Miten olisit itse toiminut tilanteessa? Lapsen synttäreille kutsumisesta kysymys siis...

[sussu]

Ja korostan edelleen, että kyseessä EI OLE syrjitty lapsi, jolla ei yhtään kaveria, vaan lapsi, joka ei vain kuulu poikamme parhaaseen kaveripiiriin!

Entä ne kolme muuta, jotka eivät saaneet kutsua? Voitko sanoa aivan varmasti ettei ketään heistä tässä kiusata eristämällä, koska eivät kuulu poikasi "parhaaseen kaveripiiriin"?

Poikasi voi menettää hyvän ystävän jos joku näistä kutsumatta jätetyistä on ujo eikä koulussa uskalla ottaa kontaktia, ja sinun siunauksellasi hänet saa edelleen jättää ulkopuolelle. Ei ihmeitä tapahdu yksillä syntymäpäivillä, mutta jos vaatisit ettei ketään jätetä ulkopuolelle, antaisit lapsellesi selkeän viestin siitä kuinka lähimmäiset (joita joka päivä koulussa nähdään useampi tunti) on otettava huomioon.

Kyse ei nyt ole siitä että jonkun lapsi tuntee olevansa maailman keskipiste ja tuntee pettymystä kun ei joka paikkaan pääse. Vaan siitä, mitä me aikuiset voimme tehdä koulukiusaamista ehkäistäksemme. Mutta täällä on ihmeellisen moni sitä mieltä että jos minun kullannuppuni ei jonkun kanssa halua leikkiä, hänen ei tarvitse vaivautua. Toisten huomioonottaminen ei näköjään ole kaikilla kovin korkealla arvojärjestyksessä, ja sen te nyt opetatte lapsillennekin.

Rytkäätys-Rosalee on näköjään täysin samaa mieltä kanssani, ihanaa että joku muukin katselee oman napansa ulkopuolelle!

Eli sun mielestäsi kaikkien pitää mahtua aina mukaan kaikkialle.
Vois luulla että asut meidän naapurissa...ei meinaan tajua naapurin mammakaan että hänen poikansa ei voi olla aina se joka pääsee muiden mukaan joka paikkaan.

Toisia voi ottaa huomioon niin monella muullakin tavalla kuin se että kaikki kutsutaan synttäreille. Eikö se riitä jos ne lapset leikkii yhdessä koulussa vaan pitääkö sitten väkipakolla juhliakin yhdessä jos lapsi ei halua ?

 

[Hittolainen]

Ja korostan edelleen, että kyseessä EI OLE syrjitty lapsi, jolla ei yhtään kaveria, vaan lapsi, joka ei vain kuulu poikamme parhaaseen kaveripiiriin!

Entä ne kolme muuta, jotka eivät saaneet kutsua? Voitko sanoa aivan varmasti ettei ketään heistä tässä kiusata eristämällä, koska eivät kuulu poikasi "parhaaseen kaveripiiriin"?

Poikasi voi menettää hyvän ystävän jos joku näistä kutsumatta jätetyistä on ujo eikä koulussa uskalla ottaa kontaktia, ja sinun siunauksellasi hänet saa edelleen jättää ulkopuolelle. Ei ihmeitä tapahdu yksillä syntymäpäivillä, mutta jos vaatisit ettei ketään jätetä ulkopuolelle, antaisit lapsellesi selkeän viestin siitä kuinka lähimmäiset (joita joka päivä koulussa nähdään useampi tunti) on otettava huomioon.

Kyse ei nyt ole siitä että jonkun lapsi tuntee olevansa maailman keskipiste ja tuntee pettymystä kun ei joka paikkaan pääse. Vaan siitä, mitä me aikuiset voimme tehdä koulukiusaamista ehkäistäksemme. Mutta täällä on ihmeellisen moni sitä mieltä että jos minun kullannuppuni ei jonkun kanssa halua leikkiä, hänen ei tarvitse vaivautua. Toisten huomioonottaminen ei näköjään ole kaikilla kovin korkealla arvojärjestyksessä, ja sen te nyt opetatte lapsillennekin.

Rytkäätys-Rosalee on näköjään täysin samaa mieltä kanssani, ihanaa että joku muukin katselee oman napansa ulkopuolelle!

