Miten miehissä on niin paljon "ajelehtijoita"? Sellaisia ei-ihan-aikuiseksi -kasvaneita Eivät saa aikaan, ei kiinnosta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ptttt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

ptttt

Vieras
Tuli tuosta "en pääse naimisiin" -ketjusta mieleen, että miksi miehissä on niin paljon sellaisia jotka eivät vaan saa asioita aikaan. Tuonkin ketjun aloittajan mies,; tietää, että avopuoliso haaveilee naimisiin menosta, mies rakastaa, lapsia on, yhdessä aiotaan pysyä, mutta miestä ei kiinnosta naisen haaveet niin paljoa että viitsisi tai jaksaisi vaivautua niiden takia. Naisen pitää itse varata maistraatit ja usuttaa mies naimisiin. Lopputuloksena naisella ehkä pieni pettymys, että miksei se mies ikinä kunnolla halunnut.

Sama monessa muussa asiassa. Monesta miehestä saa sen kuvan, että parasta olisi, jos jätettäisiin rauhaan ja sais omaa aikaa ja vapautta ja olla vaan. Se, mikä tässä ihmetyttää, on se, että miksi on ikinä sitten lähdetty perustamaan parisuhdetta saati perhettä? Omaa rauhaa ja loputonta lusmuamista saa kaivata, mutta miksi sotkea siihen muita ihmisiä? Jos ei ole vielä siinä vaiheessa elämää, että haluaa panostaa, miksi ei ole itsekseen?
 
Monet naisetkin ovat ajelehtijoita. He vain piiloutuvat menemällä naimisiin pukkaamalla lapsia maailmaan miehen elättäessä =)

Harvoin onnistuu mieheltä yhtä helposti! :xmas:
 
Monet naisetkin ovat ajelehtijoita. He vain piiloutuvat menemällä naimisiin pukkaamalla lapsia maailmaan miehen elättäessä =)

Harvoin onnistuu mieheltä yhtä helposti! :xmas:

Taivaan tosi! Jos nainen pukkaa lapsia tähän maailmaan, hän on usein ensisijaisesti äiti. Sitten ei ole väliä mitä töitä tekee jos tekee mitään.

Mutta miehelle moinen kuvio ei ole mahdollinen. Toki näitä ajelehtijaisiäkin on, mutta heitä ei kukaan arvosta nimeksikään. Ei sillä että pitäisi, mutta tietyissä asioissa naisilla on helpompaa. En väitä että kaikissa.
 
Avioliittoinstituutio on menneen talven lumia. Ei kiinnosta paskan vertaa.
Avioliitolla ei tosiaan ole enää samanlaista merkitystä kuin joskus vuosikymmeniä sitten. Lapset perivät isänsä, kunhan vaan isyys on vahvistettu. Aiemmin vain avioliitossa syntyneet lapset perivät isänsä. Yhteiskunnassa vallitseva asenneilmapiirikin on muuttunut eikä avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta pidetä sen huonompana kuin avioliitossa syntynyttäkään. Joskus vuosikymmeniä sitten pankit eivät myöntäneet pariskunnalle asuntolainaa, jos he eivät olleet naimisissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26373130:
Avioliitolla ei tosiaan ole enää samanlaista merkitystä kuin joskus vuosikymmeniä sitten. Lapset perivät isänsä, kunhan vaan isyys on vahvistettu. Aiemmin vain avioliitossa syntyneet lapset perivät isänsä. Yhteiskunnassa vallitseva asenneilmapiirikin on muuttunut eikä avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta pidetä sen huonompana kuin avioliitossa syntynyttäkään. Joskus vuosikymmeniä sitten pankit eivät myöntäneet pariskunnalle asuntolainaa, jos he eivät olleet naimisissa.

En tarvitse mitään naurettavaa pönötysrituaalia osoittaakseni, että olen sitoutunut ja rakastan jotain ihmistä. Menkää tee muut pönöttämään sinne alttarille ja pistäkää haisemaan 50 000 egee, että sukulaiset saa tarpeeksi viinaa ja sapuskaa.

