Miten Mummeliisa voi?

[vierailija]

En ole aikoihin seurannut blogiaan. Viimeksi kun lueskelin, kertoi melanoomansa uusiutuneen, mutta sen olevan paikallinen ja helppo leikata pois kokonaan. Mitä ihmettä on tässä välillä tapahtunut?

 

[vierailija]

Mitä ihmettä on tässä välillä tapahtunut?

No ainakin Suomen päättäjät ovat täyttäneet Suomen vero- ja lainarahoilla elätettävillä muslimiterroristeilla.

 

[vierailija]

En ole aikoihin seurannut blogiaan. Viimeksi kun lueskelin, kertoi melanoomansa uusiutuneen, mutta sen olevan paikallinen ja helppo leikata pois kokonaan. Mitä ihmettä on tässä välillä tapahtunut?

Blogistahan se selviää, sinulla on puolitoista vuotta jäänyt välistä. En kyllä muista, että olisi kertonut melanooman paikallisuudesta ja helppoudesta.

 

[ap-vierailija]

Blogistahan se selviää, sinulla on puolitoista vuotta jäänyt välistä. En kyllä muista, että olisi kertonut melanooman paikallisuudesta ja helppoudesta.

Näin on Mummeliisa vastannut blogissaan: "Nyt on vain yksi pienehkö pesäke eli ei levinnyt ja sen poisottaminen on suhteellisen pieni juttu. Kutistetaan ensin ja sitten leikataan." (postauksessa
"Kaikista asioista, joita minä en todellakaan mene ikinä tekemään")

Olen viime päivinä kahlannut blogia läpia, mutta en ole kyllä saanut siitä oikein mitään irti, siis Mummeliisan sairautta ajatellen. Ruoka ei ole maistunut ja terapioissa käyty yms. lähinnä.
Olen olettenut, että hänellä on kaikki ihan hyvin, joten järkytyin ihan, kun on yhtäkkiä "kadonnut kokonaan"

 

[vierailija]

Lue viimeisen blogipostauksen kommentit. Siellä on enemmän tietoa Mummeliisan voinnista.

 

[vierailija]

Näin on Mummeliisa vastannut blogissaan: "Nyt on vain yksi pienehkö pesäke eli ei levinnyt ja sen poisottaminen on suhteellisen pieni juttu. Kutistetaan ensin ja sitten leikataan." (postauksessa
"Kaikista asioista, joita minä en todellakaan mene ikinä tekemään")

Olen viime päivinä kahlannut blogia läpia, mutta en ole kyllä saanut siitä oikein mitään irti, siis Mummeliisan sairautta ajatellen. Ruoka ei ole maistunut ja terapioissa käyty yms. lähinnä.
Olen olettenut, että hänellä on kaikki ihan hyvin, joten järkytyin ihan, kun on yhtäkkiä "kadonnut kokonaan"

Näköjään kovin eri tavoin ihmiset ymmärtävät lukemaansa. Ja tuon siteerauksesi jälkeen on ollut paljon muuta.

 

[vierailija]

Näköjään kovin eri tavoin ihmiset ymmärtävät lukemaansa. Ja tuon siteerauksesi jälkeen on ollut paljon muuta.

Itse asiassa minäkin muistan, että Mummeliisa olisi täällä palstalla maininnut, että melanooma löydettiin hyvin varhaisessa vaiheessa ja ennuste on hyvä.

Luulin, että se olisi ollut joskus 6 kk sitten, mutta siinä kohtaa sitten muistan väärin.

Mutta tämä, että syöpä on levinnyt oli minulle ihan uusi tieto. En siis lue Mummeliisan blogia kuin ihan satunnaisesti.

 

[vierailija]

Itse asiassa minäkin muistan, että Mummeliisa olisi täällä palstalla maininnut, että melanooma löydettiin hyvin varhaisessa vaiheessa ja ennuste on hyvä.

Luulin, että se olisi ollut joskus 6 kk sitten, mutta siinä kohtaa sitten muistan väärin.

Mutta tämä, että syöpä on levinnyt oli minulle ihan uusi tieto. En siis lue Mummeliisan blogia kuin ihan satunnaisesti.

Onko Mummeliisa sanonut jossain, että syöpä on levinnyt vai mistä tämä tieto? En ole löytänyt ainakaan blogista mitään syövän levinneisyysasteeseen tms. viittaavaa tietoa. Infarkteista kyllä tiedän ja huonosta olosta (hoidoista johtuvasta) sekä masennuksesta.