Olen kyllä aikas varma, ettei kukaan kutsumatta jätetyistä ole syrjitty. Mutta eihän munkaan poika ole se ainoa oikea kaveri jokaiselle. Varmasti nämä kutsumatta jääneet kaveeravat sitten näidenkin kanssa, jotka nyt kutsun saivat. saattaa sitten olla, että opetan lapsilleni syrjintää. Mutta itse taidat opettaa sitä, että juuri sinun lapsesi on kaiken keskipiste, jonka on päästävä jokaiseen juhlaan, jottei vaan ole syrjitty. Vai miten suhtaudut siihen, jos sinun lastasi ei kutsuta juhliin, vaikka moni muu kutsuttaisiin? Ja soittaisitko samanlaisen puhelun äidille, jonka lapsi ei ole sinun lastasi kutsunut? Haukkuisit ja aliarvioisit? Sekö on oikea tapa ja periaate?

 

[Rytkäätys]

Ja korostan edelleen, että kyseessä EI OLE syrjitty lapsi, jolla ei yhtään kaveria, vaan lapsi, joka ei vain kuulu poikamme parhaaseen kaveripiiriin!

Entä ne kolme muuta, jotka eivät saaneet kutsua? Voitko sanoa aivan varmasti ettei ketään heistä tässä kiusata eristämällä, koska eivät kuulu poikasi "parhaaseen kaveripiiriin"?

Poikasi voi menettää hyvän ystävän jos joku näistä kutsumatta jätetyistä on ujo eikä koulussa uskalla ottaa kontaktia, ja sinun siunauksellasi hänet saa edelleen jättää ulkopuolelle. Ei ihmeitä tapahdu yksillä syntymäpäivillä, mutta jos vaatisit ettei ketään jätetä ulkopuolelle, antaisit lapsellesi selkeän viestin siitä kuinka lähimmäiset (joita joka päivä koulussa nähdään useampi tunti) on otettava huomioon.

Kyse ei nyt ole siitä että jonkun lapsi tuntee olevansa maailman keskipiste ja tuntee pettymystä kun ei joka paikkaan pääse. Vaan siitä, mitä me aikuiset voimme tehdä koulukiusaamista ehkäistäksemme. Mutta täällä on ihmeellisen moni sitä mieltä että jos minun kullannuppuni ei jonkun kanssa halua leikkiä, hänen ei tarvitse vaivautua. Toisten huomioonottaminen ei näköjään ole kaikilla kovin korkealla arvojärjestyksessä, ja sen te nyt opetatte lapsillennekin.

Rytkäätys-Rosalee on näköjään täysin samaa mieltä kanssani, ihanaa että joku muukin katselee oman napansa ulkopuolelle!

Mutta miksi ihmeessä lapsen tarttee omat synttärinsä järjestää sen mukaan? Voihan sitä syrjimistä ehkäistä muillakin tilaisuuksilla.

No sen tähden, että niin opetetaan lapselle olemaan jättämättä ketään ulkopuolelle. Juuri näin lasten raadollisessa maailmassa tulee näitä yksilöitä, jotka yksin koulun pihan nurkassa välitunnilla seisoo, eikä pääse mukaan leikkeihin. Jos sellainen syrjitty lapsi pääsisi kerran mukaan synttäreille, hänet olisi helpompi ottaa mukaan leikkeihin seuraavanakin päivänä!

Ja en usko että synttärisankarin bileet menevät pilalle jos siellä yksi tai kaksi vähän epäsuositumpaa on paikalla, mutta sille joka sinne mukaan kerrankin pääsee, se voi olla niin suuri ilon aihe, ettei sitä voi kuvitella!

 

[hohhoijaa!]

Mutta miksi ihmeessä lapsen tarttee omat synttärinsä järjestää sen mukaan? Voihan sitä syrjimistä ehkäistä muillakin tilaisuuksilla.

Minkälaisia tilaisuuksia tarkoitat? Aika vähänhän niitä mahdollisuuksia järjestetään, mutta synttäreitä on useammin.

ja lapsen synttärit tulee "uhrata" tuota tarkoitusta varten? Entäs jos paikalle tulee muitakin, kuin koululuokkalaisia? Pitääkö silloinkin kutsua kaikki, esim koko fudisjengi tai pihapiirin lapset? Mä en ymmärrä tämmöistä. Itsekään pitänyt koko luokastani, miksi pitäis pakottaa lapset pitämään? Kutsuisitko itse kaikki työtoverisi juhliisi, jos olet muutaman kanssa hyvä tuttu?

 

[Rytkäätys]

Ei voida verrata aikuisten ja lasten elämää! Se lasten ilo/suru kun tahtoo olla paljon pienemmistä asioista kiinni!

