Miten mä saan miehen arvostamaan mun kotiäitiyttä?

["mona"]

No mä olin Tallinnassa kylpylässä pidennetyllä viikonlopulla kun poika oli noin puolivuotias ja loppui vähäks aikaa miehen narinat ku oli niin onennllinen ku tulin kotiin. Meidän poika heräili silloin n.3tunnin välein ja oli viel huutanu tietty tavallista enemmän yöllä ku mä en ollu kotona. Et nyt mamma jonneki lomalle ja mies pitää pari vapaapäivää ja hiotaa poikaa 24/7 ja vois sit vähän siivotakin yms. kotihommia jos vauvan kanssa on niin lepposaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25280469]Musta tuntuu, että kaikki muut naiset saa olla äitiyslomalla ihan rauhassa ja hyvällä omallatunnolla, niin että miehet vielä kannustaa. Mun mies on kuitenkin niin epäreilu tässä asiassa, sen mielestä mun pitäisi mennä töihin heti kun joutuisin kotihoidontuelle, sen mielestä kotona olo on pelkkää löhöilyä eikä todellakaan rankkaa, se jatkuvasti vetoaa kaikessa siihen että kun "sä et käy töissä". Meidän vauva ei ole vielä edes puolta vuotta.
Mulla on kokoajan huono omatunto siitä että olen kotona, ja jotenkin tosi arvoton ja laiska olo. Vaikka mä teen ruokaa, pesen pyykkiä, siivoilen ja hoidan kotia päivisin lapsen hoidon lisäksi.

Mies itse on monta kertaa sanonut että voi vaikka heti vaihtaa osia mun kanssa, että mä menen töihin ja se on kotona. Se on jopa sanonut ihan suoraan, että sen mielestä mä en tee oikeastaan mitään oikein, vaan aiken väärin.
Mä en kuitenkaan käsitä miksi mun pitäisi vaihtaa osia, kun miehellä on hyvä työ ja mulla ei edes ole odottamassa mitään työtä, eli mies luopuisi hyvästä työstä ja mä alkaisin etsimään?! Lisäksi kun mies hoitaa lasta, niin se hoito on sitä että lapsi istuu sitterissä ja mies pelaa pleikkaria eikä todellakaan leiki sen lapsen kanssa ja touhua.

Miten mä saan tuon miehen ymmärtämään, että myös tämä mun homma on arvokasta ja ylipäätään että MÄ olen myös jonkun arvoinen..[/QUOTE]

no vie sille voileipä. tai kalja.

 

["vieras"]

[QUOTE="äitee";25280570]no ei ole oikein parisuhde kohdallaan teillä.. lopetappas ukon pyykkienpesu ja ruuanlaitto muutamaks päiväks niin on hällekkin jotain puuhasteltavaa.. valitettavsti nää arvostamisasiat lähtee itsestäsi eli lopeta kynnysmattona oleminen ja nosta kytkintä jos ei muuta[/QUOTE]Oikeasti, haista vittu. Jos toisella on elämä niin luksusta että saa olla kotona niin vähintäänkin joutaa hoitaa kotityöt ja lapset eikä TODELLAKAAN odottaa että kun töissä käyvä puoliso tulee kotiin niin hän alkaa kumpaakaan tekemään.

Kotiäitiys ei silti ole mitään työtä. Äidiksi tullaan oman valinnan kautta ja kotiäiti saa olla kotona päivästä toiseen. Se että hoidetaan lasta ja joitakin arkisia askareita ja loppuaika palstaillaan ei ole todellakaan mitään työtä.

 

["vieras"]

Kuulostaa siltä, että miehen ajatusmaailma on jotenkin lapsellinen tai mies ei muuten vain käsitä. Kyllähän sulla on oikeus hoitaa lastasi kotona ihan niin kauan kuin haluat, et siihen käsittääkseni miehen lupaa tarvitse.

Mulla oli tuollainen ex-sulho. Minä tein kotona kaiken, hoidin vauvan, nousin öisin, valvoin aamusta iltaan... ja mies kävi paistamassa pitsoja, ja oli töistä tultuaan niin helkkarin väsynyt, ettei saanut edes omia jälkiään korjattua. Kyllästyin äitiasetelmaan, ja käskin miehen pestä ihan itsekin niitä pyykkejään. Vastaukseksi sain, ettei mies osaa, kun ei ole ikimaailmassa pessyt pyykkiä. Ei kylläkään halunnut kuunnella, kun tarjouduin opastamaan.

