Miten muilla parisuhteessa tämmöinen asia?

[Annie]

Eli kun mies/vaimo lähtee kavereiden kanssa esim. viihteelle tai johonkin kinkereihin, tokikaan ei aikuiset ihmiset "lupaa kysy" eikä tarvitsekkaan. Mutta riittääkö mielestänne ilmoitusluontoinen asia, "en ole käytettävissä silloin ja silloin koska menen sinne ja sinne".

Onko se mielestänne ok, vai tykkäättekö jos mies muotoilee asiansa tyyliin "Aki pyysi bisselle lauantaina, eihän meillä ole mitään suunnitelmia silloin, onhan okei jos menen"?

Kertokaapas miten teillä!

 

[Huspati Huta]

Ei tarvi muotoilla erityisesti, riittää kun sanoo, että kun näyttäisi, että työvuoroihin ja muihin menoihin passaa, menen tuolloin sinne ja sinne ja palaan kun nokka näkyy

 

[Tukka Tötteröllä]

meillä minä kysyn että voinko mennä, mies vain ilmoittaa lähtevänsä. Kyllä mä haluaisin että "lupa" kysytään.

 

[minä]

Molemmat tavat on käytössä. Jos kyseessä on vaikka kaverin isot syntymäpäiväjuhlat tai polttarit niin silloin ilmoitetaan toisillemme että "ensi perjataina minulla on menoa eli lastenhoitovuoro on sinulla"- Jos taas on pienempi meno kuten vaikka leffaan tai kaupungille meno, kysytään toiselta että "onko meillä yhteisiä suunnitelmia tiistaiksi vai voisinko lähteä yksin kaupungille?"

 

Eli kun mies/vaimo lähtee kavereiden kanssa esim. viihteelle tai johonkin kinkereihin, tokikaan ei aikuiset ihmiset "lupaa kysy" eikä tarvitsekkaan. Mutta riittääkö mielestänne ilmoitusluontoinen asia, "en ole käytettävissä silloin ja silloin koska menen sinne ja sinne".

Onko se mielestänne ok, vai tykkäättekö jos mies muotoilee asiansa tyyliin "Aki pyysi bisselle lauantaina, eihän meillä ole mitään suunnitelmia silloin, onhan okei jos menen"?

Kertokaapas miten teillä!

Jälkimmäinen tyyli meillä käytössä. Pitäähän muutkin ottaa huomioon, eikä jaella asioita ilmoitusluontoisesti.

 

[joo]

Jos homma toimii kummallakin samalla tavalla, eli myös äiti voi sanoa, että "olisin menossa ulos" eikä niin, että mies ilmoittaa asian , mutta nainen joutuu pyytämään lupaa.

Kivempi se on, jos kysyy, eikä vaan ilmoita, siis vaikka "olisko OK, että menisin lauantaina baariin?" koska voihan se olla, että kumppanilla on suunnitelmia lauantaille tai sunnuntaille, jotka pitäis sit ottaa huomioon myös.

 

[vieras]

Kyse ei minusta lapsiperheessä ole mistään "luvan kysymisestä", jos neuvotellaan iltamenoista. Kumpikin vanhempi on vastuussa lapsista ja jos ei ole paikalla kantamassa tuota vastuuta, on neuvoteltava toisen kanssa. Ei voi minusta vain olettaa, että toinen on käytettävissä autimaattisesti. Mitäs jo kumpikin ovat menossa samana iltana jonnekin ja vain ilmoittavat asiasta?

Sama pätee työelämässä. Jos ei voi hoitaa duuniaan, kysyy työkaverilta apua. Miksi siis isän/äidin ei tarvitsisi lastenhoidosta neuvotella?

Eli minusta pelkkä ilmoitus ei riitä vaan pitää kysyä, käykö perheelle, että on illan pois.