 

[vieras]

Meillä kävi just näin, että tytöllä oli 8v synttärit ja luokalla vaan 6 tyttöä meidän tytön lisäksi. Tyttö ei halunnut kutsua kahta, mutta mä sanoin, että näin kesken kouluvuotena ei voi jättää kutsumatta kahta, kun niille tulisi paha mieli (eri asia kesällä).
Ei halunnut sitten kutsua ketään, joten ei kutsuttu.
Meille kävi kuitenkin tässä talvella niin, että yksi luokan tytöistä piti kutsut, ei synttäri, ja meidän tyttö oli ainoa, jota ei kutsuttu...Syytä en tiedä, meidän tyttö on kuitenkin mun käsittääkseni ihan pidetty koulussa ja leikkii tämän kyseisen tytönkin kanssa. Tyttö oli sanonut meidän likalle syyksi sen, että niiden äiti ei tunne mua, mikä ei kylläkään pidä paikkansa. Itse epäilen sitä, että meidän tyttö ei mennyt viime vuonna tämän tytön synttäreille. Syynä kylläkin se, että oltiin lomalla just tuolloin.

 

[hohhoijaa]

Ei voida verrata aikuisten ja lasten elämää! Se lasten ilo/suru kun tahtoo olla paljon pienemmistä asioista kiinni!

Aha. No on se työpaikkakiusaaminen ja -syrjintäkin ihan tosiasia.

 

[Aaban]

Ettekö te oikeasti osaa selittää lapsillenne, että semmoisen henkilön synttäreille tuskin tulee kutsua, jonka luona ei muutenkaan käydä?

 

[Jellonainen]

Toisia voi ottaa huomioon niin monella muullakin tavalla kuin se että kaikki kutsutaan synttäreille. Eikö se riitä jos ne lapset leikkii yhdessä koulussa vaan pitääkö sitten väkipakolla juhliakin yhdessä jos lapsi ei halua ?

Jos nämä neljä eivät kuulu lapsen parhaaseen kaveripiiriin, niin tuskinpa leikkivät koulussakaan yhdessä.

Ei sitä koko 30 oppilaan luokkaa tarvitse kutsua, vaan pelkät tytöt tai pojat on ihan hyvä jaotus. Tai sitten luokalta ei kutsuta kuin se paras kaveri, kai lapsella on koululuokan ulkopuolellakin kavereita joita synttäreille kutsua?

Minusta on erittäin hyvä opetus lapselle että niiden ei-suosittujenkin kanssa voi leikkiä vaikkei aina tekisi mielikään. Kiusaajien kanssa ei tarvitse, mutta tuskin ne kaikki neljä olivat kiusaajia. Lapsi ei siitä kärsi vaikka synttäreillä olisi myös muutama kaveri parhaan kaveripiirin ulkopuolelta.

 

[Rytkäätys]

Ei voida verrata aikuisten ja lasten elämää! Se lasten ilo/suru kun tahtoo olla paljon pienemmistä asioista kiinni!

Aha. No on se työpaikkakiusaaminen ja -syrjintäkin ihan tosiasia.

Kyllä on tosiasia, mutta ei ihan verrattavissa lasten maailmaan. :headwall:

 

[sussu]

Ei voida verrata aikuisten ja lasten elämää! Se lasten ilo/suru kun tahtoo olla paljon pienemmistä asioista kiinni!

Aika jännä huomata että teillä lapset surevat jos eivät pääse jonkun synttäreille vaikkeivät ole edes kavereita keskenään.
Meillä ei ole poika kertaakaan surkutellut jos ei ole päässyt jonkun synttäreille...miksi päästä johonkin juhlaan mukaan jollet edes ole ko henkilön kanssa muutoinkaan tekemisissä?

Lasten suru saa juuri sellaiset mittasuhteet mitkä aikuinen sille luo.

 

[fanta]

Minä olen kyllä aina neuvonut, että synttärikutsut annetaan huomaamattomasti, etenkin jos kaikkia ei ole kutsuttu. Ei niillä elvistellä sen enempää antaja kuin vastaanottajakaan, otetaan huomioon muittenkin tunteet ja hyvin on tuntunut toimivan. =)

 

[weballergy]

Ettekö te oikeasti osaa selittää lapsillenne, että semmoisen henkilön synttäreille tuskin tulee kutsua, jonka luona ei muutenkaan käydä?

Tää on hyvä.
Vanhempien on syytä joskus myös keskustella lasten kanssa...

 

[Rytkäätys]

Toisia voi ottaa huomioon niin monella muullakin tavalla kuin se että kaikki kutsutaan synttäreille. Eikö se riitä jos ne lapset leikkii yhdessä koulussa vaan pitääkö sitten väkipakolla juhliakin yhdessä jos lapsi ei halua ?

Jos nämä neljä eivät kuulu lapsen parhaaseen kaveripiiriin, niin tuskinpa leikkivät koulussakaan yhdessä.