 

[vierailija]

Onko Mummeliisa sanonut jossain, että syöpä on levinnyt vai mistä tämä tieto? En ole löytänyt ainakaan blogista mitään syövän levinneisyysasteeseen tms. viittaavaa tietoa. Infarkteista kyllä tiedän ja huonosta olosta (hoidoista johtuvasta) sekä masennuksesta.

En muista oliko se täällä, kun joskus kysyttäessä kertoi. Ei varmaan blogissa halunnut kaikkea paljastaa, kun pelkäsi läheisten alkavan surra ja höösätä. Vaikka toisaalta kertoi, että kävi terminaalivaiheen syöpäpotilaiden keskusteluryhmässä. Jo yli vuosi sitten?

"
Vuoden alussa, kun näytti ettei minulla ole elinaikaa kuin jokunen viikko tms. oli helppo luvata suvulle ja ystäville, että "sitten" vietetään 50-vuotisiani, kun niiden aika tulee.
Kuolema kuitenkin kusetti"
näin mummeliisa täällä kirjoitti ketjussa, jossa suunnitteli 50-vuotispäiviään..

 

[sivullinenkin]

En muista oliko se täällä, kun joskus kysyttäessä kertoi. Ei varmaan blogissa halunnut kaikkea paljastaa, kun pelkäsi läheisten alkavan surra ja höösätä. Vaikka toisaalta kertoi, että kävi terminaalivaiheen syöpäpotilaiden keskusteluryhmässä. Jo yli vuosi sitten?

"
Vuoden alussa, kun näytti ettei minulla ole elinaikaa kuin jokunen viikko tms. oli helppo luvata suvulle ja ystäville, että "sitten" vietetään 50-vuotisiani, kun niiden aika tulee.
Kuolema kuitenkin kusetti"
näin mummeliisa täällä kirjoitti ketjussa, jossa suunnitteli 50-vuotispäiviään..[/QUOTE

Mistä blogi löytyy?

 

[vierailija]

http://www.viipaleita.net/blog/satu/

 

[vierailija]

Onko mummeliisa lestadiolainen?

 

[vierailija]

Onko mummeliisa lestadiolainen?

Eipä taida olla.

 

[vierailija]

Surettaa niin Mummeliisan kohtalo. Heidän perheessään ollut niin paljon surua

 

[vierailija]

Surettaa niin Mummeliisan kohtalo. Heidän perheessään ollut niin paljon surua

Tähän on pakko kommentoida, mitenkään vähättelemättä Mummeliisan kärsimyksiä. Mummeliisan ensimmäinen avioliitto oli hyvin onnellinen, 6 tervettä lasta syntyi. Pitää paikkansa että Tommy menehtyi aivoverenvuotoon ja Mummeliisa jäi yksinhuoltajaksi. Kaksi vuotta sinkkuna ja uusi mies, tämäkin liitto on onnellinen ja 2 tervettä lasta. Sekin pitää paikkansa, että Mummeliisan yksi lapsi syntyi varhain ja menehtyi. Samaten tyttärentytär on menehtynyt. Mutta kahdeksan tervettä lasta ja 10 tervettä lastenlasta. Kaksi onnellista avioliittoa. Eikö tämä jo ole jotain?

Ilmeisesti myös Mummeliisan vanhemmat ja sisarukset ovat vielä elossa.



Tässä sinulle vähän suhteellisuuden tajua:
http://www.hs.fi/elama/a1447743539174?ref=hs-art-luetuimmat-3


Toisilla on parempi kyky selviytyä vastoinkäymisistä – jopa siitä, kun perhe kuolee


Sen kevätlukukauden ensimmäisenä päivänä kahdeksasluokkalainen Andrea Eckstein ei mennyt kouluun. Isovanhemmat olivat päättäneet, ettei Ecksteinin ole hyvä olla paikalla, kun rehtori kertoo muille oppilaille, mitä oli tapahtunut. Hänellä oli suru-uutisia.

Ecksteinin perhe oli viettänyt joululomaa Thaimaan Khao Lakissa. Tapaninpäivän aamuna Andrea Eckstein istui veljensä kanssa aamiaisella hotellin terassilla, kun horisontissa alkoi väreillä valkoinen vana. Surffarit, kalastajat ja koirat juoksivat rannalle ihmettelemään vetäytynyttä rantaviivaa.