Lopetin miehen passaamisen, mutta mies ei edelleenkään ymmärtänyt laittaa rikkaa ristiin ennen kuin jotain erikseen pyysi tekemään. Millainen ihmisen pitää olla, että sitä pitää omassa kodissaan pyytää erikseen tekemään jotain, pitäisi tuollaiset normijutut tulla ihan luonnostaankin.

Juu, se mies on eksä, ihan syystäkin. Aikuista, sängyssään iltaan saakka venyvää aikuista lasta en jaksa katsella, menköön oman äitinsä luo venymään ja vanumaan. Sinne tuo kyseinen tosin menikin.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25284516]Oikeasti, haista vittu. Jos toisella on elämä niin luksusta että saa olla kotona niin vähintäänkin joutaa hoitaa kotityöt ja lapset eikä TODELLAKAAN odottaa että kun töissä käyvä puoliso tulee kotiin niin hän alkaa kumpaakaan tekemään.

Kotiäitiys ei silti ole mitään työtä. Äidiksi tullaan oman valinnan kautta ja kotiäiti saa olla kotona päivästä toiseen. Se että hoidetaan lasta ja joitakin arkisia askareita ja loppuaika palstaillaan ei ole todellakaan mitään työtä.[/QUOTE]

Sulla ei näköjään ole asiasta minkäänlaista kokemusta, tuskinpa muuten sanoisit lasten kanssa kotona olemista silkaksi luksukseksi, vaikka siinä omat luksuspuolensakin on.

Vaikka kotiäitiys ei ole työtä, se kyllä käy toisinaan ihan työstä, varsinkin, jos lapsia on useampia kuin se yksi. (Ja jo sen yhdenkin kanssa, mikäli kyseessä on ns. vaativa lapsi.) Vaikka äitiys ja kotiäitiys on oma valinta, ei se tarkoita sitä, että pitäisi olla äitinä puolisolleen.

On okei, että kotona oleva tekee suurimman osan kotitöistä, mutta on myös ihan paikallaan olettaa, että se töissäkävijäkin tekee jotakin. Esimerkiksi jonkun pienen askareen hoito ei pitäisi olla niin ylitsepääsemätön ongelma, ettei sitä työssäkävijäkin kykenisi ja jaksaisi tehdä. En siis tarkoita, että miehen pitäisi esim. töistä tultuaan tehdä viikkosiivous tms., mutta kyllähän sitä voi osallistua vaikkapa tiskaamisoperaatioon tai pyykkikoneen täyttämiseen tai mattojen tamppaamiseen tai johonkin sellaiseen.

Miten menee mielestäsi jako siinä tilanteessa, kun molemmat ovat töissä? Eikö kotitöitä tee enää kukaan, koska käydään töissä?

 

[mmjjn]

Et saa. Jos miehesi käy töissä. Olet laiska jos et ole siivonnut tms. lastenhoitohan on lastenleikkiä. Ainoastaan työssäkäyvä on väsynyt vaikka talossa olisi pieni vauva. ja kaikkee sellaista.

Näin meillä.

Noh, tästä pääsee sillä, että pamauttaa kaulimella aina välillä ukkoa päähän että taas alkaa asioita käsittämään.

 

[isoäiti mölykylästä]

mun mies kerran viisaudessaan päätti, että jos mä menisin heti kohta vauvan synnyttyä navettaan, ja ei tarviis maksaa lomittajien palkaa, niin niillä rahoilla vois lyhentää lainoja tai ostaa auton tai muuta sellaista. no eipä ehdottanut kun yhden kerran....

 

[moekoe]

Mun työkaverin mies oli valitellut pitkään samaa, että toinen vain "makaa himassa" (heillä 3 pientä lasta silloin)... joutui työkaverini hätäisesti umpparin poistoon ja sai jonkun suolistotulehduksenkin kaupanpäälle, oli työkyvytön piiiitkän aikaa. Ja sairaalassakin kauan. Sen jälkeen en muista sen miehen valittaneen mistään kotitöihin viittaavasta, päin vastoin =)

Mun mies luojan kiitos, arvostaa mun hommaa, vaikka meil ei olekaan kuin yksi kolmivuotias. Mutta johtunee siitä, et ei ole koskaan loistanut missään kotihommissa ja on jo otettu siitä että syö kotona hyvää ruokaa. Poikamiehenä söi ulkona!

 

[Champion]

Jätäpä siivoilut väliin viikon verran ja pistä ukkos tekeen ruokaa ittelleen niin alkaa ymmärtää mitä siellä kotona tehdään. Älä pese myös sen vaatteita vaan anna sen hoitaa ne hommat. Mitä sä niitä teet kun ei se niitä kerran arvosta.

