Miten pääsen eroon narsistista??

[Toivoton suru]

Olen elänyt suhteessa narsistisen ihmisen kanssa kolme vuotta ( myös miehen eräät muut läheiset tietävät hänen "taipumuksestaan"). Itsetuntoni on laskenut nollaan. Mies osaa olla aivan mahtava mutta myös todella kammottava. Hän käyttäytyy minua kohtaan rakastavasti, mutta kuitenkin yleensä vain silloin kuin se hänelle sopii ja kun käyttäydyn hänen tarpeidensa mukaisesti.

Mies ei ole tavannut kovinkaan montaa sukulaistani tai ystäviäni, eikä yleensä ole liiemmin kiinnostunut minun elämästäni. Mies soittaa aina vain silloin, kun hän haluaa nähdä minut, ja yleensä tällöin minun on tottakai lähdettävä häntä tapaamaan. Muuten en ole lainkaan selvillä hänen elämästään.. jos jotain kysyn, vastaus on usein ympäripyöreä tai jopa vihainen: "mitä utelet". Mies on pettänyt minua, mutta vierittänyt syyn osittain minun niskoilleni ja kieltänyt tehneensä mitään väärää. Samoin jokaisessa riitatilanteessa hän on aina syyttelyllä ja selittelyllä raivannut tiensä marttyyrin rooliin.
Välillä hän tuntuu ikään kuin tajuavan kohtelevansa minua huonosti ja tällöin kerää minulta sympatiapisteet osoittamalla katumusta. Tällä hetkellä tilanne on mennyt siihen, että odotan auliisti kotona, koska herra sattuu seuraani kaipaamaan. Hän on myös moneen otteeseen todennut, ettei halua kanssani mitään vakavaa.Olen väsynyt, toivoton, masentunut.Olen kadottanut itseni aivan täysin, koska jostain syystä rakastan ja kaipaan häntä jatkuvasti, enkä löydä mitään ulospääsyä tilanteesta. Tajuan, että minun pitäisi juosta ja lujaa, mutta miksi aina palaan hänen petolliseen syliinsä ja hetken onnen jälkeen itken päiviä??? Mikä auttaisi?? Aika? terapia? En vain enää tiedä, miten saan revittyä itseni irti, ei ole voimia. Onko minusta narsistin uhrina tullut yhtä sairas, kuin hän itse on??

 

[khammy]

[viesti moderoitu]

 

[khammy]

LEVILLE NILS ASLAKILLE SAAT KAIKEN POROT RAVINTOLAN ET TOKI KOKONAAN MUT JOS MENNÄÄN NAIMISIIN SIT SAAT ,,

 

[menneestä ohjeeksi]

Sanoinsin, että älä enää koske tuohon mieheen. Vältyt paljolta ikävältä!

 

[Tytönkloppi]

Samat ohjeet annan kuin nimim. "menneestä ohjeeksi".

Ei toi mies ole seurustelun arvoinen. Tuollainen törkeä ja manipuloiva käytös ei noin vaan muutu. Miksi haaskata aikaa sellaisen miehen kanssa joka on moneen otteeseen sanonut ettei halua mitään vakavaa? Koska sinähän kuitenkin haluat jotain vakavaa, eikö näin?

Ymmärän että suurin ongelmasi nyt juuri ei oikeastaan ole miehesi käytös vaan voimanpuute; eli miten päästä eroon tosta miehestä. Yksin siitä voikin olla vaikea päästä eroon, varsinkin kun itsetunto on muserrettu ja kun olet joutunut siihen pisteeseen että olet "vaihtanut" oman elämäsi kotona istumiseen ja miehen odotteluun. Tuo "vaihtanut" on kait vähän huono sana, kun olet luultavasti ajautunut tuohon tilanteeseen osaamatta / pystymättä vaikkuttaa siihen itse. Niin se narsistin käytös vaikuttaa toiseen.

Mutta onko sulla ketään kenelle voisit puhua ja keneltä voisit pyytä apua ja saada tukea jos / kun eroat miehestä? Joka joka olis läsnä kun tarvit "syliä"? Uskon myös terapiaan, jos löytyy voimia hakeutua vastaanotolle?

 

[kokemusta]

Olen väsynyt, toivoton, masentunut.Olen kadottanut itseni aivan täysin, koska jostain syystä rakastan ja kaipaan häntä jatkuvasti, enkä löydä mitään ulospääsyä tilanteesta. Tajuan, että minun pitäisi juosta ja lujaa, mutta miksi aina palaan hänen petolliseen syliinsä ja hetken onnen jälkeen itken päiviä??? Mikä auttaisi?? Aika? terapia? En vain enää tiedä, miten saan revittyä itseni irti, ei ole voimia. Onko minusta narsistin uhrina tullut yhtä sairas, kuin hän itse on??