Voi toki mennä maistraatissa, mutta eihän tämä käy joillekin prinsessasyndroomasta kärsivälle vaan pitää olla vimosen päälle. Minä keksin niille rahoille muutakin käyttöä.
 
En minä varsinaisesti tarkoittanut tuota naimisiin menoa nyt ratkaisevana asiana, vaan yleensä sitä, että tarttuisi asioihin. Tietäisi, mitä haluaa, ja haluaisi nähdä vaivaa myös sen eteen, mitä se toinen itselle rakas ihminen haluaa.

Itselleni ainakin on päivänselvää, että teen joskus asiota jotka ei kiinnosta mua ollenkaan tai joihin en itseni vuoksi jaksaisi ryhtyä, mutta jotka tuottaa iloa kumppanille tai lapsille. Ja kumppani tekee saman minun vuokseni aina välillä. Kun kuitenkin yhdessä on haluttu tää suhde ja perhe.

Jos vaan maattais sohvalla ja puuhattais omiamme, AINA, niin en nää järkeä siihen että edes oltais porukassa...
 
Laitan nyt vielä tännekin että avioliitolla on merkitystä siinä vaiheessa jos käy jotain. esim jos pertti ja ulla ovat olleet 15 v avoliitossa ja heillä on yhteinen lapsi jorma. Lisäksi ullalla on lapsi edellisestä avioliitosta mauri iisakki joka on alaikäinen. Pertillä ja ullalla on yhteisellä velalla aikanaan ostettu omakotitalo jossa on molempien nimi paperissa.
Ulla ja lapset lähtevät yhdessä kauppaan hakemaan laktoositonta maitoa kun yläkadulla asuva kahdeksankymppinen pappara saa kohtauksen ja ajaa suoraan Ullan auton kylkeen. Jorma ja Mauri Iisakki kuolee heti ja ulla myöhemmin sairaalassa.

avoliittoonsa perin tyytyväinen pertti saa huomata että kaikki menee päin persettä.
Puolet talosta on periytynyt ensin kuolleelta lapselta avovaimolle, josta se on nyt periytynyt avovaimon sukulaisille, joihin pertillä on aina ollut huonot välit. Kaikki ullan nimissä ollut kuuluukin nyt ullan ahneille laihialaissukulaisille.

Jos olisikin käynyt niin että jorma olisi kuollut ensin ja sitten ulla, ja mauri iisakki olisi menehtynyt sairaalassa, ullan osuus olisikin mennyt mauri iisakin isälle, johon ei häneenkään ole Pertillä kovin hyvät välit.

Jos näin käy niin mielessä voisi olla että avioliitto olisi sittenkin ollut ihan järkevä.
 
Laitan nyt vielä tännekin että avioliitolla on merkitystä siinä vaiheessa jos käy jotain. esim jos pertti ja ulla ovat olleet 15 v avoliitossa ja heillä on yhteinen lapsi jorma. Lisäksi ullalla on lapsi edellisestä avioliitosta mauri iisakki joka on alaikäinen. Pertillä ja ullalla on yhteisellä velalla aikanaan ostettu omakotitalo jossa on molempien nimi paperissa.
Ulla ja lapset lähtevät yhdessä kauppaan hakemaan laktoositonta maitoa kun yläkadulla asuva kahdeksankymppinen pappara saa kohtauksen ja ajaa suoraan Ullan auton kylkeen. Jorma ja Mauri Iisakki kuolee heti ja ulla myöhemmin sairaalassa.

avoliittoonsa perin tyytyväinen pertti saa huomata että kaikki menee päin persettä.
Puolet talosta on periytynyt ensin kuolleelta lapselta avovaimolle, josta se on nyt periytynyt avovaimon sukulaisille, joihin pertillä on aina ollut huonot välit. Kaikki ullan nimissä ollut kuuluukin nyt ullan ahneille laihialaissukulaisille.