 

[Annie]

Ok, Huspati=)
Meillä on niin tuore suhde vielä (vuosi kimpassa), että vähän hakusassa vielä asiat, mitä juttuja toinen pitää tärkeänä. Mies sanoo, että hänelle on aina ok jos haluan jonnekkin mennä, hän vaikka hammasta purren sanoo että pitäkäähän hauskaa. Ja minä olen miehen ilmoitusluontoisista seikoista vähän että ahaas. Kun asiat todellakin sanotaan että "en ole käytettävissä silloin enkä silloin". Tarkoitan siis, että tuskin koskaan sanoisin että ei se nyt vaan käy kun se ei käy.

Jotenkin vaan ajattelen, että kun kerran parisuhteessa ollaan, eikö olisi kohteliasta huikata edes että onko meillä jotain silloin. Tai sitten yksinkertaisesti mun itseni pitää vaan olla olematta käytettävissä, ja elää hetkessä. Hankalaa. Tai sitten teen tästä hankalan.

 

[vieras]

Eli kun mies/vaimo lähtee kavereiden kanssa esim. viihteelle tai johonkin kinkereihin, tokikaan ei aikuiset ihmiset "lupaa kysy" eikä tarvitsekkaan. Mutta riittääkö mielestänne ilmoitusluontoinen asia, "en ole käytettävissä silloin ja silloin koska menen sinne ja sinne".

Onko se mielestänne ok, vai tykkäättekö jos mies muotoilee asiansa tyyliin "Aki pyysi bisselle lauantaina, eihän meillä ole mitään suunnitelmia silloin, onhan okei jos menen"?

Kertokaapas miten teillä!

No meillä käytetään yleensä tota jälkimmäistä tapaa. Siis kumpikin tietenkin tekee niin, ei pelkästään mies tai minä. En tykkäis siitä että vaan ilmotetaan "mä meen ny". Lisäksi meidän kummankin mielestä on kohteliasta ilmotella vähän, millon suunnilleen on tulossa kotiin, tai jos jääkin kaverille yöksi niin ei oo iso vaiva pistää tekstaria että tulee vähän myöhemmin. Ihan vaan siks ettei toisen tarvi olla huolissaan. Vaikka kuinka ollaan aikuisia ihmisiä, kaikenlaista voi sattua.

Täälläkin on usein viikonlopun jäljiltä niitä ketjuja, ettei mies tullut yöksi kotiin tai on ollu jo pari päivää ties missä. En ymmärrä, miks se ilmottaminen on niin vaikeaa. Tietty jos akka on kaulimen kanssa kotona, niin kai se sillon on. Mutta meilläkin kumpikin tietää, ettei sellasista tietenkään suututa jos vähän venyy, kunhan jotakin ilmottelee.

 

[Huspati Huta]

Jos homma toimii kummallakin samalla tavalla, eli myös äiti voi sanoa, että "olisin menossa ulos" eikä niin, että mies ilmoittaa asian , mutta nainen joutuu pyytämään lupaa.

Kivempi se on, jos kysyy, eikä vaan ilmoita, siis vaikka "olisko OK, että menisin lauantaina baariin?" koska voihan se olla, että kumppanilla on suunnitelmia lauantaille tai sunnuntaille, jotka pitäis sit ottaa huomioon myös.

Eikö hänkin silloin olisi niistä jo kertonut? Vai onko se niin, että kuka ensin ehtii, voi pitää menoaan tärkeämpänä, vaikkei olisi siitä maininnutkaan? (oikeasti ymmärrän mitä tarkoitat )

 

[Juno]

No ei lupia kyselty, mutta tietty aina varmistettiin ettei toisella menoa. Nykyään eron jälkeen se menee joka kerkee ekaks "varaa" päivän

 

[sama]

Molemmat tavat on käytössä. Jos kyseessä on vaikka kaverin isot syntymäpäiväjuhlat tai polttarit niin silloin ilmoitetaan toisillemme että "ensi perjataina minulla on menoa eli lastenhoitovuoro on sinulla"- Jos taas on pienempi meno kuten vaikka leffaan tai kaupungille meno, kysytään toiselta että "onko meillä yhteisiä suunnitelmia tiistaiksi vai voisinko lähteä yksin kaupungille?"