Vastaan tähän kysymykseen: "Miten saan revittyä itseni irti?"

Elämässäsi on todennäköisesti ollut joku tärkeä henkilö, joka on käyttäytynyt samankaltaisesti kuin tämä narsisti: antanut vuorotellen rakkautta ja mitätöintiä.

Minulle se oli oma isäni, jossa oli paljon narsistisia piirteitä. Nainen näet hakee usein tiedostamattaan miestä, joka muistuttaa hänen isäänsä. Joidenkin teorioiden mukaan rakastumme aina ihmisiin joiden kanssa voimme ikään kuin käydä läpi kesken jääneitä traumoja ja suhteita.

Mikä sinun elämässäsi on muokannut sinusta sellaisen, että rakastut juuri narsistiin?

Ja miten sitten tervehtyä: läpikäymällä (esim. juuri terapian avulla) näitä traumoja ja puhdistamalla päässäsi olevia (vääriä) käsityksiä siitä, millaista rakkaus on.

Kun tervehdyt itse, narsisti lakkaa olemasta sinulle rakkauden kohde, jolta anelet hyväksyntää ja näet hänet sellaisena kuin hän todella on - eli rikkinäisenä, empatiaan ja läheisyyteen kykenemättömänä ihmisen kuorena, jossa ei ole enää mitään haluttavaa.

 

[Ei vastaavaa, mutta]

Minulla ei ole vastaavaa kokemusta narsistisista miehistä, mutta kokemusta siitä miten vaikea miehestä voi olla päästä eroon. Tämä mies oli oikein ihana. Niinä hetkinä kun minulle oli aikaa. Ei ollut mitenkään narsistinen, mutta työnarkomaani. Aina välillä ilmeisesti kaipasi panoa ja silloin oli hyvä, kun oli joku vakisysteemi. Työmatkoilta soitteli ja jutteli ihania, kun ei kai illalla ollut parempaakaan tekemistä. No minä odottelin soittoja, odottelin tapaamisia, odotin vaikka mitä. Kiukuttelin puhelimitse ja tekstarein aivan järjettömästi, mutta en saanut itseäni irti, vaikka kuinka yritin. Kun aina se mies sitten jossain vaiheessa tuli käymään ja oli ihanaakin ihanampi. Monestikin päätin, etten enää soita, tekstaa tai vastaa puheluihin tai sähköposteihin. Ja olin sanonutkin sen miehelle, muttei hän siihen uskonut. Ja miksi olisikaan, ainahan minä olin valmiina odottelemassa kun hänelle suvaitsi sopia. Mutta sitten kerran päätin, että nyt riittää. Jonkin riidan päätteeksi sanoin, että on varmaan parasta, ettei enää nähdä. Mies ei uskonut, mutta pidin kiinni päätöksestäni. Monesti yritti pyytää anteeksi huonoa kohteluani, mutta en reagoinut mitenkään. Lopulta lakkasi mieskin soittelemasta ja tekstailemasta. Ja hyvä niin. Pääsin eroon lopultakin, vuoden verranhan vain irti pyristelinkin. Voimia sinulle ap, niitä tarvitset. Ja itsekuria. Päästä irti. Se on vaikeaa, mutta sen arvoista.

 

[ajattelesd]

Kuvittele:

Muutat uuteen asuntoon, laitat uuden osoitteen salaiseksi. Uusi puhelinnumero, jonka laitat niin ikään salaiseksi etkä anna sitä kuin luotetuimmille ihmisille ja töihin...vannotat ettei kukaan anna sinulta kysymättä numeroasi. Laitat uuden mailiosoittenkin.

Puhdista elämäsi: siitä voi tulla kiva juttu

säästät takuuvuokran tms/ laitat asuntosi vuokralle, etsit mukavan paikan jostain muualta.

Katsos vaikeintahan tuossa on se, että ensin päätät että nyt loppui, nukut yön yli ja olosi heti paranee. Mutta sitten tulee taas tekstari tai ovikello soi. Olet jos "päätöksen" tehtyäsi sitten hyvemmällä mielellä, ja ukon saapuminen ei tunnu niin pahalta, ja taas mentiin.

Silloinhan sinun on vaikea vastustaa miestä, kun ihmisen luonne on se että kun joku kello soi niin siihen pitää vastata....vastata ihmisen "kutsuun"

ei se ole ollenkaan niin erikoista.