Yhtäkkiä vesi alkoi nousta vauhdilla. Ensin rannan yli, sitten hotellin pihalle. Isä huusi: nyt juostaan. Perhe kiipesi talojen takana kohoaville rappusille.


Eckstein piti toisella kädellään kiinni metallikaiteesta, toisella isästään. Sitten tuli ensimmäinen aalto. Isän ote irtosi.

Eckstein oli nelihenkisestä perheestä ainoa, joka selvisi.

Hotellin johtaja löysi Andrea Ecksteinin harhailemassa palasiksi hajonneiden rakennusten keskellä. Eckstein oli onnistunut kiskaisemaan itsensä vesimassan seasta rakenteilla olevan hotellin parvekkeelle.

Kahden päivän ajan hän kiersi kriisileirejä. Eckstein oli varma, että löytäisi perheensä elossa. Lopulta tuttava onnistui järjestämään tytölle lennon Suomeen.

Helsinki-Vantaan lentokentällä olivat vastassa lähimmät sukulaiset. He olivat päättäneet, että 14-vuotias Eckstein muuttaisi asumaan isovanhemmilleen.

Kevätlukukauden toisena päivänä Eckstein palasi kouluun.

Niistä kuukausista en muista oikein mitään, sanoo Andrea Eckstein nyt, yksitoista vuotta tapahtuman jälkeen. Sukulaiset olivat päättäneet, että Ecksteinin oli parasta aloittaa koulu tavalliseen tapaan. Pian hän halusi palata myös käsipallojoukkueensa treeneihin.

”Näin jälkikäteen ajateltuna pelaaminen rakkaiden ystävien kanssa oli yksi asia, joka pelasti minut. Tahdoin luovuttaa, mutta tiesin, että vanhempani olisivat halunneet minun jatkavan arkea”, Eckstein sanoo.

25-vuotias Eckstein on juuri valmistunut luokanopettajaksi Vaasan Åbo Akademista. Hän on alusta alkaen puhunut ihmisille avoimesti perheensä menettämisestä.

”Olen aina ollut avoin ja puhelias. En vältellyt asian ajattelua tai siitä puhumista, vaan minulle on ollut helpointa mennä sitä kohti. Haluan nähdä elämän positiivisessa valossa, en jämähtää suruun ja itsesääliin.”

Andrea Ecksteinin kaltaisille ihmisille on annettu psykologiassa oma termi. Heitä kutsutaan resilienteiksi. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että heillä on kyky palautua tavallista paremmin rankoistakin vastoinkäymisistä.

Termi kuulostaa monimutkaiselta, mutta tosielämässä ominaisuus on helppo tunnistaa. Kun ihmisiä kohtaa menetys, oli se sitten läheisen kuolema tai irtisanominen rakkaasta työpaikasta, he reagoivat eri tavalla. Joku jää kanveesiin pitkäksi aikaa, pahimmillaan koko elämäksi. Lannistava suru saattaa aiheuttaa masennusta tai surua paetaan alkoholiin.

Resilientit ihmiset taas surevat, mutta eivät lannistu täysin. Heitä on verrattu joustavaan oksaan: se taipuu paineen alla, mutta ei rasahda poikki vaan nousee takaisin pystyyn.

 

[vierailija]

Entäpä sitten nämä kaikki Mummeliisan lapset ja puoliso? Tuskinpa heistä kaikki kuuluvat näihin "helposti selviytyviin". Nuorimmatkin vasta alakouluikäisiä

Tähän on pakko kommentoida, mitenkään vähättelemättä Mummeliisan kärsimyksiä. Mummeliisan ensimmäinen avioliitto oli hyvin onnellinen, 6 tervettä lasta syntyi. Pitää paikkansa että Tommy menehtyi aivoverenvuotoon ja Mummeliisa jäi yksinhuoltajaksi. Kaksi vuotta sinkkuna ja uusi mies, tämäkin liitto on onnellinen ja 2 tervettä lasta. Sekin pitää paikkansa, että Mummeliisan yksi lapsi syntyi varhain ja menehtyi. Samaten tyttärentytär on menehtynyt. Mutta kahdeksan tervettä lasta ja 10 tervettä lastenlasta. Kaksi onnellista avioliittoa. Eikö tämä jo ole jotain?

