miten mä jaksan kolmen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yhtenähoona
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yhtenähoona

Vieras
miks mä olin niin tyhmä et ajattelin et on järkevää tehdä lapset putkeen. mut nyt tuntuu etten pärjää edes noiden kahden kanssa 7kk ja 1,7kk .
pienenpi itkee koko ajan, ellei satu nukkumaan, ei ole lainkaan tyytyväinen. mitä on elämä ku tää kolmasa vielä syntyy. vasta rv 15 mut tuntuu ian mahdottomalta ää elämä. jos mä olisin tiennyt et toi pienenmpi muuttuu tollaseks ettei osaa ku kitistä ja itkeä niin en olis ikinä tätä kolmatta enää.

anteeks.. on vaan pakko purkaa ku tuntuu ettei mikään ole koskaan täällä hyvin. .naapuritkin varmaan pian ilmottaa itkusta johonki.. (ja on tutkittu mistä johtuu, mut ei ole löytynyt mitään)
 
Onko tukiverkkoa? Voisitko saaada lapset hetkeks jonkun hoitoon tai jonkun teille kotiin
että saisit muuta ajateltavaa. Tiedän että pienten kanssa on vaikeaa mutta lopussa kiitos seisoo ja muutaman vuoden päästä lapset leikkivät kiltisti yhdessä ja silloin olet iloinen kun teit kaikki putkeen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja yhtenähoona:
miks mä olin niin tyhmä et ajattelin et on järkevää tehdä lapset putkeen. mut nyt tuntuu etten pärjää edes noiden kahden kanssa 7kk ja 1,7kk .
pienenpi itkee koko ajan, ellei satu nukkumaan, ei ole lainkaan tyytyväinen. mitä on elämä ku tää kolmasa vielä syntyy. vasta rv 15 mut tuntuu ian mahdottomalta ää elämä. jos mä olisin tiennyt et toi pienenmpi muuttuu tollaseks ettei osaa ku kitistä ja itkeä niin en olis ikinä tätä kolmatta enää.

anteeks.. on vaan pakko purkaa ku tuntuu ettei mikään ole koskaan täällä hyvin. .naapuritkin varmaan pian ilmottaa itkusta johonki.. (ja on tutkittu mistä johtuu, mut ei ole löytynyt mitään)

TSEMPPIÄ! Meillä kanssa kolme, vähän pidemmät välit tosin kuin teillä yht 4.5 vuotta ikäeroja vanhimmalla ja nuorimmalla. alkuun oli tosi raskasta ja kyllä väsyttikin monesti. nyt nuorin 3-vuotias ja tuntuu, että elämä on tosi "helppoa" . Kyllä sä pärjäät. Kaikki hyvät hetket ja arjen onnistumiset ja ilot laittaa suhun lisää voimia. Muista myös pyytää apua kun tuntuu siltä. Älä edes yritä pärjätä kaikessa yksin. Lapsista on toisille iloa myös ja kun jossain vaiheessa leikkivät yhdessä, niin usko vaan saat vielä juoda rauhassa sen kupin kahvia kun lapset leikkii keskenään! TSEMPPIÄ!
 
Halit! Täytyy myöntää, että Sissi oot, kun tuollaisen ratkaisun teit, mutta ajattele asiaa
muutman vuoden päähän -kuinka se todella palkitsee, kun lapsilla on pieni ikä-ero.

Tiedän, että tähän hätään tuo ajatus ei oikein istu. Meillä oli esikoinen erittäin hankala koliikkitapaus...sen takia uskallettiin vasta viiden vuoden päästä -eli nyt tehdä toinen.

Tiedän siis kuinka vauvan itku voi lannistaa ja masentaa. Sairastuin vakavaan masennukseen ja pelkään nyt tämän toisen kohdalla käyvän samoin, mutta ainakin tiedän miten siihen on asennoiduttava. Muista -apua saa aina, kun osaa sitä hakea. Puhu jaksamisestasi neuvolassa -ehkä saat siltä viikottaista hoitoapua muutamaksi tunniksi, jotta saat levätä. Näin ainakin meidän neuvolassa on ollut. Sekin auttaa edes jotain -lisäksi saat jutteluseuraa ja purettua omaa pahaa oloasi.
Lapset ovat vain lainassa meillä. Kohta me jo itketään heidän perään -tiedä häntä ;). Voimia
kovasti ja avaudu tilanteesta. Hakkaa vaikka nyrkkiä pöytään neuvolassa ja sano, että nyt jostain apua ja heti -ihan varmasti löytyy -on vaan osattava vaatia.
Puhuu kokemusta omaava.
 
Ei muuta kuin jaksuja sinulle kovasti arkeen. Varmasti on rankkaa itkevän lapsen kanssa ja pahimmillaanhan se tulokaskin itkee, mutta voi olla tietysti "kilttikin". Mullakin on kolme lasta, mutta kolmas tehtiin vasta muutaman vuoden päästä kakkosesta. Voisitkohan saada kunnan puolesta välillä lastenhoitoapua, jotta pääsisit vähän tuulettamaan päätäsi lenkille tai kaupoille.
 
On aika pieni ikäero. Varmasti välillä rankkaa. Meilläkin kolme lasta mutta ei noin pieniä kaikki. Poika on 5v ja tyttö 2v ja vauva kolmeviikkonen. Jos tuntuu että tarvit apua niin kannattaa neuvolassa siitä puhua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
mut onko se koko 3 vuotta pelkkää itkua ja huutoa:/

Ei tietenkään ole! Mutta kyllä siinä saa suurimman osan omista menoista unohtaa. Tai ainaki itse asennoiduin, että annan itsestäni lähes kaiken irti lapsille. Tottakai pitää ajatella myös omaa jaksamista ja omat harrastusket auttaa siinä. Mutta jos oelt tottunut käymään 5 kertaa viikossa salilla ja siihen päälle kerran leffassa ja pari kerttaa shoppailemassa. Niin en usko, että ihan niistä pystyy pitään kiinni.

Meillä ei ehkä huudettua kovinkaan paljoa, mutta silti kaiken järjestäminen kolmen aknssa ei ole ihan helppoa.

Tukea saatiin kerhoista ja puistojen leikkihetkistä. Siellä tapaa samassa tilanteessa olevia ihmisiä. (siis jos asuu suurinpiirtein ihmisten ilmoilla) tai jos pääsee autolla puistoihin.

Neuvolasta saa myös tukea kun vain uskaltaa pyytää. - tosin heidän pitäisi sitä myös tarjota pyytämättä mutta kaikki terkkarit eivät sitä tee.
 
no meillä syksyllä tilanne, et vanhin 4.5v, sit pian 3v, 1v3kk ja pikkuinen vauveli!!! kyllä se välillä rankkaa on itelläki, mut on ne vaan niin ihania ja kyllä sitä jaksaa ku pakko!!!;-)
 

Yhteistyössä