Mutta jotta voit paremmin vastustaa kiusausta, voit myös varmistaa sen , että vaikka sinulla olisi niin heikko hetki, että sortuisit, niin eipä tule kiusausta kun ei ole mitään mikä pirisee ja piippaa.

Tee niinkuin entinen alkkkis: kaada viinat viemäriin äläkä osta niitä kotiin. Elä tunti kerrallaan, mutta tee jotain mukavaa ja uutta!

 

[ajattelesd]

Kun mies ei ole pahemmin sinun perhepiirteinhin ja ystäväjoukkoon sekaantunut, niin se muutto ja puhelimen vaihto voi jopa toimia!

Joillakin narsisti on niin elämässä lujasti kiinni, että tulee uhkailemaan ystäviä ja sukulaisia kun saa pakit.

Niin että hihat heilumaan, maailma on täynnä mukavia juttuja. vaikkapa uuden kodin sisustus ja liikunta, oma kissan pentu tai vaikkapa ikkunan pesu kirkkaan asyyspäivänä!

 

[on tämäkin]

Olennainen seikka:

Lakkaa hakemasta mieheltä hyväksyntää. Etsi joku muu jolle "näytät" murheesi.
Tuo sinun surusi on sellaista mitä vain narsistin tai muun pahoinpitelijän kanssa voi kokea: actinc out: "katsokaa kuinka kurja olen. Pelastakaa minut"

Ja kun olet vahva, haluat juuri sille narsistille näyttää että olet, ja häviät aina, koska ei narsistille pärjätä ihmisen konsteilla,

Autytoi ainakin minua: lakkasin hakemasta narsistin silmiä peilikseni, hänen ei tarvitse tietää ja kuulla mikä minusta on tullut tai tulee. Minulla on muita, positiivisempia ihmisiä ympärilläni. Ne kelpaavat aivan hyvin, aina ei ihmisen tarvitse olla paha ollakseen jotain.

 

[heh]

Olen kadottanut itseni aivan täysin, koska jostain syystä rakastan ja kaipaan häntä jatkuvasti, enkä löydä mitään ulospääsyä tilanteesta. Tajuan, että minun pitäisi juosta ja lujaa, mutta miksi aina palaan hänen petolliseen syliinsä ja hetken onnen jälkeen itken päiviä??? Mikä auttaisi?? Aika? terapia? En vain enää tiedä, miten saan revittyä itseni irti, ei ole voimia. Onko minusta narsistin uhrina tullut yhtä sairas, kuin hän itse on??

Kuyllä nyt yhrestä äijästä pääsee ilman terapiaa.

Vinkki: aja itsesi kaljuksi. Jos voit luopua hiuksista, voit luopua miehestäkin.

eikä hän sua enää sen jälkeen kattele muutenkaan.

Pää kaljuksi ja viiden sentin pultti nenäreiästä läpi

Sori jos ei kauheasti naurata, mutta tulin vain ajatelleeksi, että joskus jonkin vaikkapa vain ulkoisen seikan, tai sitten vaikka että luopuu jostain mistä IKINÄ ei olisi uskonut pystyvänsä luopumaan, voisi auttaa osoittamaan itselle jotain.

 

[Nyt on aika toimia]

Itsetuntoni on laskenut nollaan.
jos jotain kysyn, vastaus on usein ympäripyöreä tai jopa vihainen: "mitä utelet".
Mies on pettänyt minua, mutta vierittänyt syyn osittain minun niskoilleni
odotan auliisti kotona, koska herra sattuu seuraani kaipaamaan.
Hän on myös moneen otteeseen todennut, ettei halua kanssani mitään vakavaa.
Olen väsynyt, toivoton, masentunut.

Haluatko hukata ja tuhota ainoan elämän, joka sinulla on, vaikka maailma on täynnä toisenlaisia ihmisiä ja sinulla vapaa valta päättää tekemisistäsi ja menoistasi?
Lopeta kaikki yhteydenpito k.o. mieheen. Se on ainut tapa selvitä.

 

[tuli.]

"Hän on myös moneen otteeseen todennut, ettei halua kanssani mitään vakavaa."

Jos toinen selkeästi on ilmoittanut, ettei mitään vakavaa halua, niin miksi kuitenkin "jotain vakavaa" olet odottanut?

Vähän sama, kuin kävisi työhaastattelussa, jossa rekrytoija sanoisi, että paperit ovat hyvät, mutta emme juuri tällä hetkellä tarvitse osaamistasi. Kuitenkin työnhakija olisi tikkana aamulla duunipaikan ovella odottamassa töiden alkamista.

En halua loukata, mutta joskus täytyy kuunnella mitä toinen sanoo ja myös sisäistää asia. Nykyään taitaa olla yleistä käyttää ns. vakipanoa, ilman sen suurempia tunteita, ikävää, mutta totta.

