Miten oppia hyväksymään se, ettei lapsi syö?

[tinas]

Siis ihan oikeasti sinusta on ongelma, jos lapsesi ei aina syö lämmintä ruokaa:O Minä vaihtaisin tosi mielelläni osia kanssasi! Meidän 2,5-vuotias ei syö aamupalalla monesti mitään, mutta jos on oikein hyvä aamu, menee kaksi haukkausta leipää tai n. puoli dl mysliä. Leivän syö aina pelkkänä eli ei koske siihen, jos päälle panee leipärasvaa, saatika juustoa tai makkaraa. Päiväruualla syö yleensä 1-2 tl lihakastiketta tms. Välipalana pari haukkausta hapankorppua tai ei mitään. Seuraavalla lämpimällä ruualla yleensä pari tl ruokaa tai ei mitään. Iltapana mysliä maidon kanssa tai pari haukkausta leipää. Jos illalla on jotain hyvää esim. pullaa, niin sitä vetää tosi paljon, mutta läheskään joka päivä ei ole. N. joka 4. päivä on syöntipäivä ja silloin lapsi saattaa vetää vaikka kokonaisen broilerfileen, muuten syö niin kuin tavallisesti. Kasviksia ei syö, ei jogurttia tai viiliä, tuossa ovat tosiaan nuo ruuat mitä hän syö. Vauvana söi piltti-jogurttia, mutta kieltäytyi ehdottomasti oikeasta jogurtista ja sitten tuo pilttikään ei enää kelvannut. Maitoa annetaan ruokailun yhteydessä aina pari senttiä mukin pohjalle ja sitä pyytää välillä lisää, mutta ei minusta juo kohtuuttomia määriä. Mitään ruokia hän ei suostu maistamaan, se on ehdoton ei. Me ollaan kokeiltu, poika voi olla vaikka 5 h syömättä mitään, eikä tee heikkoakaan, joten ruuan panttaaminen ei johda mihinkään Painokäyrä on kääntynyt lievään laskuun, mutta neuvolassa eivät ainakaan vielä ole huolestuneet. Aloitettiin juuri monivitamiinit pojalla, kun silmien alle tuli nyt kesällä tummat varjot. Lapsi on kyllä ihan reipas, mutta uskosin että kärsii ainakin raudanpuutteesta, kun lihaa menee niin pieniä määriä.

Eipä muuten, mutta jos lapsi syö monipuolisesti, eikä putoa painokäyrältä sen pahemmin, niin minusta kaikki on ihan ok.

 

[a.p.]

Eli olen turhaan huolissani, monien mielestä. Yritän siis löysätä nutturaa. Ja tiedän kyllä, että varmasti monien lapset syövät vieläkin huonommin, enkä tarkoittanut heitä väheksyä saatika loukata..

Joku pyysi esimerkkiä syömisistä. Täytyis pistää joku päivä ylös kaikki mitä syö. Kovasti se nimittäin vaihtelee. Toisena päivänä syö hyvin aamupalan (esim. leipää ja jogurttia), toisena päivänä ei paljoakaan. Sitten meillä tulee lounas. Sen jälkeen välipala, joka on yleensä jotain hedelmää, leipää tms. Päivällinen ja iltapala. 5 kertaa syödään ja syömisvälit on sellainen 3-4h, pakko olla. Välillä ei syödä, eikä juoda paitsi vettä jos janottaa. Joskus tulee kahville ja saa esim. keksiä mutta yritän tällätä nämä ruokailujen yhteyteen, jos syönti ollut ok.

Ja liikkumisestakin joku kysyi. Kyllä lapsi liikkuu, on aktiivinen sisällä (ei istu vain tv:n edessä) ja ulkoillaan säännöllisesti. Ei me varmaankaan mitään extra-liikkuvaisia olla, mutta ihan normaalisti mielestäni.

No mutta hyvä että tämä nyt tuli selväksi, ettei tässä ole mitään tosi epänormaalia. Jospa ruuatkin rupeavat maistumaan. Jotenkin ehkä ikään (uhmaan?) liittyvääkin, ennakkoluuloja yms. Itse olen ollut lapsena huono syömään ja tuhottoman hidas. Mutta nykyisin voi sanoa, että olen kaikkiruokainen ja se antaa toivoa

 

[neljäs_tulossa]

Kokeile pidentää ruokailuvälejä, meinaan omasta kokemuksesta että nälkäinen lapsi ei nirsoile.

Jos nyt on 3-4, pidennä väliä ainakin neljään ja puoleen tuntiin. Esim. jos aamupala on syöty 8:00 mennessä, anna lounasta 12:30, ulkoilun ja touhuilun jälkeen. Sitten välipalaksi oikeasti vain yksi hedelmä tai siivu leipää, sekin ehkä mieluummin jälkkärinä jos on syönyt ruokaa? Ja päivällinen 17-17:30. Kokeile ainakin Iltapalaksi sitten jotain pientä vielä ennen nukkumaanmenoa.

Oon huomannut että jos lapsilla on OIKEASTI nälkä, he syövät ihan mitä vain, puhumatta ja kaikessa tyytyväisyydessä.

 

["hmh"]

Ja tosiaan, kaikki makeat välipalat kannattaa unohtaa. Sokeroidussa jogurtissa tai pillimehussa on kaloreita ihan hirmusti, pieni tiitiäinen ei niitä tarvitse, keksit ovat ihan turhaa mösöä. Mitä vähemmän ruokaa putoaa, sen laadukkaampaa pitää sen olla.