K
kipeää elämää
Vieras
tutustuin erääseen äitiin. aluksi tulimme tosi hyvin toimeen ja meillä oli paljon yhteistä. sitten hänen käytöksensä mua kohtaan muuttui. alkoi välttely ja erikoiset kommentit, pientä ilkeilyä tai piikittelyä.
sitten sain kysytyksi että mistä kiikastaa, olenko loukannut. pitkän keskustelun jälkeen hän tunnusti että hän kokee olevansa mun rinnalla jotenkin huono äiti, ei saa lapsiaan "kuriin" kuten minä ja ilmeisesti on myös jotenkin kateellinen siitä että minulla on hyvät ja lämpimät välit kuopuksen kanssa, hän on äidin poika (kun taas hänen kuopuksensa on aina menossa, menee myös vieraampien syliin - mielestäni lapsi on vain vilkas ja sosiaalinen)..
vakuutin hänelle etten ole koskaan ajatellut hänestä mitään pahaa (hän oli taas kuvitellut minun ajatelleen vaikka mitä...), hän on omille lapsillensa hyvä äiti ja mielestäni kukin toimii lastensa kanssa niinkuin parhaaksi näkee.. mielestäni olen kiltti ihminen, en herkästi arvostele muita jne.
yritimme sopia asian ja hän sanoi että kaikki ok, mutta tämä ihmeellinen kiukuttelu on vain jatkunut. en oikein tiedä miten toimisin. enhän voi itseäni muuttaa enkä suhdettani lapsiini hänen tunteidensa vuoksi. mielelläni olisin hänen ystävänsä, mutta nyt vain en tiedä jaksanko ´toistuvasti ottaa vastaan tätä aiheetonta kiukkua yms.. itsellänikin alkaa olla vaikea olla hänen seurassaan. mietin että satuttaakohan tämä asia taas häntä jne. en voi kuitenkaan ratkaista hänen itsetunto-ongelmaansa... viisaita neuvoja?
sori ku tuli pitkä...
sitten sain kysytyksi että mistä kiikastaa, olenko loukannut. pitkän keskustelun jälkeen hän tunnusti että hän kokee olevansa mun rinnalla jotenkin huono äiti, ei saa lapsiaan "kuriin" kuten minä ja ilmeisesti on myös jotenkin kateellinen siitä että minulla on hyvät ja lämpimät välit kuopuksen kanssa, hän on äidin poika (kun taas hänen kuopuksensa on aina menossa, menee myös vieraampien syliin - mielestäni lapsi on vain vilkas ja sosiaalinen)..
vakuutin hänelle etten ole koskaan ajatellut hänestä mitään pahaa (hän oli taas kuvitellut minun ajatelleen vaikka mitä...), hän on omille lapsillensa hyvä äiti ja mielestäni kukin toimii lastensa kanssa niinkuin parhaaksi näkee.. mielestäni olen kiltti ihminen, en herkästi arvostele muita jne.
yritimme sopia asian ja hän sanoi että kaikki ok, mutta tämä ihmeellinen kiukuttelu on vain jatkunut. en oikein tiedä miten toimisin. enhän voi itseäni muuttaa enkä suhdettani lapsiini hänen tunteidensa vuoksi. mielelläni olisin hänen ystävänsä, mutta nyt vain en tiedä jaksanko ´toistuvasti ottaa vastaan tätä aiheetonta kiukkua yms.. itsellänikin alkaa olla vaikea olla hänen seurassaan. mietin että satuttaakohan tämä asia taas häntä jne. en voi kuitenkaan ratkaista hänen itsetunto-ongelmaansa... viisaita neuvoja?
sori ku tuli pitkä...