Toinen asia on tuo ihmisten diagnisointi. Aika harvalla on pätevyyttä leimata toinen esim. narsistiksi parin matsaavan asian takia.

 

[Ehdottaja]

Sano että haluat sen kanssa vauvan ja oot lopettanut pillerit, niin se jättää sut rauhaan.

 

[ihan]

vakavasti, narsistinen persoonallisuushäiriöinen ihminen on todella iso aikapommi. Se ei siitä parane, vaan pirun äkkiä eroon siitä!!
Itse olen elänyt 5 vuotta kusi sukassa ja kaikkea sitä mitä omassa kotona ei saisi pelätä.
Ne on niin äärettömän hyviä näyttelijöitä, että kukaan ei edes usko mitä helvettiä sellaisen kanssa on elää. Se pystyy painamaan itsearvon nollan alapuolelle ja sinussa on kaikki syy miksi mitä tahansa tapahtuukaan. Lähipiisissäni on jopa niinkin hurja tapaus että narsisti pystyi toimittamaan äidin pakkohoitoon, niin että hän vietiin yks kaks yllättäin kesken ruuanlaiton.
Minutkin vietiin muutamaan kertaan mielenterveystoimiston parkkipaikalle, sisään en mennyt ja sitä se ei pystynyt pakottamaan. Pelkäsin että eron tulessa minulla ei ole oikeutta lapseen jos olen mielenterveystoimiston kirjoissa.
Narsisti pystyy kaikkeen ja sellaisella ihmisellä ei ole omatuntoa tai yleensä tunteita eikä kanssaelämisen kykyä, eroon vaan ja helkkarin äkkiä!!!!

 

[ihmisen "minuus"]

Narsismi on jännä juttu. Itseasiassa erään teorian mukaan käymme varhaislapsuudessa lähes heti syntymänjälkeen erilaisia narsismin vaiheita läpi. Se menee pähkinänkuoressa jotenkin näin.

(selvyyden vuoksi käytän sanaa äiti, vaikka se, joka vastaa ensisijaisesti pienen lapsen tarpeista voi toki olla myös joku muu)

Aluksi pieni vauva ei tajua ollenkaan olevansa yksilö, eikä erota itseään äidistä, vaan luulee olevansa osa äitiä ja äidin olevan osa häntä. Yhdessä he ovat kokonaisuus, ei vielä erilliset persoonat. Aika äkkiä lapsia alkaa tuntea yhä selvemmin erilaisia tunteita: pelko, turva onni, pettymys, kiukku. Lapselle äidin huomio, rakkaus ja hellä hoiva on itsestäänselvyys. Lapsen luullessa olevansa yhtä äidin kanssa, hän itse saavan itselleen aikaisiksi hyvän olon.

Ajan kuluessa hän huomaa kuitenkin olevansa erillinen "minä" ja äidinkin olevan hänestä erillinen persoona. Lapselle tulee tavallaan vallantunne, että äiti on ainoastaan hänen tarpeitaan ja hellyydenkaipuuta varten. Pieni lapsi olettaa edelleen saavansa kaiken minkä tarvitsee. Äidin rakkaus ja hellä huolenpito tuovat turvaa ja toisaalta ellei hän heti saa mitä tarvitsee hän ilmaisee pettymyksensä kiukkuisena itkuna.

Pikkuhiljaa "terveiden ja luonnollisten vastoinkäymisten" ansiosta lapsi alkaa tarvita yhä vähemmän äidin huomiota ja alkaa opetella uusia taitoja. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi huomaa aikaa myöten, ettei saa itkulla ja kiukulla kaikkea periksi. Tietysti tämä aiheuttaa tietynlaisen pettymyksen, mutta samalla lapsi alkaa yhä enemmän opettelemaan huolenpitoa itsestään. kehityksen myötä vastuunkantoa omista tekemisistään ja omantunto kehittyy samalla.

Kaiken tämän kehityksen aikana lapsi alkaa yhä enemmissä määrin tajuta myös sen, että hänen olemassa olonsa ja tekemisensä vaikuttaa muihin ympärillä oleviin ihmisiin. Saadessa rakkautta ja huolenpitoa hän alkaa myös tuntea tunteita vastavuoroisesti muita kohtaan.



