miten opin tykkäämään itsestäni?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lopussa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

lopussa

Vieras
voin todella pahoin,en osaa arvostaa itseäni,en ehkä rakastaakkaan. mies sanoi eilen että on saanut sen kuvan että pikemminkin inhoan itseäni:( voi olla totta,toisiaan ainakin.

nytkin on niin paha olla että rintaa puristaa ja maha on kipeä:( tuntuu että kaikki on ihan sekaisin,enkä saa mistään otetta,en mitään aikaiseksi. elämä vaan menee eteenpäin ja minä sen mukana.kaikki mitä teen tuntuu vaan siltä että se on mun velvollisuus tehdä mukisematta,mutta en tunne iloa tekemisistäni. en osaa arvostaa ja olla ylpeä aikaansaannoksistani.

En jaksa olla vahva!!! koko elämäni olen yrittänyt pitää huolta että muilla on hyvä olla,unohtaen itseni. säälinyt muita,mutta en itseäni. en jaksa enää:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja lopussa:
voin todella pahoin,en osaa arvostaa itseäni,en ehkä rakastaakkaan. mies sanoi eilen että on saanut sen kuvan että pikemminkin inhoan itseäni:( voi olla totta,toisiaan ainakin.

nytkin on niin paha olla että rintaa puristaa ja maha on kipeä:( tuntuu että kaikki on ihan sekaisin,enkä saa mistään otetta,en mitään aikaiseksi. elämä vaan menee eteenpäin ja minä sen mukana.kaikki mitä teen tuntuu vaan siltä että se on mun velvollisuus tehdä mukisematta,mutta en tunne iloa tekemisistäni. en osaa arvostaa ja olla ylpeä aikaansaannoksistani.

En jaksa olla vahva!!! koko elämäni olen yrittänyt pitää huolta että muilla on hyvä olla,unohtaen itseni. säälinyt muita,mutta en itseäni. en jaksa enää:(

aivan kuin olisin itsestäni lukenut. meillä on tällä hetkellä pieni aviokriisi miehen kanssa, koska en arvosta itseäni. kroppa ällöttää, kaikki koko paketissa ällöttää ja tuntuu että mikään ei ole hyvin. siinä sitten lapset saavat kuulla kunniansa kun en jaksa mitään ylimääräistä. ja jos huudan lapsille, niin kadun sitä saman tien.
 
halaus sinne.
voin itse todella huonosti ja inhoan itseäni,tekojani ja kaikkea.
en halua syödä,nukkua tai ees olla valveilla. kaikki on huonosti ja ahdistaa.
lastenvuoksi käännyin lääkärin puoleen ja sain masennuslääkkeet. kohta pitäs kai vaikuttaa
 
Niskaperseotteella vaan kiinni ittestään ja lähteä liikkeelle. Aluksi ihan sama minne, kunhan lähtee liikkeelle, ettei jumitu paikoilleen. Kun ei oo elämässä tarpeeksi tekemistä, pitää kehittää lisää tekemistä. Lue kirjoja, jos näyttää siltä, että oot masentunut, lue psykologian kirjoja, lue kaiken, missä jotenkin viitataan elämänhallintaan, onnellisuuteen ja kaikkeen mitä eniten kaipaat. Älä kiinnitä huomiota siihen, mikä tai minkä puuttuminen ärsyttää vaan etsi vaikka väkisin elämästäsi asioita, joista voit olla ylpeä ja onnellinen. Äläkä sano, ettei sun elämässäs ole näitä asioita, niitä on kaikilla, kun yhtäkkiä aurinko paistaakin ulkona, vaikka onkin syksy, kun ensilumi tulee ja ulkona kaikki on valkoista, kun ulkona on pimeä ja kylmä ja kotona ihanan lämmin, kun voi sytyttää kynttilöitä ja rentoutua sohvalla kahvimukin ja hyvän kirjan kanssa. Opi arvostamaan sitä mitä sulla on ja pyrkiä vielä parempaan, jos jokin ei ole vielä kohdallaan, niin se tulee olemaan, kunhan sä lakkaat ajattelemasta puutetta ja keskityt iloisiin asioihin. Mitä enemmän löydät iloa sun elämästäsi nyt, sitä enemmän sitä tulee olemaan elämässäsi jatkossa, kun sen huomaamisesta tulee sinulle tapa. Kaikkea hyvää sulle, sulla on jo kaikki hyvin, jos itse päätät niin. :flower: :)
 
Etsi uusi harrastus, jos ei voi lähteä harrastuksiin lasten luota, keksi yhteinen harrastus. Ala piirtämään tai maalaamaan yksin tai lasten kanssa, kirjoita päiväkirjaa, johon ei saa kirjoittaa yhtään negatiivista asiaa, pelkkiä hyviä asioita, joiden ei tarvitse kuitenkaan aluksi olla isoja, usko pois, löydät niitä joka päivä yhä enemmän ja kun tulee paha mieli, voit selata päiväkirjaasi ja ei mee aikaakaan, kun taas alat ajattelemaan positiivisesti ja elämä hymyilee. Kaikkea hyvää teille, ketkä masennuksen kanssa kamppailette, tiedän, että se on vaikea sairaus, koska useimmmat meistä TIETÄVÄT sen olevan vakava sairaus, mutta kun tajuaa, mitä se oikeasti on, ei voi jälkikäteen muuta ihmetellä silloista päänsisäistä sotkua. Lakkaa tietämästä sairastavasi masennusta vaan ala uskomaan, että olet ihan samanlainen kuin muut, että välillä surettaa ja välillä naurattaa, sellaista se elämä on kaikilla muillakin. Tietenkin auttaa, jos käy psykologilla, joka suorittaa aivojen rutiinisiivouksen, mutta se ei poista ongelmaa, vaan kun p***aa päähän kerääntyy, täytyy uudestaan mennä aivopesuun. Suurin apu on siitä, että etsi itse itsensä, kysyy itseltään mistä tykkää ja mitä pitää hyvänä, mikä on oma juttu. Ja kun on saanut vastauksia, niiin ei muuta kuin toteuttamaan niitä. Ja lääkkeet on turhia, omani heitin roskiin vajaan viikon käytön jälkeen (itselläni diagnosoitiin aikoinaan vakava masennus). Pään sisäinen sotku pitää siivota ja se, että lääkkeiden avulla tuotetaan itsellemme mielihyvää, mikä kuuluu saada omasta elämästään, ei poista ongelmaa, ainoastaan lykkää sitä kauemmas. Voimia teille! :hug:
 

Yhteistyössä