Jos olisikin käynyt niin että jorma olisi kuollut ensin ja sitten ulla, ja mauri iisakki olisi menehtynyt sairaalassa, ullan osuus olisikin mennyt mauri iisakin isälle, johon ei häneenkään ole Pertillä kovin hyvät välit.

Jos näin käy niin mielessä voisi olla että avioliitto olisi sittenkin ollut ihan järkevä.

Tai olisivat ainakin voineet vähän miettiä minkälaiset nimet lapsilleen antaa.
 
Laitan nyt vielä tännekin että avioliitolla on merkitystä siinä vaiheessa jos käy jotain. esim jos pertti ja ulla ovat olleet 15 v avoliitossa ja heillä on yhteinen lapsi jorma. Lisäksi ullalla on lapsi edellisestä avioliitosta mauri iisakki joka on alaikäinen. Pertillä ja ullalla on yhteisellä velalla aikanaan ostettu omakotitalo jossa on molempien nimi paperissa.
Ulla ja lapset lähtevät yhdessä kauppaan hakemaan laktoositonta maitoa kun yläkadulla asuva kahdeksankymppinen pappara saa kohtauksen ja ajaa suoraan Ullan auton kylkeen. Jorma ja Mauri Iisakki kuolee heti ja ulla myöhemmin sairaalassa.

avoliittoonsa perin tyytyväinen pertti saa huomata että kaikki menee päin persettä.
Puolet talosta on periytynyt ensin kuolleelta lapselta avovaimolle, josta se on nyt periytynyt avovaimon sukulaisille, joihin pertillä on aina ollut huonot välit. Kaikki ullan nimissä ollut kuuluukin nyt ullan ahneille laihialaissukulaisille.

Jos olisikin käynyt niin että jorma olisi kuollut ensin ja sitten ulla, ja mauri iisakki olisi menehtynyt sairaalassa, ullan osuus olisikin mennyt mauri iisakin isälle, johon ei häneenkään ole Pertillä kovin hyvät välit.

Jos näin käy niin mielessä voisi olla että avioliitto olisi sittenkin ollut ihan järkevä.
Tai testamentti.
 
En minä varsinaisesti tarkoittanut tuota naimisiin menoa nyt ratkaisevana asiana, vaan yleensä sitä, että tarttuisi asioihin. Tietäisi, mitä haluaa, ja haluaisi nähdä vaivaa myös sen eteen, mitä se toinen itselle rakas ihminen haluaa.

Itselleni ainakin on päivänselvää, että teen joskus asiota jotka ei kiinnosta mua ollenkaan tai joihin en itseni vuoksi jaksaisi ryhtyä, mutta jotka tuottaa iloa kumppanille tai lapsille. Ja kumppani tekee saman minun vuokseni aina välillä. Kun kuitenkin yhdessä on haluttu tää suhde ja perhe.

Jos vaan maattais sohvalla ja puuhattais omiamme, AINA, niin en nää järkeä siihen että edes oltais porukassa...
On ihmisiä, joilla on kiire naimisiin, ja on ihmisiä, joilla ei ole kiirettä. Voi olla, että ei halua lainkaan naimisiin vaan on ihan tyytyväinen avoliitossakin. Jotkut haluavat omakotitalon, jotkut asuvat mielellään kerrostalossa. Jotkut haluavat omistusasunnon, jotkut ovat mieluummin velattomia ja vuokralla. Jos jonkin asian aivan ehdottomasti haluaa, se kannattaa tehdä ennenkuin alkaa perhettä perustamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26373422:
On ihmisiä, joilla on kiire naimisiin, ja on ihmisiä, joilla ei ole kiirettä. Voi olla, että ei halua lainkaan naimisiin vaan on ihan tyytyväinen avoliitossakin. Jotkut haluavat omakotitalon, jotkut asuvat mielellään kerrostalossa. Jotkut haluavat omistusasunnon, jotkut ovat mieluummin velattomia ja vuokralla. Jos jonkin asian aivan ehdottomasti haluaa, se kannattaa tehdä ennenkuin alkaa perhettä perustamaan.