Terveen minäkuvan itselleen saanut ihminen kasvaa narsismin vaiheista, kun taas sairaasta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä on tavallaan jäänyt sille tasolle, jossa kuvitellaan muiden olevan vain omia tarpeita varten ja itsellä olevan ylivalta muihin. Tällainen henkilö olettaa, että hänellä on oikeus käyttää keinoja mitä hyvänsä alistaakseen muut omia tarpeitaan varten. (Näitä keinoja on lueteltu aijemmissa kommenteissa)

Todellisuudessa narisistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen minuus on jäänyt haavoittuvaksi. Itsetunto ja itseluottamus on todellisuudessa kovin alhainen ja se verhotaan isoon egoon. Itsetunnon puutteen tällainen henkilö korvaa itsekkyydellä, ja vaatimalla muiden jakamatonta huomiota ja jatkuvasti "todistelua" omista hyvistä piirteistään. Vastoinkäymisten käsitteleminen on vaikeaa ja siksi tällaisen ihmisen on vaikeaa ja pelottavaa tuntea tunteita, joten hän sulkee ne pois. Kritiikkiä itsestään hän ei juurikaan kestä.

Miksi ihmisen "minuuden" kehitys jää kesken? Ja miksi ihmisen narsismi ei etenekkään normaalisti? Eräiden asiaa tutkineiden psykologien ja psykiatrien (en ala nimiä luettelemaan) mielestä syy on enemmänkin lapsuuden trauma kuin esim. geneettiset seikat. Lapsen narsismin herkimmissä kehitysvaiheissa lapsen henkinen turvallisuus on pahasti järkkynyt. Henksen turvallisuudentunteen avulla lapsi selviää kriisistä, joka tulee, kun huomaa ettei olekkaan oikeutettu saamaan jakamatonta huomiota ja ettei muut ole ainoastaan omia tarpeita varten.


Terveen ihmisen "minuus" tarvitse eheytensä vuoksi myös tietynlaista (tervettä) narsismia. Tämä ilmenee kykynä ajatella itsestä realistisesti hyvää. Omat hyvät piirteensä tiedostava ihminen tietää olevansa riittävän arvokas ja hyvä, jottei hänen tarvitse kuulla sitä koko ajan kuulla muilta. Itsehoito ilmenee myös kykynä selvitä elämässä kykynä käsitellä negatiivisia tunteita (myös itseä koskevia) stressiä ja kriisejä aiheuttavista tilanteista. Toisin sanoen kestää riittävissä määrin pettymyksiä.

Kun tietää olevansa riittävän hyvä, jotta voi tulla rakastetuksi, voi rakastaa ja välittää myös muista. Tämä ilmenee vastuunkantokykyä ja omantunnon asioita käsittelevissä kysymyksissä. Itsetunnon ja itseluottamuksen ollessa terve kestää myös kritiikkiä muilta ja itseltä.

 

[ihmisen "minuus"]

Käykääpä ihmeessä ottamassa lisää tietoa narsismista. Internetistäkin löytyy ihan hyviä juttuja.

Eräät "oppineemmat" ovat sitä mieltä, että "narsistin otteesta" on helpompi päästä irti, jos tietää narsismista enemmän. Tällöin on helpompi saada selville myös se, millaista apua itse tarvitsee selvitäkseen narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavan ihmisen jättämistä henkisistä arvista. Apua kannattaa hakea!!


Narsisti kehittää itselleen keinoja sitoa ja alistaa muita, niitä on aijemmin kirjoituksissa jo lueteltu.

Narsisti sitoo muut ihmiset itseensä usein todella tiukasti itseensä. Kuten jo sanoin, oikeastaan narsisti oman pinnan alla olevan heikkoutensa vuoksi on "pienen lapsen tasolla" joka tiedostamattaan ajattelee, että muut ovat osa häntä ja hän voi käskeä muita kuten haluaa. Tiedostamattaan narsisti ajattelee, että ilman muita ei ole häntä. Huonon itsetunnon takia kaikkien häntä koskevien mielipiteiden tulee olla positiivisia, sillä hän ei kestä kritiikiä. Narsisti kykenee useinmiten vain itsekeskeisiin ajatuksiin, sillä hänen henkinen kehityksensähän on kesken, eikä hän vielä pysty ottamaan muita huomioon.

Usein narsisti saa muut riippuvaiseksi itsestään. Samalla tavalla kuin pieni lapsi kuvittelee esim. äitinsä olevan olevan hänen omaisuuttaan, narsisti kuvittelee omistavansa ympärillä olevat ihmiset. Narsisti ei tietenkään luopuisi mistään hinnasta omaisuudestaan ja keinot sen pitämiseksi on monet.
Toisin kuin pienet lapset, narsisti on julma ja valmis "omistamaan" toisen ihmisen, vaikka sitten tämän toisen henkilön onnellisuuden ja terveyden kustannuksella.

