miten on isät/miehet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ulalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

ulalla

Vieras
oon käynyt vähän joka keskusteluryhmässä ja todennut että on tosi yleinen ongelma että mies ei osallistu kotitöihin tai isänä lastensa hoitoon muuten kuin leikkimällä.joten kysyisin nyt teiltä äijiltä ihan suoraan, miksi mies haluaa perheen jos ei kuitenkaan jaksa/viitsi osallistua perheen yhteisiin hommiin?vai onko kyse sittenkin siitä että mies yllättyy siitä kuinka raskasta se voi oikeasti olla eikä siksi uskalla myöntää varsinkaan vaimolleen ettei jaksa?kaikilla näin ei ole mutta se on aika yleistä vieläkin vaikka ollaan jo 2000 luvulla.
olen itse hieman jo kyllästynyt lukemaan näitä juttuja missä äidit ja naiset ruotivat vain keskenään näitä asioita eikä siihen oikein saa selvyyttä mistä kaikki johtuu vai johtuuko se siitä juuri ettänaiset nalkuttaa mutta ei osaa puhua miehelle siten että mies ymmärtäisi oikeasti missä mennää?vai pahin vaihtoehto: eikö mies vain välitä?en oikein jaksa uskoa ettei mies välittäisi...joten KERTOKAA NYT IHMEESSÄ MISSÄ MENNÄÄN?MIKSI TÄMÄ ON NIIN SUURI ONGELMA VIELÄKIN TÄNÄ PÄIVÄNÄ JA MITÄ NAISTEN PITÄISI TEHDÄ OIKEASTI SAADAKSEEN MIES EDES PUHUMAAN NÄISTÄ ASIOISTA ASIALLISESTI VAI ONKO VIKA NAISISSA?????
 
Anteeksi, mun on pakko nyt puolustaa miehiä... siin kun on niitäkin, jotka oikeasti tekevät kotihommiakin!!! Meillä on selvä jako, mä hoidan hommat sisällä, (mies ainoastaan, jos mä olen kipeä...)miehen harteilla on sitten vedenkannot, saunanlämmitykset, puunhakkuut, lumityöt, ja sisälläkin remonttihommat...ja lisäksi tietysti työnsä...ja tottakai lasten kanssa leikkii, lukee, auttaa kylvetyksessä, jne...
 
siis en tarkoittanut itseäni..itellä myös näin kuin sulla mutta olen vaan LUKENUT JA KUULLUT paljon juttuja tosta.eli ei ollut tarkoitus yleistää kun itelläkin mahtava mies, mutta sitä suuremmalla syyllä ihmettelen miksi se on ongelmana usein vieläkin.ja koska en ole vielä kunnolla törmännyt ainakaan näillä palstoilla kunnolliseen vastaukseen mistä se johtuu niin halusin tiedustella sitä suoraan miehiltä itseltään että naisten ei tarvitsisi murehtia sitä vain keskenään.siksi tänne kirjoitin..mutta ainakaan vielä ei ole kukaan miespuolinen vastannut....
 
No näin miehenä vastaisin että kyllä vika voi olla sikäli naisessakin jos sallii moisen...
Itse osallistun kyllä kodinhoitoon niin paljon kuin töiltäni ehdin eli en voi vastata siihen miksi jotkut eivät osallistu...
Toinen tapaus jossa nainen saattaa olla osasyyllinen on jos miehen täytyy tehdä asiat juuri samalla lailla kuin emäntä ne tekee, eli silloin se ei ole millään lailla luonnollista eikä mielekästä...
Meilläkin joskus emäntä tuputti jonkin verran omia tapojaan hoitaa asiat mutta sitkeästi jatkoin omalla tyylilläni ja nyt saan ne niin myös hoitaa...
 
ja piti vielä tulla lisäämään että tää nyt on meijän stoori, vaikkei suoranaisesti kysymykseen vastaakkaan, mutta niin kauan ja monesti oon tätä samaa asiaa mielessäni pohtinut ilman vastauksia, että jo sen takia tästä nyt tähän kirjotan.

minä ihmettelin tätä sen takia, että oma niin rakas mieheni toimii juuri tuolla tavalla ja en ymmärrä mistä se johtuu, vaikka todellakin ois halu ymmärtää se miehinen näkökanta tähän asiaan.

elikkä jos nyt kerron esimerkkinä tähän meillä vallitsevan yleisen käytännön. mies käy vuorotyössä eli on kuus päivää töissä (8h/vrk) ja sen jälkeen on aina neljä päivää vapaata. minä oon kotona kolmen lapsemme kans. kaikki kotityöt hoidan minä, mies tekee vain harvoin jotain, vaikka päivittäin jotain pientä pyydän tekemään. ( vaipan vaihto, vauvan syöttö tms.) yleisin vastaus pyyntöön on, en jaksa tai väsyttää. joskus saattaa tosin oma-aloitteisesti tiskata, siis joskus on meillä kerran kuussa. toinen mieltä askarruttava on "menot" eli mies "saa kulkea" vapaasti silloin, kun haluaa, eli yleisimmin mies sit haluaa mennä kavereilleen lähes jokainen vapaa päivä tai ilta. itelläni tää vapaa meno rajottuu siihen, ku käyn ilman lapsia ruokakaupassa kolme kertaa viikossa. mies kyllä sanoo, että voisin mennä, mutta kun tosi paikka on eessä, että lähtisin, niin kommentti on ollut yleisimmin, että ota lapset mukaan. kotona ollessaan mies joko nukkuu vuorotyön rasituksesta tai on tässä koneella, joskus leikkii poikien kans.

