Miten mä jaksan elää täällä??

[itkusilmä]

Mä oon niin ahdistunut tästä maalla asumisesta. Ei kavereita, ei leikkipuistoja, ei edes kunnon lenkkimaastoja..

Esikoinen on reilu 2 ja kaikki meni hyvin kunnes raskauduin. Olo on välillä niin ahdistunut tästä täällä asumisesta että tekisi mieli kuolla. Reilu 2 vuotta ilman kavereiden seuraa tai muuta juttukumppania kuin mies alkaa olla liikaa..
Alan olla niin väsynyt että en tee muuta kuin huudan miehelle ja lapselle. Lapsikin alkaa olla sen takia levoton..
Kotityöt ei enää kiinnosta ja jos oikein ajattelen olen niin pasiivinen nykyään, että en innostu mistään. Haluaisin vain maata pimeässä huoneessa yksin.

Pelottaa kuinka jaksan vauvan kanssa kun nytkin jo niin vaikeaa. Mies sanoo ymmärtävänsä, mutta ei suostu muuttamaan..

En oikeasti tiedä kuinka kauan jaksan enää näin.. En edes halua koko vauvaa enää tai haluan mutta jollekin toiselle miehelle jonnekin muualle kuin tänne.. Se vain on liian myöhäistä enää ja jos eroan tuskin kahden lapsen äiti enää miestä saa..

Pelottaa sekin mitä tämä jatkuva stressi tekee vauvalle??

 

[v]

miten sä jaksat tehdä koko ajan samaa aloitusta

 

[ap]

miten sä jaksat tehdä koko ajan samaa aloitusta

Miten niin??

 

[anneka66]

:/ Koitapa vielä puhua miehelle. Jos ei suostu edes harkitsemaan muuttoa, niin sit sun on tehtävä ratkaisu, joko muutat pois tai teet elämänne mahdollisimman mukavaksi nykyisessä paikassa.

 

[?]

Etkö vois lähteä sieltä maalta välillä ihmisten ilmoille, perhekerhoon esim.?
Vai onko se menopelistä kiinni?
Koita puhua miehellesi ja sano, ettet jaksa enää......

 

[Sue]

Missäpäin Suomea asutte? Kai sinne "korpeenkin" olisi kyläilijöitä tulossa.. Aina ei voi syyttää muita..Itsekkin pitää olla aloitteellinen etsimään seuraa itselleen ja lapsilleen..

 

[ap]

Etkö vois lähteä sieltä maalta välillä ihmisten ilmoille, perhekerhoon esim.?
Vai onko se menopelistä kiinni?
Koita puhua miehellesi ja sano, ettet jaksa enää......

Kerran viikossa käydään perhekahvilassa, mutta eipä täällä mitään muuta sit lapsiperheelle olekaan.
Ja kyllä mulla aina välillä auto on käytössä, mutta olisi kiva jos tässä lähempänä kuin 30 km säteellä olis seuraa itselle ja lapselle.

Koitettu on puhua, mutta hän viihtyy täällä ja hällä kyllä tekemistä jne..

 

[vieras]

mäkin muutin mieheni luokse tämmöiseen pikkukaupunkiin ja kaikki omat kaverit jäi satojen kilometrien päähän, uusia ei oikeastaan ole. Haluaisin pois, mutta mies ei lähde eikä näe siinä mitään erikoista ettei käy ketään eikä me käydä missään. Sekoan pian.

 

[dfdf]

Jos mies on noin itsekäs, ettei ajattele kuin omaa hyvinvointiaan, niin silloin et voi tehdä muuta kuin pelastaa itsesi. Muuta pois ennenkuin masennut vielä pahemmin ja teet jotain pahaa itsellesi.

 

[ap]

Jos mies on noin itsekäs, ettei ajattele kuin omaa hyvinvointiaan, niin silloin et voi tehdä muuta kuin pelastaa itsesi. Muuta pois ennenkuin masennut vielä pahemmin ja teet jotain pahaa itsellesi.

En kyllä toisaalta haluain erotakaan, mutta tää tilanne on vain ajanut minut inhoamaan miestäni. Ennen oli toisin..

 

[dfdf]

Minunkin mieheni haluaisi muuttaa maalle. Mieluiten vielä sellaiselle paikkakunnalle, jossa ei minulla ole mitään tuttavia tai sukulaisia. Sen sijaan taas miehen sukua olisi siellä ja hänelle paljon harrastusmahdollisuuksia. Muuttomme tietäisi sitä, että minä olisin kotona nalkissa lasten kanssa ilman mitään sosiaalista elämää ja mies huitelisi omissa menoissaan. En ikinä suostu moiseen, koska tiedän jo etukäteen, että katkeroituisin pahasti, enkä kestäisi sellaista elämään vuotta pidempään.

Minulle ystävät ja sukulaiset ovat tärkeitä. Samoin on tärkeää, että lapsilla on ystäviä ja heillä tulee sitten isompana olemaan helppo käydä kavereillaan ja harrastuksissa. Tiedän senkin, ettei mies siellä maalla asuessa kuitenkaan uhraisi iltojaan lasten kuskaamiseen, vaan sen homma lankeaisi minulle.

Nyt sijaintimme on täydellinen työn, lasten, ystävien ja harrastusten kannalta ja kotikin on aivan ihana. En siis suostu ikinä muuttamaan täältä.