Miten muilla parisuhteessa tämmöinen asia?

[petite]

onko miehellä suunnitelmia ja voinko mennä? Eikä tuolta mieheltä ikinä ole tullut kieltävää vastausta. Itestä ainakin tuntuu mukavalta jos mies kysyy ett jaksanko vaikka jäädä lasten kanssa yksin kun hän on menossa? Enpä ole useinkaan kieltänyt sitä sitten hältä.

Meillä se kysyminen ei perustu siihen luvan kysymiseen ja saamiseen, vaan sen on ihan sitä toisen huomioimista :heart: Eipä tuolla miehellä olekaan mitään sellasia menoja mistä vois edes olla mustasukkanen.

 

[Annie]

Niin, siis ollaan uusioperhe. Minulla on 3 lasta, miehellä ei ole lapsia. Meillä on joka toinen viikonloppu pe illasta ma aamuun saakka vapaata ja usein arki-iltojakin. Ja en siis lapsiani nakita miehen kaitsettavaksi silloin kun lapset ovat minulla. Ja muutenkin olen vähän laiska liikkumaan jo nykyään Mutta tämä kirvoitti aika nasevan keskustelun mieheni ja minun välille eilen ,kun hän taas sanoi vaan, että milloin ei ole käytettävissä. Jotenkin noille putkiaivoille on kai mahdoton selittää että en sano koskaan ei, mutta itselle kivampi jos et ole tuolla asenteella. Äääh. Kärpäsestä härkänen kai....

 

[Annie]

petite, ymmärsit pointin, mitä hain. Toisen huomioimista- nimenomaan!

 

[ihmeellistä-]

miten uusavuttomia te ootte.

 

[Madicken04]

Vähän miten milloinkin. Kyllä sekin riittää että ilmoitttaa että "sovittiin xxxx:n kanssa että mennään perjantai-iltana yyyy:hyn", mutta toki silloinkin ollaan valmiita kuuntelemaan toista osapuolta jos on jotain esteitä. Iltamenoille nykyäänkin löytyy hyvin aikaa, mutta iltapäivän/päivän kohdalla voi tehdä tiukempaa kun nykyään on aika hektistä tämä elämä.

Siksi mies usein noista kyselee tyyliin "sopiiko silloin?" ihan siksi että hän on huono kirjoittelemaan kalenteriinsa menojamme ja tietää että minun kalenterista voikin löytyä jotain kyseselle ajankohdalle. minä taas helpommin voi vain todeta sopineeni siihen jotain koska olen paremmin perillä noista muista asioista.

 

[Tallu -]

Mitäs jo kumpikin ovat menossa samana iltana jonnekin ja vain ilmoittavat asiasta?

Meillä tuo hoidettiin aikoinaan niin, että se, kumpi merkkasi menonsa ensin yhteiseen kalenteriin, sai mennä, ja toinen joko oli lasten kanssa, tai hankki heille hoitajan harkintansa mukaan, jos piti omaa menoa niin tärkeänä.

Isännän kanssa meillä on tapana sanoa suunnilleen tähän tyyliin: "Olen menossa ulos silloin ja silloin, sopiiko se sinulle?". Eli menoon ei ole tarvetta kysellä "lupia", mutta toisen mielipide huomioidaan kuitenkin.