Näin juuri.

 

[Miuski harmailee]

No meillä on varmaan joku puoliväli näistä... Mies kertoo, että kaveri soitti ja tarvisisi apua jossain jutussa, lupasi mennä, mutta oliko meillä mitään... Mä taas kysyn, että onko mitään sitä vastaan jos menen... Miehellä ei kyllä ikinä ole mitään sitä vastaan, että tapaan ystäviäni.

 

[Silmukka-]

Mulle on ihan sama miten asiansa muotoilee kunhan muistaa menostaan mainita siltä varalta että mulla olikin suunnitelmia jotka unohtanut.

 

[Huspati Huta]

Jotenkin vaan ajattelen, että kun kerran parisuhteessa ollaan, eikö olisi kohteliasta huikata edes että onko meillä jotain silloin. Tai sitten yksinkertaisesti mun itseni pitää vaan olla olematta käytettävissä, ja elää hetkessä. Hankalaa. Tai sitten teen tästä hankalan.

En oikein ymmärrä mitä tuo onko meillä silloin jotain tarkoittaa. Sitäkö ettei muista, että oliko jotain jo sovittu? Vai että toinen on voinut suunnitella jotain puhumatta siitä toiselle? En oikeasti muista kuinka meillä suhteen alussa oli, varmaan minäkin silloin toivoin, että yhteinen vapaa-aika oli ns automaattisesti varattu meille kahdelle ja poikkeuksista sitten sovitaan erikseen. Nyt ollaan oltu niin kauan yhdessä, että elämämme vanhan pariskunnan elämää

 

[Annie]

No onpas lohduttavaa lukea, etten ole äkäinen pikkuvaimo sittenkään. Koitin miehelle selittää, että mielestäni siinä on kyse kuitenkin tavallaan toisen kunnioittamisestakin, ettei pidä itsestään selvyytenä, että toinen meistä ei ole juuri sille illalle sopinut mitään omaa tai yhteistä menoa. Siksi tämä asia kai hyppääkin nyt vähän silmilleni, kun en ole tottunut tämmöisen "moikka tää menee ny" juttuun.
Hankalaa jos kumpikaan ei anna periksi asiassa=/. Tosin sanoin siis miehelleni, etä voin oiekasti yrittää tuota hänen tyyliään, jos se on kerran hälle kivampi.

 

[Micosa]

Jos miehellä on tiedossa esim.saunailta kysyy oliko silloin jotain ja sanoo että menee jos ei ole.
Meillä ei ole viikonlopuilla yleensäkään sellaisia menoja jotka ilta-aikaan osuisivat.
Samoin teen minä.

 

[minä]

Jotenkin vaan ajattelen, että kun kerran parisuhteessa ollaan, eikö olisi kohteliasta huikata edes että onko meillä jotain silloin. Tai sitten yksinkertaisesti mun itseni pitää vaan olla olematta käytettävissä, ja elää hetkessä. Hankalaa. Tai sitten teen tästä hankalan.

Voisitteko aina kuukauden lopussa katsoa seuraavan kuukauden kalenteria ja sopia yhteiset kotipäivät/illat, ja sitten lopuille illoille voisi tarvitsessaan kumpikin sopia menoja? Meillä on keittiössä kalenteri johon kirjoitetaan koko perheen menot ja suunnitellut asiat (esim. yhteinen pitsaperjantai jolloin vuokrataan leffa), joten vapaisiin kohtiin voi toiselta kysymättä suunnitella jotain. Siihen voisi myös merkata milloin EI tahdo kokonaan hoitovastuuta lapsista.