 

[äksöniä]

Sinä odotat ilmeisesti jotakin ulkopuolisen ihmisen apua, jotta pääset suhteesta irti. Varmaankin, vaikka mies löisi sinua tai haukkuisi huoraksi, niin silti roikkuisit hänessä kiinni. Miksi?

Olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa, jossa rakastin miestä todella palavasti. Mies kuitenkin petti sekä seksin osalta että myös lupausten osalta. Kun olimme yhdessä, oli taivaallisen ihanaa, mutta viikossa enemmän ajasta minulla oli paha olla kuin että olisi ollut hyvä olla. Tajusin, että jos jo nyt ensihuumavaiheessa joudun mukautumaan miehen tahtoon, niin tulen lopulta vihaamaan sekä itseäni että miestä. Lähdin, vaikka sydämeen sattui älyttömästi. Irtautuminen sattui ja kesti kuukausia toipua siitä. Opin kuitenkin kokemuksesta ja seuraavaa miestä tapaillessa sitten osasin olla hyvällä tavalla itsekäs, sillä ei kai normaali täysjärkinen mieskään halua mitään kynnysmattoa, vaan omilla aivoillaan ajattelevan naisen.

En ota kantaa siihen, onko miehesi narsisti tai muutoin häiriintynyt vai ihan vain lopen itsekäs paska, mutta luulen, että yksi syy suhteessa roikkumiseesi on se, että pelkäät sitä, että jäät yksin. Haluat mieluummin tuttua ja turvallista huonoa elämää, kuin että irtautuisit siitä, etkä tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuisi. Kuitenkin roikkumalla tässä nykysuhteessa et ole avoin uudelle ihanammalle elämälle etkä ole vapaa etsimään parempaa miestä. Joskus poislähteminen on lähes mahdotonta, jos ei ole koskaan elänyt yksin eikä ole tarvinnut ottaa vastuuta omasta elämästä, vaan aina on ollut joko vanhemmat, mies tai joku hoitamassa käytännön asioita.

Jos et uskalla lähteä, niin jääminenkin on päätös. Kannattaa tajuta, että päätösten tekeminen sinun itsesi osalta on vain ja ainoastaan sinun omissa käsissäsi. Kukaan muu ei voi tehdä päätöstä siitä, että katkaiset suhteen.

 

[ihmisen "minuus"]

Niin pointti on se, että narsistista eroaminen on aina vaikeaa. Päätös lähteä on tehtävä itse. Silti ei ole väärin pyytää tukeä tehdylle päätökselle.

 

[kokenut40]

ihmisen"minuus"; loistava kirjoitus!! Juuri sitä se on.

 

[menneestä ohjeeksi]

Niin pointti on se, että narsistista eroaminen on aina vaikeaa. Päätös lähteä on tehtävä itse. Silti ei ole väärin pyytää tukeä tehdylle päätökselle.

Ihmissuhteissa on monenlaista kietoutumista. On ihmisiä, jotka käyttävät toista henkiseksi ja fyysisesti hyväkseen, saavat toisen kiedottua siihen, että juuri häntä tarvitaan, juuri hän on tarpeellinen, ainut oikea. Ehkä olen väärässä, mutta olettaisin narsistin tai hyväksikäyttäjän etsivän seurakseen jonkin asteisia masokisteja, jotka ovat tottuneet kärsimään ja nauttimaankin siitä, vaikka tietävät, miten suhde ahdistaa ja riistää heitä.

Tämä narsismin patologia on hyvin kummallinen ja selittämätönkin. Voisi ajatella, ettei terve ihminen kauaa viihdy narsistin kanssa. Mikä sitten suhteeseen sitoo, mikä aiheuttaa kietoutumisen? Ehkäpä kyse on niin tiedostamattomasta alueesta, ettei selityksiä ole. Ainoa tapa on välttää ja pysyä erossa tai repiä itsensä irti. Narsistin uhri on vain jo niin alistettu, itsetunto hajalla ja oma minä aivopesty, ettei hän koe olevansa mitään ilman herraansa.

Itse ajattelen, että pahin riski narstiseen suhteeseen kietoutumisessa tulee siitä, mistä toisessa ketsussa "Emämunaus..." kerrottiin. Eli aivan selittämötön riita tai todella loukkaava ja hämmentavä purkaus toisen taholta, joka suorastaan mykistää, tekee avuttomaksi, koska sitä ei osannut odottaa, eikä ymmäärrä syytä, ei sisältöjä. Tyrmistyksissään vain kyselee miksi, mikä aiheutti, onko toinen jotenkin hullu, vaikka onkin muutoin järkevä?