Ilmeisesti myös Mummeliisan vanhemmat ja sisarukset ovat vielä elossa.



Tässä sinulle vähän suhteellisuuden tajua:
http://www.hs.fi/elama/a1447743539174?ref=hs-art-luetuimmat-3


Toisilla on parempi kyky selviytyä vastoinkäymisistä – jopa siitä, kun perhe kuolee


Sen kevätlukukauden ensimmäisenä päivänä kahdeksasluokkalainen Andrea Eckstein ei mennyt kouluun. Isovanhemmat olivat päättäneet, ettei Ecksteinin ole hyvä olla paikalla, kun rehtori kertoo muille oppilaille, mitä oli tapahtunut. Hänellä oli suru-uutisia.

Ecksteinin perhe oli viettänyt joululomaa Thaimaan Khao Lakissa. Tapaninpäivän aamuna Andrea Eckstein istui veljensä kanssa aamiaisella hotellin terassilla, kun horisontissa alkoi väreillä valkoinen vana. Surffarit, kalastajat ja koirat juoksivat rannalle ihmettelemään vetäytynyttä rantaviivaa.

Yhtäkkiä vesi alkoi nousta vauhdilla. Ensin rannan yli, sitten hotellin pihalle. Isä huusi: nyt juostaan. Perhe kiipesi talojen takana kohoaville rappusille.


Eckstein piti toisella kädellään kiinni metallikaiteesta, toisella isästään. Sitten tuli ensimmäinen aalto. Isän ote irtosi.

Eckstein oli nelihenkisestä perheestä ainoa, joka selvisi.

Hotellin johtaja löysi Andrea Ecksteinin harhailemassa palasiksi hajonneiden rakennusten keskellä. Eckstein oli onnistunut kiskaisemaan itsensä vesimassan seasta rakenteilla olevan hotellin parvekkeelle.

Kahden päivän ajan hän kiersi kriisileirejä. Eckstein oli varma, että löytäisi perheensä elossa. Lopulta tuttava onnistui järjestämään tytölle lennon Suomeen.

Helsinki-Vantaan lentokentällä olivat vastassa lähimmät sukulaiset. He olivat päättäneet, että 14-vuotias Eckstein muuttaisi asumaan isovanhemmilleen.

Kevätlukukauden toisena päivänä Eckstein palasi kouluun.

Niistä kuukausista en muista oikein mitään, sanoo Andrea Eckstein nyt, yksitoista vuotta tapahtuman jälkeen. Sukulaiset olivat päättäneet, että Ecksteinin oli parasta aloittaa koulu tavalliseen tapaan. Pian hän halusi palata myös käsipallojoukkueensa treeneihin.

”Näin jälkikäteen ajateltuna pelaaminen rakkaiden ystävien kanssa oli yksi asia, joka pelasti minut. Tahdoin luovuttaa, mutta tiesin, että vanhempani olisivat halunneet minun jatkavan arkea”, Eckstein sanoo.

25-vuotias Eckstein on juuri valmistunut luokanopettajaksi Vaasan Åbo Akademista. Hän on alusta alkaen puhunut ihmisille avoimesti perheensä menettämisestä.

”Olen aina ollut avoin ja puhelias. En vältellyt asian ajattelua tai siitä puhumista, vaan minulle on ollut helpointa mennä sitä kohti. Haluan nähdä elämän positiivisessa valossa, en jämähtää suruun ja itsesääliin.”

Andrea Ecksteinin kaltaisille ihmisille on annettu psykologiassa oma termi. Heitä kutsutaan resilienteiksi. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että heillä on kyky palautua tavallista paremmin rankoistakin vastoinkäymisistä.

Termi kuulostaa monimutkaiselta, mutta tosielämässä ominaisuus on helppo tunnistaa. Kun ihmisiä kohtaa menetys, oli se sitten läheisen kuolema tai irtisanominen rakkaasta työpaikasta, he reagoivat eri tavalla. Joku jää kanveesiin pitkäksi aikaa, pahimmillaan koko elämäksi. Lannistava suru saattaa aiheuttaa masennusta tai surua paetaan alkoholiin.

Resilientit ihmiset taas surevat, mutta eivät lannistu täysin. Heitä on verrattu joustavaan oksaan: se taipuu paineen alla, mutta ei rasahda poikki vaan nousee takaisin pystyyn.

 

[viegrailija]

kuol