oon keskustellu näistä asioista miljoona kertaa miehen kans ja kotitöiden tekemiseen tai tekemättä jättämiseen kommentti mieheltä on että hän on vaan laiska ja käy kuitenki töissä. ( mun näkökanta on että tää kotona tehtävä mun työ 24h/vrk on huomattavasti rankempaa ja silti mulla ei oo vara valittaa). lasten kans oloon ja noihin omiin menemisiinsä mies on sanonut että tietää kyllä että on liian vähä kotona ja se vaivaa häntä, mutta sitä en sitte tiijä kuin se todellisuudessa sitä vaivaa, kun mitään muutosta asian suhteen ei käytännössä oo 4 vuoden aikana tapahtunu.

en osaa keskustella miehen kans näistä enää ilman että siitä tulisi sotaa. ja toisaalta joku voi ajatella, että suottako valitat, kun ite on osansa valinnu, mutta silti kokisin että yleensä perheen pitäisi olla yhteisyritys, johon jokainen panostaa omalta osaltaan. koen olevani suhteellisen vahva ihmisenä ja jaksan kolmen, kohta neljän lapsemme kans pitkälle yksinki tätä arkea pyörittää, mutta kuten olen miehellenikin koittanut joskus sanoa, niin munki voimat on kuitenki rajalliset. miehen kommentti siihen oli että miks "hankkia" sit lisää lapsia, ku en muutenkaa jaksa. (kaikki lapsemme ovat yhessä toivottuja, eli mielestäni hyvin loukkaavasti sanottu). muutoinkin koen nykyään, että jos koitan keskustella miehen kans näistä asioista, niin mies saattaa jopa sanoa, että on mun ongelma, jos en hyväksy hänen tekemisiään tai sanomisiaan tai että se mistä mä koitan jutella ei koske häntä. mies suhtautuu tavallaan alentuvasti mun julki tuomiin tuntemisiin näitten asioitten suhteen.

kuitenkin tästä kaikesta huolimatta mies sanoo rakastavansa mua ja lapsia ja en sitä epäilekkään etteikö rakastaisi. tiedän ja tunnen sen että olemme kuitenkin hänelle tärkeitä, kuten hänkin meille. joten ihmettelen sit sitäkin, että onko meijän rakkaus niin erilaista..? että käsitämmekö sen eri tavalla? ja mistä sitte voi johtua tuollainen käytös? paljo en mielestäni mieheltäni pyydä ja jos jotain pyydän niin silloin pyydän tarpeeseen. haluaisin todellakin oppia ymmärtämään tän meijän ajatusmaailman erilaisuuden.

toivottavasti osasin ees jotenki kuvailla tän tilanteen. tarkotus ei oo haukkua ketään, vähiten miestäni, mutta johonkin mun pitää tätä ihmetellä. :hug: :hug:

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.05.2005 klo 09:08 äippäliini kirjoitti:
Eksyin vahingossa tälle sivulle mutta on pakko puolustella miehiä. Ainakin omani kokkaa,siivoo,hoitaa lapsia siinä määrin mitä töiltäään ehtii. EI SAA YLEISTÄÄ!!!

eihän kukaan oo yleistäny... :wave:
 
laitanpa nyt tänne 3. kerran että EN YLEISTÄNYT..
koska itselläni mitä ihanin mies,IHMETTELEN VAIN MUITTEN NAISTEN PUOLESTA KUN HE EIVÄT NÄYTÄ SAAVAN KUNNOLLISTA VASTAUSTA ASIAAN!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.05.2005 klo 12:46 ulalla kirjoitti:
joten kysyisin nyt teiltä äijiltä ihan suoraan, miksi mies haluaa perheen jos ei kuitenkaan jaksa/viitsi osallistua perheen yhteisiin hommiin?

Jaa, enpä osaa tuohon vastata, kun kerran jaksan ja viitsin osallistua.

\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.05.2005 klo 12:46 ulalla kirjoitti:
vai onko kyse sittenkin siitä että mies yllättyy siitä kuinka raskasta se voi oikeasti olla eikä siksi uskalla myöntää varsinkaan vaimolleen ettei jaksa?

Tuohon täytyy nyt kyllä todeta, että vietettyäni viikon kotosalla sairaslomalla ja hoidettuani saman ajan nuorisoamme ynnä kaikki kotityöt on minulle ainakin tasan selvää, että nuo hommat sairaanakin olivat merkittävästi kevyemmät kuin töissä käyminen (teen toimistotyötä). On sitten ihan eri asia, jos kotona oleminen käy liian raskaaksi rajoittuneiden sosiaalisten kontaktien tjsp vuoksi, mutta rasittavuudeltaan kodinhoito on kevyempää kuin "päivätyöni".

 

Yhteistyössä