Sitä seuraa riidanhaastajan oma "masennus", alakulo, mitättömyys, joka ei kuitenkaan tunnetasolla johda anteeksipyyntöön. Tai ihan kuin toinen ei muistaisi ollenkaan, miten on loukannut. Niinpä loukattu hämmennyksessään alkaa hakea vikaa itsestää. Nainen loukattunakin löytää äidinvaistonsa ja alkaa hoitaa ja helliä loukkaajaansa. Narsisti osaa tekeutyä niin suojeltavaksi, heikoksi ja hoivan tarpeesa olevaksi, ettei häntä siinä tilassa voi tetenkään jättää. Mutta kun hän on saanut hoivan ja lämpöä koittaa taas uhrin haavoittaminen, vallankäyttö.

Lopulta narsistin uhri on kuin sähkörausku vellovassa aallokossa. Hän ei tiedä, mitä on, miten toimia viisaasti, miten olla mieliksi. Itsetunto on kadonnut. Irrottautuminen suhteesta on entistä vaikeampaa, sillä on tunne, ettei ole mitään, ei kelpaa mihinkään, ei osaa mitään.

 

[Toivoton suru]

"Narsisti kehittää itselleen keinoja sitoa ja alistaa muita, niitä on aijemmin kirjoituksissa jo lueteltu.

Narsisti sitoo muut ihmiset itseensä usein todella tiukasti itseensä. Kuten jo sanoin, oikeastaan narsisti oman pinnan alla olevan heikkoutensa vuoksi on "pienen lapsen tasolla" joka tiedostamattaan ajattelee, että muut ovat osa häntä ja hän voi käskeä muita kuten haluaa. Tiedostamattaan narsisti ajattelee, että ilman muita ei ole häntä. Huonon itsetunnon takia kaikkien häntä koskevien mielipiteiden tulee olla positiivisia, sillä hän ei kestä kritiikiä. Narsisti kykenee useinmiten vain itsekeskeisiin ajatuksiin, sillä hänen henkinen kehityksensähän on kesken, eikä hän vielä pysty ottamaan muita huomioon.

Usein narsisti saa muut riippuvaiseksi itsestään. Samalla tavalla kuin pieni lapsi kuvittelee esim. äitinsä olevan olevan hänen omaisuuttaan, narsisti kuvittelee omistavansa ympärillä olevat ihmiset. Narsisti ei tietenkään luopuisi mistään hinnasta omaisuudestaan ja keinot sen pitämiseksi on monet.
Toisin kuin pienet lapset, narsisti on julma ja valmis "omistamaan" toisen ihmisen, vaikka sitten tämän toisen henkilön onnellisuuden ja terveyden kustannuksella".[/quote]


Kiitos vastauksistanne, mm "ihmisen minuus" ja "menneestä ohjeeksi " ja muitakin joista kuultaa ymmärrys ja viisaus. Juuri noin minulle on nyt käynyt! Kuten "menneestä ohjeeksi" kertoi. Se etten ole pystynyt analysoimaan niitä kieroja tilanteita, on vienyt minua kuin hämärään kylmään luolaan. Tilanteet tämän miehen kanssa ovat välillä niin absurdeja että menevät yli käsityskykyni.
Tajuan nyt etten ole ainoa, enkä hullu. En ole kehdannut paljastaa tilannettani läheisilleni koska häpeän itseäni, tai siis sitä, että ennen niin varma nainen nyt sietää kamalaa epänormaalia käytöstä.

 

[stereotyyppi]

Ehkä tärkeintä on tajuta, että vaikka olet nyt alistettu, niin sinun ei ole pakko olla sitä. Vaikka itsetuntosi on nollassa, niin saat kyllä rakennettua sitä takaisin. Ymmärrät varmasti, että miehesi ei tuosta parane ilman ammattiapua ja jos hän ei itse koe olevansa sairas, hän ei tule koskaan hakemaan apua. Ainoa vaihtoehto on lähteä pois, ottaa opiksi ja rakentaa rikottua minäkuvaa uudestaan ehjäksi ilman miestä.

 

[ihmisen "minuus"]

Narsistin "pieni minä" sisällä sanoo äänettömästi alitajunnassa:

Rakensin suojamuurin heikolle, haavoittuvaiselle, keskenkasvuiselle minulle. Minäkuvani eheys on vaarassa aina jos joku, tai itse huomaan heikkouteni.