 

[Eedla]

Mun mielipide on se, että miehes vois kokeilla olla muutaman kuukauden hoitovapaalla. Voi muuttua näkemys nääs. Toisen ja kolmannen lapsen välissä oltiin miehen kanssa vuorotellen töissä niin että kun toinen oli töissä niin toinen oli kotona lasten kanssa. Mies oli välillä 3-4 päivää putkeen kotona lasten kanssa kun mä olin töissä. Tuon puolen vuoden jälkeen mitä tuota tehtiin se totes että ei se kotona olo ihan helppoa ookkaan... tosin se on kyllä arvostanu aina lasten kotihoitoa ja haluaa että lapset hoidetaan pieninä kotona, mutta kuitenki se avas sittenkin sen silmiä kun itse oli tässä kotona tekemässä sitä hommaa. vois tehdä hyvää sunkin miehelle.

 

[Sapfo]

[QUOTE="vieras";25284516]Oikeasti, haista vittu. Jos toisella on elämä niin luksusta että saa olla kotona niin vähintäänkin joutaa hoitaa kotityöt ja lapset eikä TODELLAKAAN odottaa että kun töissä käyvä puoliso tulee kotiin niin hän alkaa kumpaakaan tekemään.

Kotiäitiys ei silti ole mitään työtä. Äidiksi tullaan oman valinnan kautta ja kotiäiti saa olla kotona päivästä toiseen. Se että hoidetaan lasta ja joitakin arkisia askareita ja loppuaika palstaillaan ei ole todellakaan mitään työtä.[/QUOTE]

Kyllä se kotiäitiys on työtä. Sitä ei vain arvosteta eikä siitä saa palkkaa kuin hikiset tuet. Ja se että se on oma valinta, miten se ei tee siitä työtä? On niin erilaista kotiäitiyttä olemassa. Toiset pääsee helpommalla mutta toisilla on kädetä täynnä työtä. Mitä sinun mielestäsi on työ sitten ellei se ole jatkuvaa tekemistä jonkun asian hyväksi?

 

[Neljän Äiti]

Meillä sama tilanne aiemmin, mies halusi vaihtaa paikkoja, kun mulla niin helppoo ja valitin siitä kun en meinannut jaksaa. Hoidin 99% yksin vauvan 1,5v asti ja lisäksi kolme muuta lasta. Oli henkisesti aika rankkaa,kun ei saanut yhtään aikaa itselle. olisi pitänyt vaihtaa paikkoja miehen kanssa joka ei olisi osannut vauvan kanssa mitään tehdä ja hällä vielä uniapnea,, En kertakaikkiaan uskaltanut edes piruuttani vaihtaa paikkoja, vaikka silloin ukko olisi tajunnut millaista elämä on..
Jos uskallat jättää lapsen miehen hoitoon, tee niin ja tullessasi sano että sinun elämäsi on sellaista ympäri vuorokauden.
Jotkut eivät vaan osaa asettua toisen asemaan, toivottavasti sinun miehesi ei ole sellainen!

 

["mamma"]

Kuulostaa melko tutulta tuo ap:n valitus. Meillä mies ei sanonut mitään niin kauan kun rahaa tuli tilille vanhempainloman verran. Sain rahoituksen järjestettyä niin että saatoin olla kotona vielä niin että tarhaharjoittelu alkoi kun lapsi oli 1v1kk ja sain vielä kesäloman päälle, niin oli mies suht tyytyväinen. taisi kuitenkin olla kateelline kun sain olla kotona lapsen kanssa.

Hoidin siis kaiken kotona ja kun menin sitten töihin hoidin edelleen kaiken. Työni on vaativaa ja aloin väsymään melko pian. Yhtäkkiä huomasin että oli aivan uupunut ja mietin että mikä nyt on vinossa.
Oli tietysti käynyt niin että kun töihin menin tein sen työpäivän lisäksi kaikki kotityöt kuten äitiyslomallakin. Oli siis tuplatyö.
Olemme siitä asti kiistelleet aika-ajoin asiasta eikä jääräpää mies meinaa millään sisäistää että hänenkin pitää osallistua lapsen kasvatukseen. Ei riitä että on paikalla vaan lapsen kanssa pitää seurustella ja olla läsnä, viikonloppuisin ulkoilla, leikkiä traktorin kanssa...

