Miten opetat lapsillesi lähimmäisenrakkautta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Beep
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
B

Beep

Vieras
Et varmaan lukemalla mitä tänne kirjoittelet... köh, köh... :D

Ei vaan, ihan oikeasti kysyn että onko jotain erityisiä tapoja tai tärkeitä juttuja mistä pidätte kiinni?

Miten esim. opetatte sisarukset rakastamaan ja arvostamaan toisiaan? Ja ihmisiä ylipäänsä?
 
Yritän kovasti itse arvostaa ja rakastaa perhettäni ja ihmisiä, jotka minua ympäröivät.

Ja joitakin perusjuttuja (ei saa lyödä, ei saa arvostella toisen ihmisen vakaumusta, seksuaalista suuntautumista, pilailla sairauden, vammaisuuden tai ihonvärin kustannuksella jne.) odotan lasteni ymmärtävän viimeistään muutaman keskustelun jälkeen.

Paitsi keskenään nuo tapella nahistaa, ja parhaiden kavereidensa kanssa, että se siitä lyömättömyydestä...
 
Omalla esimerkillä. Ja keskustelemalla. On ihmisiä jotka eivät esim.vietä joulua, synttäreitä jne. Heidän vakaumustaan kunnioitetaan,eikä kauhistella kovaan ääneen. Kaikki eivät ole samanvärisiä, mutta samanarvosia kyllä! Tee toiselle niinkun tahdot itsellesi tehtävän jne
 
Jos vanhemmilla on tapana puhua ns. pahaa selän takana tutuista ja tuntemattomista, se kyllä kantautuu lasten korviin ja antaa esimerkillään kuvan, että arvostelu on sallittua ja että "me ollaan parempia" kun muut... kuinka moni ei tee tätä?

Mä en ainakaan kauheesti puhu kestään, koska inhoan sellaista tosi paljon. Mulla oli paras ystävä aikoinaan sellainen, joka puhui aina puuttuvasta kaverista pahaa, tietysti sitten mustakin kun mä olin poissa. Erittäin oksettavaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Beep:
Jos vanhemmilla on tapana puhua ns. pahaa selän takana tutuista ja tuntemattomista, se kyllä kantautuu lasten korviin ja antaa esimerkillään kuvan, että arvostelu on sallittua ja että "me ollaan parempia" kun muut... kuinka moni ei tee tätä?

Mä en ainakaan kauheesti puhu kestään, koska inhoan sellaista tosi paljon. Mulla oli paras ystävä aikoinaan sellainen, joka puhui aina puuttuvasta kaverista pahaa, tietysti sitten mustakin kun mä olin poissa. Erittäin oksettavaa...

Me puhutaan joskus, mutta pantataan purkausta sinne asti kun lapset nukkuu :D

Ihan vaan sellaista kunnioitusta, arvostusta, välittämistä perheen/sukulaisten kesken. Näytetään teoin ja sanoin, että toinen on tärkeä.
 
Kunnioittamalla lapsiani ja hyväksymällä heidät sellaisina kuin he ovat he oppivat rakastamaan muita ja käyttäytymään ystävällisesti.
Eivät harrasta paskanpuhumista takanapäin, koska mekään emme ole sitä koskaan harrastaneet. Ei koskaan sanaakaan vaikka aihetta olisi.
Tuo on kyllä kääntynyt meitä vastaan, koska lapst ottavat osakseen liian huonoa kohtelua, eli suostuvat olemaan ilkeidenkin kanssa, jotka kohtelevat huonosti. Esim. hylkäävät aina jos on parempi kaveri tarjolla tai ovat ilkeitä ja naljailevia jne.
 

Yhteistyössä