Miten oma lapsesi on suhtautunut omaan ns. erilaisuuteensa?

["vieras"]

Meidän vanhin lapsi on viisi. On nyt alkanut huomaamaan olevansa erilainen. Lapsella on ulkomaalainen isä ja paljon allergioita ja astma. Käy päiväkodissa, mutta on siellä alle 20 h viikossa. Mitään kiusaamista ei ole ainakaan ohjaajien mukaan ollut, lapsella on paljon kavereita ja kaikki on sujunut hyvin. Nyt on alkanut tulemaan vaan sellaista kiukkua siitä, miksei hän voi syödä sitä ja miksei tehdä tätä. Inhoaa lääkärikäyntejä, joita on suhteellisen monta nykyisin, kun yritetään saada pakettia kokoon ennen esikoulun alkua ensi vuonna.
Ennen hänestä oli kivaa käydä lääkärissä, nyt huutaa, että miksi hän joutuu lääkäriin, kun muutkaan eivät siellä joudu juoksemaan.

Vielä ei ole niin alkanut ulkonäöstään valittaa. On tähän asti vaan ollut vähän ylpeäkin, kun kaikki tätit ja tytöt ovat kovasti hänen ulkonäöstään tykänneet. Miten teidän lapset suhtautuvat omaan erilaisuutennsa? Onko ollut vaikeita hetkiä ja miten olette niistä selvinneet?

 

[Fantaihana]

Meidän eskarilainen, poika jolla on afrikkalainen isä on tiedostanut olevansa erilainen jostain 3v asti. Silloin häntä harmitti se ettei hänestä voi tulla yhtä tummaa kun isä on. Nykyään puhuu itsestään ruskeena poikana. Esim. sanoo eskarissa että ruskee poika on syönyt, saako nousta pöydästä. Poika on ruotsinkielisessä eskarissa ja on pk:saakin ollut ainoa tumma lapsi. Hän puhuu isän kanssa isän omaa kieltä ja pitää itseään lähinnä afrikkalais-suomalaisena.
Teilläkö allergiat on tällä hetkellä suurin ongelma? Eikö poika tunne muita lapsia joilla on allergioita, jos hänen kanssa voi keskustella siitä että muillakin lapsilla on allergioita tai että toisilla on muita erityispiirteitä joiden takiea ne käy lääkärissä ja että jos ei allergioita ja astmaa hoida niin sitten pojasta ei kasva yhtä isoa ja vahvaa kuin isä on. Meillä se toimii papuihin mitä tää eskarilainen ei muuten söis.:-D

 

["vieras"]

Ulkonäkö ei ole ainakaan vielä ongelma, poika haluaisi palavasti olla yhtä tumma kuin isänsä. Isä on Jenkeistä ja tummaihoinen, poika on aika vaalea siihen nähden, lähes tavallisen suomalaisen värinen. Allergiat poikaa eniten ärsyttävät. Aina joutuu kuulemma syömään muuta kuin muut ja ei saa tehdä mitään kivaa ( esim. leipoa päikkärissä). Siellä on varalla omat keksit ja herkut toisten synttäreitä varten ja se on tyhmää, kun ei saa samaa kuin muut. Allergisia lapsia tuntee kyllä, mutta samassa ryhmässä ei ole muita allergikkoja, tai ei ainakaan sellaisia, joilla ongelma on samassa laajuudessa.

Olen kertonut, että kaikki käyvät välillä lääkärissä, pojan toinen hyvä kaveri käy puheterapiassa ja toisella on ollut karsastuksen kanssa ongelmia. Lähipiirissä on astmaatikkoja ja pyörätuolissakin oleva lapsi, mutta ei poika heidän lääkärissäkäyntejä huomioi. Syyttää minua siitä, että raahaan häntä lääkäriin, vaikka tarvetta ei olisi.