-En usko ketään, joka sanoo, että minussa on jotain vialla tai minulla on ongelma! Kun itsetuntoni ei ole tarpeeksi hyvä, en kuuntele kritiikkiä, jottei se haavoita heikkoa "minua" sisälläni enää yhtää enempää. En minä halua huomata, etten olekkaan täydellinen. En minä kestä sitä, etten olekkaan muita parempi. Annan vastuun muille tekemisistäni, en osaa kantaa sitä itse. Syytän virheistäni muita, niin minun ei tarvitse huomata omia heikkouksiani. Osaan ajatella vain omia tarpeitani ja omaa etuani. Ajattelen edelleen, että kaikki muut ihmiset ovat vain omia tarpeitani varten. Luulen yhä toisten alistamisen omaan tahtooni olevan oikein.

Jos joku muuta väittää, se tuntuu pahalle. (Uhkaa minäkuvani eheyttä) En osaa ajatella, enkä käsitellä asiaa muuten kuin luulemalla, että hän haluaa pahaa minulle. Hyökkään takaisin, jottei minua satu!


Tietoisesti ajattelenkin siis näin, mikäli joku "syyttää" sairaaksi ja kehoittaa hakea apua:
- Kuinka joku voi käskeä menemään hoitoon näin fiksua, erinomaista ja tervettä ihmistä, kuin omasta mielestäni olen? Se ihminen joka näin käsittämättömiä asioita voi ajatella on itse vainoharhainen hullu ja ilkeä paskiainen. Menisi itte kallonkutistajalle, se sitä enemmän tarvittisi, kuin mä! Tulen vielä kostamaan sen, mitä hän sanoi.
-On varmasti muita, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä itse. Sekin todistaa jo sen, että olen oikeassa.


Narsistia on siis hyvin vaikea ohjata hoitoon...(en sano, että mahdotonta, mutta hmm..no, onnea matkaan!)...sillä hän ei käsitä, että hänellä voisi olla ongelmia.




Mistäkö muka kaiken tämän tietäisin? No, miten olisi vaikka kokemuksesta. Olen itse henkilö, jolla on lievä narsistinen persoonallisuushäiriö ja "yritän kasvaa aikuiseksi". Vaikeaa tämä on ollut ja tulee olemaan (siis huomata omat puutteeni ja virheeni, sekä vastuunkanto teoistani). On ollut äärimmäisen vaikea tajuta, että myös minussa on vikaa ja pyytää aidosti anteeksi (mutta olen onnistunut siinä jo monesti). Mutta tiedättekö...narsistin ei ole mahdotonta saada aitoa itsetuntoa ja -luottamusta ja vastuunkantokykyä. Ei ole mahdotonta alkaa tuntea aitoja tunteita muita ihmisiä kohtaan. Tervehtyminen alkaa tunnustamalla itselle, että on se mikä on, vaikka se tekee kuinka kipeää. Ja kipeää se tekeekin ja tulee vielä pitkään tekemään. Haluan kuitenkin tulla "terveeksi ja eheäksi" ihmiseksi. Asiallinen tieto auttaa tämän asian "työstämisessä".

Nyt nykyään kestän myöskin kritiikkiä itsestäni. Todella itseironinen huumorintajuni on ollut "lääke" siihen, että itsetuntoni on välillä mennyt aivan sirpaleiksi, huomattuani, etten olekkaan täydellinen. Itselle nauraminenkin on tärkeää.

(Sattuipa niin hassusti, että miehellänikin on mitä todennäköisemmin narsistinen persoonallisuushäiriö. Ajattelette varmaan, että no, sovimme varmaan toisillemme tosi hyvin. Mutta miten sen nyt sanoisi? Voitte vain kuvitella millaista elämämme on ollut, ennenkuin olemme ongelmallemme tai omille ongelmillemme mitään tehneet... kaksi itsepäistä ja itsekeskeistä ihmistä alistamassa ja lannistamassa toinen toisiaan...näin jälkeenpäin asioita tarkastellessa näen kyllä aika koomisia piirteitäkin kun kumpikin syyttää kivenkovaan toinen toistaan jostain aivan älyttömän pienestä asiasta. Jokin pieni kritiikki väärällä äänensävyllä saattoi aiheuttaa aivan järjettömän riidan)


Aika harva meistä sen kivun kestää, jonka tosiasioiden tunnustaminen aiheuttaa. Siksi aika harva meistä "tervehtyy".

 

[ihmisen "minuus"]

... älkää turhaan tuhlatko elämäänne "yrittämällä parantaa narsistia". Yrittäkää saada oma elämä ja irtautua narsistista, ennenkuin olette hänen "omaisuuttaan".

Hakekaa apua narsistin aiheuttamiin henkisiin arpiin. Hakekaa tarvittaessa ammattiapua, jotta pääsette asian yli. On hyvin paljon mahdollista, että tarvitsette sitä.