 

[karvakorvakettu]

Kyllä meillä tavallaan kysytään lupa. 'Onko ok, et menen..'. Toisen menoja ei kuitenkaan ole tapana kieltää, jollei itsellä ole jotain työhön liittyvää, jolloin ei voi olla lastenhoitovuorossa. Ja liian usein ei omia menoja kehitellä. Ennen lapsia oli helpompaa sovitella omia menoja, mutta kyllä silloinkin kysyttiin, ei ilmoitettu. Lopputuloshan on sama, mutta fiilis eri

 

[hapsie]

mies kysyy "luvan", minä yleensä vain ilmotan. Tämän näin, koska minä olen parhaiten perillä kaikkien menoista.

 

[Annie]

Niin, tyhmä esimerkki tietysti tuo että onkos meillä jotain suunnitelmia, voiko olla tosiaan niin, että mies ei todellakaan muistaisi? silti se olisi mielestäni kohteliasta edes sanoa, että onhan ok. Ja silloinhan se on ok=)

 

[outo]

[quote="vieras
No meillä käytetään yleensä tota jälkimmäistä tapaa. Siis kumpikin tietenkin tekee niin, ei pelkästään mies tai minä. En tykkäis siitä että vaan ilmotetaan "mä meen ny". Lisäksi meidän kummankin mielestä on kohteliasta ilmotella vähän, millon suunnilleen on tulossa kotiin, tai jos jääkin kaverille yöksi niin ei oo iso vaiva pistää tekstaria että tulee vähän myöhemmin. Ihan vaan siks ettei toisen tarvi olla huolissaan. Vaikka kuinka ollaan aikuisia ihmisiä, kaikenlaista voi sattua.

Täälläkin on usein viikonlopun jäljiltä niitä ketjuja, ettei mies tullut yöksi kotiin tai on ollu jo pari päivää ties missä. En ymmärrä, miks se ilmottaminen on niin vaikeaa. Tietty jos akka on kaulimen kanssa kotona, niin kai se sillon on. Mutta meilläkin kumpikin tietää, ettei sellasista tietenkään suututa jos vähän venyy, kunhan jotakin ilmottelee.[/quote]

Olemme olleet yhdessä 14 vuotta, eikä kumpikaan ole koskaan illanvieton jälkeen vaan tekstaillut ja jäänyt yhtään mihinkään yöksi. Ei kuulu tapoihin. Tätä tuntuu ihmiset oikein urakalla ihmettelevän, mutta ei haittaa.
Molemmat saa mennä silloin kun menoa on, ei ole koskaan ollut mitään epäilyksiä eikä mustasukkaisuutta. Ei ole tarvetta olla mustis eikä ole tarvetta könytä öitä kenenkään nurkissa.

Just työkaverit ihmetteli että miksen lähde työkavereiden kanssa kevätretkelle paikkaan x jossa ollaan myös yötä. En halua lähteä, mutta se ei tuntunut riittävän syyksi, vaan olivat sitä mieltä, että kyllä se mies ne lapset yhden yön hoitaa!

 

[meah]

Silloin kun meitä oli vähemmän ja molemmilla päivätyö, esitettiin asia tyyliin "Eihän sulla oo mitään?"

Nyt kun meitä on niin julmetusti, työt menee miehen kanssa ristiin ja iltahommienkin hoitaminen kotona yksinään vaatii vähän järjestelyjä, niin kysytään ehkä helpommin, että "Onko ok/ sopiiko sulle/ pärjäätkö jos mä meen/tms."

 

[bonja]

jos se mies on lapsia tehnyt kai hänen itsekin pitää ymmärtää että silloin ei enää ole niitä ilmoitusluontoisia asioita vaan ihan niinkun joku sanoikin että se on kuin työpaikalla, asoista on ikään kuin sovittava etukäteen. Ja sen verran pitäis kyllä ymmärtää että nämä on niitä normaaleja sosiaalisia taitoja. Ja muuten :attn: niitäkin voi kehittää paremmiksi, joka päivä.

 

[k]

Molemmat kysyvät aina, että onhan meno ok. Se on ihan luonnollista toisen huomioon ottamista.