisäksi hänen lapsen allergia on välillämme esteenä. Pettymystensietokyky on hänellä alhainen, vaikka hänen seuransa on hyvää, niin minulle hänen ongelmansa ovat liikaa, en pidä tilanteesta, mutta nyt hän takertuu minuun ja on erittäin vaikea lopettaa suhde että hän ei loukkaantuisi ja minulle tulee paha mieli, kun olen antanut hänelle toivoa. En halua jatkaa suhdetta, koska en jaksa hoitaa häntä.
Reilu kuukausi kiihkeää suhdetta, jolloin ongelmat ovat minulle paljastuneet.

Tunnet persoonan vasta kuukauden? eihän se sitten niin vaikeaa voi olla ottaa pikkuhiljaan toisesta etäisyyttä?

niin kuin miehet yleensä tekee jos nainen ei ollutkaan sitä mitä luuli ;=)
 
"Tunnet persoonan vasta kuukauden? eihän se sitten niin vaikeaa voi olla ottaa pikkuhiljaan toisesta etäisyyttä?

niin kuin miehet yleensä tekee jos nainen ei ollutkaan sitä mitä luuli ;=)"


kuspää mikä kuspää heh
 
Alkuperäinen kirjoittaja eri mieltä:
Mun mielestäni ei todellakaan kannata ruveta olkapääksi tai hiljalleen irtautumaan. Ilman jonkinasteista luopumisen tuskaa tai toisen (ja oman) mielen pahoittamista tuskin koskaan pystyy eroamaan, mutta nopeasti ja napakasti eroamisen voi tehdä sovussa ja ilman vihaa. Järkytyshän se ero on, mutta minusta sydänsuruihin täytyy löytää olkapäät aivan muualta kuin kumppanista joka sinun on jättänyt tai jättämässä. Sehän ihan perverssiä suorastaan!


Luopumisen tuskaa kyllä, mielen pahoittamista.. miksi pitäisi pahottaa mielensä, jos juttu ei toiminutkaan tai se vain on ohi? Tietty nopeasti ja napakasti, kerralla selvä ettei enää seurustella, mutta voihan sitä olla silti kaveria toiselle? Okei, tiedän ettei se ole kovin tavallista, mutta itse olen exieni ystävä. Luontevaa jatkaa ystävyyttä vaikka parisuhde ei jatkunutkaan.. ystävyys on kestävämpää. Sanotaan että ystävyys joka kuolee, ei koskaan syntynytkään.

Sydänsurujen itkeminen uudelle on hullua. Parempi itkeä sille asianomaiselle, jää vähemmän itkettävääkin. Sama ku suhde pitää korjata suhteen sisällä, se erokin on paras hoitaa siellä. Se hyvä puoli tässä, ettei jää maailmaan ihmisiä, joita pitäisi vältellä..

Jokainen tavallaan, mut haluan vaan kertoa, että näinkin sen voi tehdä. Itselleni olisi vaikeaa yhtäkkiä olla kuin ei koskaan olisi läheinen ollutkaan. Ehkä joillekin ystävyyteen siirtyminen on liian vaikeaa.. en tiedä siitä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja kysyjä:
Olen tavannut mukavan ihmisen, sängyssä on oltu ja muuallakin, synkkaa yhteen todella hyvin.
Tunnistan masennuksen kumppanilla ja huomaan miten vähään hän pystyy. Asioita jää hoitamatta ja jokin aivan yksinkertaisen helppo juttu on ylivoimaisen raskasta hänelle. Käyttörahaa ei ole , eikä työtä, lisäksi hänen lapsen allergia on välillämme esteenä. Pettymystensietokyky on hänellä alhainen, vaikka hänen seuransa on hyvää, niin minulle hänen ongelmansa ovat liikaa, en pidä tilanteesta, mutta nyt hän takertuu minuun ja on erittäin vaikea lopettaa suhde että hän ei loukkaantuisi ja minulle tulee paha mieli, kun olen antanut hänelle toivoa. En halua jatkaa suhdetta, koska en jaksa hoitaa häntä.
Reilu kuukausi kiihkeää suhdetta, jolloin ongelmat ovat minulle paljastuneet.

On hyvä, että olet itse havainnut nuo puutteet ja ongelmat arkipäivässä ja käytännön asioiden hoitamisessa, vaikka muutoin oletkin ihastunut häneen. Voisit varmaan ottaa esiin nuo havaintosi ja kertoa ne hänelle vaikkapa kysymysmuodossa. Tai kertoa suoraan, mitkä asiat vaivaavat mieltäsi.

Tietenkin suhteen lopettamisesta voi ilmoittaa aika ykskantaankin, ettei seurustelu mielestäsi vastaa toiveitasi kaikin osin, ja haluat lopettaa. Itse ajattelisin, että olisi reilumpaa toisenkin tietää, mistä kiikastaa, kuin jättä tilanne epämääräiseksi, mikä meni pieleen. Toisen puutteita ei tarvinne syytää hänelle syyttelyn sävyyn, vaan kertomalla omat toiveensa esim. niin, että itse halauisit, että kumppanillasi olisi työ ja käyttärahaa ja että toinen osaisi huollehtia asioistaa. Ei se liene mitenkään ylimitoitettu toive, vai kunka?

Voisit myös mainita, että toinen on ollut avoin, ei ole halunnut esittää, näytellä parempaa, tai feikata siten, että elämän todellisuus olisi paljastunut joskus myöhemmin, vaikkapa ulkopuolisten kertomana. On hyvä, että voi luottaa omiin havaintoihinsa eikä tarvitse miettiä, mikä muiden kertomasta on totta, mikä valhetta tai tietoista kaverin panettelua. Sellaistakin nimittäin voi olla suhteen alussa. Ei tiedä, mitä uskoa.


 
Alkuperäinen kirjoittaja heh:
"Tunnet persoonan vasta kuukauden? eihän se sitten niin vaikeaa voi olla ottaa pikkuhiljaan toisesta etäisyyttä?

niin kuin miehet yleensä tekee jos nainen ei ollutkaan sitä mitä luuli ;=)"


kuspää mikä kuspää heh

hah
 

Yhteistyössä