Miten olette löytäneet uuden kumppanin?

[perheen kaipuu]

Niin eli kaipaisin muiden kertomuksia siitä, miten olette eron jälkeen löytäneet uuden kumppanin ja perustaneet perheen. Itse olen aina ollut hirveän perhekeskeinen ihminen ja nyt tuntuu, että elämässäni taitaa käydä niin, että joudun luopumaan juuri tuosta minulle tärkeimmästä asiasta...olen herkkä pohdiskelija joka viihtyy parhaiten kotona läheisten kanssa puuhaten eli mahdoton yhtälö uusperheelle(?). Vaikea siis tavata ketään missään ja herkkänä ihmisenä mun on vaikea kestää ja jaksaa mahdollisia riitoja, siis ainakaan vakavampia ja jatkuvia, lapsista exien kanssa (itselläkin on yksi ja ex teki elämästä pitkään helvettiä). Onko kukaan ollut vähänkään vastaavassa tilanteessa? Tai vaikkei olisikaan, olisi kiva kuulla muiden kertomuksia miten teidän uudet perheet ovat saaneet alkunsa. Kiitos jos viitsitte vaivautua.

 

[nykyaika]

netistä. suomi24 treffeiltä. oltu 5 vuotta yhdessä

 

["toinen"]

sai alkunsa aika yllättäen,erosin entisestä kun toinen lapsemme oli vaan 1kk:n ikäinen.en todellakaan ajatellu missään vaiheessa seurustelua tai miehiä yleensäkään,ja mulla oli kädet täynnä kahen pienen lapsen kanssa..kävin harvoin missään,kerran kuussa lapset oli mummolassa 3-5 tuntia,siksi mäkään en uskonut edes tapaavani ketään..kuitenkin puoli vuotta mun ja eksän eron jälkeen olin kaverin kanssa elokuvissa ja törmättiin vaan yhteen kaverin tuttuun,sillä oli kaveri kans mukana ja ruvettiin juttelemaan vaihdettiin numeroita jne. ja nyt 1,5 vuotta myöhemmin ollaan edelleen yhessä ja tää uus mies on ollut kun isä mun lapsille.entinen,lasten isä siis näkee lapsia harvoin,ehkä kerran kuussa pikasesti käy tervehtimässä.ei oo hirveesti ollut kiinnostunu miten meillä menee.mutta tosiaan mä en olis ikinä uskonut että näin käy,mutta silti kävi yhteinen lapsikin olis toiveissa mutta ei ehkä ihan vielä

 

[MIRKAMÖRKÖ]

mun ex-anoppi kutsu mut lapsien kanssa synttärikaffelle ja kakulle,siellä oli tupa täynnä.ex-anopin naapuri sitten iski silmänsä muhun ja siitä se sitten lähti....

 

[onnellinen mamma]

Olin ystävän kanssa baarissa, joimme viiniä ja laulelimme karaokea. Siinä jossain vaiheessa huomasin jonkun katselevan minua tosi intensiivisesti. No olin kai sen verran ottanut että pyysin miehen pöytääni, no näin se sitten meni että jatkoimme matkaa yhdessä espoon yöhön ja 2 kuukautta on nyt tapailtu. No mainittakoon vielä sen verran että samassa baarissa on käyty montakin kertaa mutta ikinä ei ole ketään varteenotettavaa vastaan tullut. Katsotaan nyt mitä tästä vielä syntyy.....

 

[aloittaja]

Mä en ite ole oikein uskaltanut luottaa vielä nettiin. Kai mä olen liian varovaiseksi tullut mutta tuntuu, että pitäis nähdä heti kasvotusten, että osais arvioida varmemmin onko toinen aito ja vilpitön. Samoin en oikein jaksa sellaista että yritetään antaa hyvä kuva itsestä toisen mieliksi, en itse tee niin enkä toivo sitä toiseltakaan. En halua haaskata kenenkään aikaa turhaan. En nyt tarkota tällä etteikö hyvät käytöstavat ym. ole tarpeen vaan esim. sitä että oltiin exän kanssa lopulta kuin yö ja päivä, mutta asia valkeni vasta pikkuhiljaa...tyytyväisenä (siis niin ainakin luulin) popsi mun simpukka-katkarapupastat ym. ekan vuoden vaikka ei voinut sietää niitä. Näin oli monessa asiassa, mutta tosiaan selvisi minulle liian myöhään.

Niin, ei kai ole ihme, että ollaan aluksi niiiin rakastuneita ja ollaan vihdoin löydetty se ihana ihminen jne. mutta kuinka usein se on oikeasti tuota tarvetta tulla hyväksytyksi eli esitetään vähän muuta...Eli huhuu kaikki miehet joilla on pokkaa sanoa kohteliaasti että okei, ei ihan omien makumieltymysten mukasta jne. mutta kokeillaan. En tiiä, ehkä mä mietin nyt vähän liikaa, ei kai siis ole ihme ettei sitä perhettä ole...

 

[aloittaja]

Voi kun kivoja juttuja, onnea vaan kaikille ja kiitos kun kirjoititte. Mun suurin ongelma lienee oma asenne tällä hetkellä (luin kirjoitukseni uudelleen ajatuksen kanssa ja nolottaa vähän...). juu eli ei kai muuta kuin pipoa vähän löysemmälle ja ylös ulos ja lenkille vaikka näin aluksi...Mukavaa päivän jatkoa kaikille