Iso peesi tähän! On surullista, että on niin paljon (ainakin tämän palstan perusteella) ihmisiä, jotka eivät ole koskaan? miettineet mitä elämältä haluavat ja ottaneet selvää, onko poika/tyttöystävä samoilla linjoilla.

Hengataan vaan kun en mä halua olla yksinkään, hankitaan lapsia ja ihmetellään, että mitä helkattia....
 
Keittiönoita, jos joku haluaa tosi kovasti naimisiin, niin miten se sen tekee ennen kuini alkaa perhettä perustamaan, jos perheellä ymmärretään nyt ihan laajasti jo se mieskin? Ilman miestä ei kai voi mennä naimisiin :-) Tai no joo, naisen kanssa toki, mutta se on jo eri problematiikka sitten :-)

Mun pointtini lähti joka tapauksessa jotenkin harhaan, ei se varsinaisesti liittynyt mitenkään tohon naimisiimenoasiaan. Vaan ihan yleisesti siihen, että just tosiaan (niinkuin joku kirjoittikin) mennään yhteen vaan siksi, koska muutkin niin tekee, ja sit ihmetellään ja pällistellään että mitä tuli tehtyä ja miten tässä nyt ollaan. Ja että kuinka kuitenkin olis kivampi olla ihan vaan rauhassa omissa oloissa äiteen hoivissa.
 
Keittiönoita, jos joku haluaa tosi kovasti naimisiin, niin miten se sen tekee ennen kuini alkaa perhettä perustamaan, jos perheellä ymmärretään nyt ihan laajasti jo se mieskin? Ilman miestä ei kai voi mennä naimisiin :-) Tai no joo, naisen kanssa toki, mutta se on jo eri problematiikka sitten :-)

Mun pointtini lähti joka tapauksessa jotenkin harhaan, ei se varsinaisesti liittynyt mitenkään tohon naimisiimenoasiaan. Vaan ihan yleisesti siihen, että just tosiaan (niinkuin joku kirjoittikin) mennään yhteen vaan siksi, koska muutkin niin tekee, ja sit ihmetellään ja pällistellään että mitä tuli tehtyä ja miten tässä nyt ollaan. Ja että kuinka kuitenkin olis kivampi olla ihan vaan rauhassa omissa oloissa äiteen hoivissa.
Mä en yleistäisi tuota, että mennään yhteen vain siksi, koska muutkin niin tekee. Jos näin olisi, niin eikö yhtälailla mentäisi naimisiinkin, koska muutkin niin tekee. Musta ainakin tuntuu, että joka tuutista tulee häitä ja hääjärjestelyitä. Uskoisin, että monet menevät yhteen sen vuoksi, että se on mukavaa ja käytännöllistä. Taloudellisestikin usein helpompaa kuin maksella kahden huushollin kuluja. On myös aika paljon naisia, jotka suorastaan haluavat, että lasten isä asuu samassa taloudessa siviilisäädystä riippumatta. Ja onhan se niiden lastenkin kannalta yksinkertaisempaa, jos isä asuu samassa huushollissa.

Se on totta, että joskus tulee itse kukin pällistelleeksi, että mitä tuli tehtyä ja miten tässä nyt ollaan. Kaikkia tekemiään valintoja ei kuitenkaan voi peruuttaa. Jos lapset on tehty eikä yhteiselo enää nappaakaan, niin ei avioliitolla ole juurikaan sen asian kanssa tekemistä. Sitten joko erotaan tai jatketaan yhdessä...kuka mistäkin syystä, mutta monilla tuntemillani miehillä syy on lapset ja velat, monilla tuntemillani naisilla lapset ja pelko yksinhuoltajana pärjäämisestä. Sitäpaitsi ihminen voi myös tottua siihen, että elämä nyt ei ole erityisen mukavaa, mutta ei tämä ihan kamalaakaan ole, joten anti mennä näin kun on tähänkin asti mennyt.
 

Yhteistyössä