Ei sitä koko 30 oppilaan luokkaa tarvitse kutsua, vaan pelkät tytöt tai pojat on ihan hyvä jaotus. Tai sitten luokalta ei kutsuta kuin se paras kaveri, kai lapsella on koululuokan ulkopuolellakin kavereita joita synttäreille kutsua?

Minusta on erittäin hyvä opetus lapselle että niiden ei-suosittujenkin kanssa voi leikkiä vaikkei aina tekisi mielikään. Kiusaajien kanssa ei tarvitse, mutta tuskin ne kaikki neljä olivat kiusaajia. Lapsi ei siitä kärsi vaikka synttäreillä olisi myös muutama kaveri parhaan kaveripiirin ulkopuolelta.

Kylläpä käy ajatukset yksiin! =)

 

[Jellonainen]

Ja soittaisitko samanlaisen puhelun äidille, jonka lapsi ei ole sinun lastasi kutsunut? Haukkuisit ja aliarvioisit? Sekö on oikea tapa ja periaate?

Ensimmäisessä viestissäni sanoin että en soittaisi, ei sekään ole fiksua.

 

[Keittiönoita]

Meille on muksut saaneet kutsua 7 kaveriaan. 8 mahtuu ruokapöytään ja siksi saa tulla 7 vierasta. Itse ovat valinneet, ketkä 7 kutsuvat. Ne, jotka jää yli, jää yli. Yksinkertaista.

 

[huoh]

Ei voida verrata aikuisten ja lasten elämää! Se lasten ilo/suru kun tahtoo olla paljon pienemmistä asioista kiinni!

Aha. No on se työpaikkakiusaaminen ja -syrjintäkin ihan tosiasia.

Kyllä on tosiasia, mutta ei ihan verrattavissa lasten maailmaan. :headwall:

Yhtä lailla ihmisiä molemmat. Ei minusta tartte olla ystävä koko koululuokan kanssa, ei niitä oo saanut valita sinne. Kuten ei työkavereitansakaan. En käsitä tämmöistä "luokkaideologiaa". Onneks ei tarttekaan, vielä.

 

[Aaban]

Toisia voi ottaa huomioon niin monella muullakin tavalla kuin se että kaikki kutsutaan synttäreille. Eikö se riitä jos ne lapset leikkii yhdessä koulussa vaan pitääkö sitten väkipakolla juhliakin yhdessä jos lapsi ei halua ?

Jos nämä neljä eivät kuulu lapsen parhaaseen kaveripiiriin, niin tuskinpa leikkivät koulussakaan yhdessä.

Ei sitä koko 30 oppilaan luokkaa tarvitse kutsua, vaan pelkät tytöt tai pojat on ihan hyvä jaotus. Tai sitten luokalta ei kutsuta kuin se paras kaveri, kai lapsella on koululuokan ulkopuolellakin kavereita joita synttäreille kutsua?

Minusta on erittäin hyvä opetus lapselle että niiden ei-suosittujenkin kanssa voi leikkiä vaikkei aina tekisi mielikään. Kiusaajien kanssa ei tarvitse, mutta tuskin ne kaikki neljä olivat kiusaajia. Lapsi ei siitä kärsi vaikka synttäreillä olisi myös muutama kaveri parhaan kaveripiirin ulkopuolelta.

No kaikkien mielestä tuo sukupuolen mukaan jakaminenkaan ei ole oikein hyvä homma... Eivätkö tytöt ja pojat voi muka olla keskenään kavereita?

 

[keppälerttu]

Meillä on aina ollut sellainen käytäntö, et ne joiden kanssa ollaan muutenkin tekemisissä vapaa-ajalla, kutsutaan juhliin, ei kaikkia.

 

[sussu]

Toisia voi ottaa huomioon niin monella muullakin tavalla kuin se että kaikki kutsutaan synttäreille. Eikö se riitä jos ne lapset leikkii yhdessä koulussa vaan pitääkö sitten väkipakolla juhliakin yhdessä jos lapsi ei halua ?

Jos nämä neljä eivät kuulu lapsen parhaaseen kaveripiiriin, niin tuskinpa leikkivät koulussakaan yhdessä.

Ei sitä koko 30 oppilaan luokkaa tarvitse kutsua, vaan pelkät tytöt tai pojat on ihan hyvä jaotus. Tai sitten luokalta ei kutsuta kuin se paras kaveri, kai lapsella on koululuokan ulkopuolellakin kavereita joita synttäreille kutsua?