Noh, pitkä selitys mutta halusin sen vaan sanoa että en itsekkään arvostanut tarpeeksi sitä aikaa kun sain olla kotona pienen lapsen kanssa. Minulla hlökohtaisesti oli silloin helpompaa. Mies ei sillonkaan osallistunut lapsen hotoon enkä sitä kaivannutkaan mutta nyt kun se on ollut välttämätöntä että mies osallistuu kun en yksinkertaisesti jaksa muuten. Se opettelu on ollut aikamoista tuskaa. Kannattaa siis opettaa se mies siihen lapsen hoitoon ajoissa.

 

[Karvapallo]

Mä en voi sille mitään, että mua karmii se tapa miten jotkut äidit puhuu miehistään. "en uskalla jättää lasta isän hoiviin niin pitkäksi aikaa, ei se kuitenkaan osaa hoitaa vauvaa".
Millasina ylijumalina äidit itseään pitää, ku kuvittelee, että vain äiti osaa hoitaa lasta. Ja jos isä ei osais niin en olis sellasen uusavuttoman kanssa lasta hankkinut, koska kyllä todellakin isätkin osaa hoitaa lasta. Taitaa olla vaan miesten aliarviointia taas.

Mä olin meillä vuoden kotona, sitten lapsi oli hoidossa vajaa vuoden ja sitten isä oli kotona lapsen kanssa kuukauden verran, kun mä kävin töissä. Mies nautti siitä ajasta valtavasti, kun sai touhuta muksun kanssa ja tekivät kaikenlaista paljon enemmän mitä minä. Kyllähän tuo mies nyt myös ymmärtää paremmin mitä se kotona oleminen lapsen kanssa on.

 

["Hanna"]

No, miehillä kestää aikansa tajuta asioiden tärkeysjärjestys, ja te olette aika tuoreita vanhempia vielä. Meillä mies oli alkuaikoina sitä mieltä, että töihin heti äitiysloman jälkeen ja lapsi päiväkotiin, mutta mieli sitten hänelläkin muuttui onneksi

Mielestäni yhden lapsen kanssa kotona olo oli tosi helppoa, aikaa riitti vähän kyllästymiseen asti, mutta sitten kun toinen tuli taloon, niin alkoikin olla vähän rankempaa. Silloin ei kotikaan aina kiillellyt, ja mieskin erehtyi välillä väsyneenä minulle asioista marmattamaan. Saatoin sitten tahallani tehdä niin, että jätinkin tarkoituksella kotitöitä tekemättä, jotta mies näki, millaista kotona oikeasti olisi, jollen tekisi mitään(niinkuin saattoi sanoa "kun et tee täällä mitään"). Enkä kokenut huonoa omaatuntoa, koin, että mun päätehtävä on nyt hoitaa vauva ja 1-vuotias, ja kaikki muu on sitten vaan plussaa

Ja sitä paitsi, mitä pahaa on siinä, että kotona lapsen kanssa oleminen on luksusta, helppoa tai leppoisaa? Miten se vähentää sen arvoa? Vai onko työ arvokasta vaan silloin, kun ihminen on loppuunpalanut, univelkainen ja elämäänsä katkeroitunut? Kun kuitenkin se oman lapsen hoitaminen ON arvokasta, vaikka se olisikin helppoa.

 

[Big Bang Theory]

Haet töitä ja mies jää kotiin! Et sinä muuten saa sitä ymmärtämään.

 

[Madicken04]

Miltä miehestä kuulostaisi sitten diili että sinä olet kotona siihen asti että lapsi täyttää vuoden ja mies sitten siitä eteenpäin vaikka sen seuraavan vuoden?

Samalla voisi tehdä ihan yhdessä työnjakoa siitä mikä homma kuuluu kenellekin. Okei, nyt kotona ollessasi sinä vastaat pääsääntöisesti lapsen lisäksi kotitöistä, ruuanlaitosta, kauppareissuista, pyykeistä jne. Sitten kun mies jää kotiin nuo hommat kuuluvat hänelle ja siitä pidetään kiinni. Sitten saa huomata kuinka paljon loppupelissä jää sitä aikaa pelaamiselle.

 

[Big Bang Theory]

Ja kyllä tämä kotona olo on huomattavasti leppoisampaa kuin töissä oleminen. Kyllä se vaan näin on. Tänäänkin heräsin tuossa 9 pintaan vauvan kanssa. Pötköteltiin sängyssä puoli tuntia. Kömmittiin ylös ja tehtiin aamupesut. Puuroa syötiin ja kahdelle isommalle aamupalat. Isommat katsoo pikkukakkosta tallennukselta ja vauva meni jo aamupäikkäreille Ai kun on rankkaa!!!