Minusta on erittäin hyvä opetus lapselle että niiden ei-suosittujenkin kanssa voi leikkiä vaikkei aina tekisi mielikään. Kiusaajien kanssa ei tarvitse, mutta tuskin ne kaikki neljä olivat kiusaajia. Lapsi ei siitä kärsi vaikka synttäreillä olisi myös muutama kaveri parhaan kaveripiirin ulkopuolelta.

Niin no mitäs ne siellä juhlissa sitten tekisivät jolleivät ole muutoinkaan tekemisissä ? Ihan vaan sen takia että kun juhlat on niin kaikki paikalle ...

 

[Jellonainen]

ja lapsen synttärit tulee "uhrata" tuota tarkoitusta varten? Entäs jos paikalle tulee muitakin, kuin koululuokkalaisia? Pitääkö silloinkin kutsua kaikki, esim koko fudisjengi tai pihapiirin lapset? Mä en ymmärrä tämmöistä. Itsekään pitänyt koko luokastani, miksi pitäis pakottaa lapset pitämään? Kutsuisitko itse kaikki työtoverisi juhliisi, jos olet muutaman kanssa hyvä tuttu?

Miksi se on niin iso uhraus? Saako lapsesi näppylöitä jos hänen juhliinsa osallistuu muutama vähemmän hyvä kaveri?

 

[fanta]

ja lapsen synttärit tulee "uhrata" tuota tarkoitusta varten? Entäs jos paikalle tulee muitakin, kuin koululuokkalaisia? Pitääkö silloinkin kutsua kaikki, esim koko fudisjengi tai pihapiirin lapset? Mä en ymmärrä tämmöistä. Itsekään pitänyt koko luokastani, miksi pitäis pakottaa lapset pitämään? Kutsuisitko itse kaikki työtoverisi juhliisi, jos olet muutaman kanssa hyvä tuttu?

Miksi se on niin iso uhraus? Saako lapsesi näppylöitä jos hänen juhliinsa osallistuu muutama vähemmän hyvä kaveri?

Kaikki ihmiset, lapsetkaan eivät halua olla juhlittuna ison joukon kesken eivätkä osallistua kaikkiin juhliin =)

 

[Aaban]

Lasten suru saa juuri sellaiset mittasuhteet mitkä aikuinen sille luo.

Tämä on hyvin sanottu.

 

[Ilonaäippä]

No johan on kiihkeeä...
Meilläpä oli viime viikolla tyttären 8v-synttärit ja vieraana kaikkki luokan tytöt+muut kaverit+omat muksut, eli yhteensä 22 lasta =)
Tyttö halusi itse kutsua kaikki, ettei kukaan pahoita mieltään. Aluksi ajattelin, että ei tule onnistumaan, mutta hyvinhän niistä pirskeistä selvittiin... Pari tuntia seisoo vaikka päällään... Ja mukavaahan meillä oli =)
Silti ymmärrän myös niitä, jotkaeivät halua kaikkia kutsua, enkä nyt alkaisi ainakaan perään soittelemaan...

 

[Rytkäätys]

Ei voida verrata aikuisten ja lasten elämää! Se lasten ilo/suru kun tahtoo olla paljon pienemmistä asioista kiinni!

Aika jännä huomata että teillä lapset surevat jos eivät pääse jonkun synttäreille vaikkeivät ole edes kavereita keskenään.
Meillä ei ole poika kertaakaan surkutellut jos ei ole päässyt jonkun synttäreille...miksi päästä johonkin juhlaan mukaan jollet edes ole ko henkilön kanssa muutoinkaan tekemisissä?

Lasten suru saa juuri sellaiset mittasuhteet mitkä aikuinen sille luo.

Jos luokassa on kymmenen tyttöä, yksi heistä on lihava ja toinen hiljainen ja siksi nämä kaksi ovat syrjittyjä. Heitä ei kukaan kutsu syntymäpäiville koska heidän kanssaan ei olla välitunneilla, ryhmätöissä tai muulloinkaan.
Mikähän lie syynä jos lapsi on siitä surullinen? Ja miten me aikuiset voisimme noita kahta auttaa?
Mutta kun Jesse-Petterin ja Liisa-Maaritin elämään (tai synttäreille) ei mahdu kuin vain lasten luomaan eliittiporukkaan kuuluvat jesset ja liisat.

Kyllä se sinunkin poikasi alkaisi ehkä surra jos aina jäisi porukan ja leikkien ulkopuolelle. Ja nyt en puhu omista lapsista vaan sellaisista lapsista, joita olen läheltä seurannut ja säälien katsonut kun sekä opettajat että vanhemmat sulkevat silmänsä raadolliselta ja julmalta lasten harjoittamalta kiusalta, josta syrjintä on yksi pahinta laatuaan...