Miten pääsen hissikammosta eroon?

[mistä apua]

Yksinkertaisesti en vain saa mentyä hissiin. Pelkään että hissi jää välille jumiin ja en pääse pois. Kai jonkin asteinen ahtaanpaikankammo on. Joskus saan revittyä itseni hissiin, mutta ne paksumetallioviset umpinaiset hissit on ehdoton ei. Niihin en mene koskaan.

 

[halipupu harmaana]

Olisko sulla joku kaveri, jota voisit pyytää auttamaan sua? Valitse hissi, jossa on läpinäkyvät lasiovet ja harjoittele sellaisella hissillä kaverin kanssa, niin on turvallisempaa. Pikkuhiljaa totuttelu ja jonkun muun kuin sen hissin ajatteleminen ja suljetussa tilassa olemisen ajattelu auttaa.

 

["vieras"]

Yksinkertaisesti en vain saa mentyä hissiin. Pelkään että hissi jää välille jumiin ja en pääse pois. Kai jonkin asteinen ahtaanpaikankammo on. Joskus saan revittyä itseni hissiin, mutta ne paksumetallioviset umpinaiset hissit on ehdoton ei. Niihin en mene koskaan.

Ootkohan kenties mun sisko? Sillä ollut pienestä asti hissikammo, kun kerran jäi yksinänsä hissiin ja en muista jumittuko hissi kaiken lisäks matkalla...Kai joku terapeutti auttaa?!? Tai sit vaan kuljet tutun ihmisen kanssa edes takas hissillä ja toteet, ettei mitään pahaa tapahtunut Ja onhan puhelimet keksitty. Mitä pahaa siellä hississä silloinkaan voisi tapahtua, jos se hetkeksi jumittaa? Jos pystyisit aattelee asiaa siltä kantilta...

 

["vieras"]

Yksinkertaisesti en vain saa mentyä hissiin. Pelkään että hissi jää välille jumiin ja en pääse pois. Kai jonkin asteinen ahtaanpaikankammo on. Joskus saan revittyä itseni hissiin, mutta ne paksumetallioviset umpinaiset hissit on ehdoton ei. Niihin en mene koskaan.

"paksumetalliovet" ovat onttoa peltiä.

 

["carelia"]

Mullakin jonkin asteinen hissikammo. Pahimpia ovat vanhat verkko-oviset natisevat hissit. Sitä oottaa koska vaijeri pettää ja mennään vauhdilla alas. Parasta terapiaa on minulle se, että menen hissiin tutun ihmisen kanssa ja kerron hissikammostani. Tosin jos ei oo mitään raskasta kannettavaa, eikä kiire, niin kävelen mielelläni rappusia pitkin vaikka kuudenteen kerrokseen.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";25027035]Ootkohan kenties mun sisko? Sillä ollut pienestä asti hissikammo, kun kerran jäi yksinänsä hissiin ja en muista jumittuko hissi kaiken lisäks matkalla...Kai joku terapeutti auttaa?!? Tai sit vaan kuljet tutun ihmisen kanssa edes takas hissillä ja toteet, ettei mitään pahaa tapahtunut Ja onhan puhelimet keksitty. Mitä pahaa siellä hississä silloinkaan voisi tapahtua, jos se hetkeksi jumittaa? Jos pystyisit aattelee asiaa siltä kantilta...[/QUOTE]

En ole koskaan juminu hissiin, kerran vain pienempänä kaveri painoi stopista hissin välille. Taisin olla silloin noin 7-v. En kyllä muista, että olisin siitä säikähtänyt..

Mitä pahaa voi tapahtua.. Esim. Happi loppua, saan paniikkikohtauksen ahtaanpaikan kammosta ym... Astmaatikkona tuo hapen loppuminen ehkä se pahin pelko.

 

["niin"]

menet tosiaan jonkun kaverin kanssa hissiin ja ajat vaikka kerroksen kerrallaan hissillä...

 

[sama onkelma]

Mullakin on ihan järjetön hissikammo! +Kaikkien muiden suljettujen paikkojen kammo. Just ne paksut liukuovet on kauheimmat, - pienenä vielä tykkäsin hisseistä mutta sitten joskus 11-vuotiaana iski hirveä pelko): Muistan kun oltiin laivalla jossa oli ainakin tuhat kerrosta, mutta oli pakko mennä portaita kun minä en hissiin uskaltautunut... Mutta minähän kävelen vaikka miljoonat portaat kunhan ei hissiä tarvitse käyttää!

 

[Katherine Wheel]

Taitaa toi hissikammo olla aika yleistä. Kerran ku jäin duunissa hissiin jumiin ja painoin sitä hälytysnappia, niin täti sieltä vastas ja moneen kertaan kyseli että onko kaikki ok.

 

["nuuh"]

Mä en voinut edes lukea näitä paksuvaijeri ja ovi juttuja kun alkoi ahdistaa. Synnytykseenkin ohjattiin että tuosta nurkan takaa hissillä seuraavaan kerrokseen...eiiii en mee hissillä missä portaat portaat portaat!? Pieni pakokauhun poikanen hiipi tilanteeseen mutta kivuista viis portaat oli löydettävä!

 

["psykologi"]

kognitiivinen psykoterapia
kirja: vapaaksi ahdistuksesta, työkirja paniikista ja peloista kärsiville (Bourne, Edmund)
kirja: Toskala Antero, Pelot ja niiden voittaminen

 

[Draumsyn]

Minulla helpotti, kun sain tarpeeksi usein ajella tosi isoilla hisseillä. Ennen pelkäsin hissejä ihan kuollakseni, mutta nuo valtavat hissit helpottivat niin paljon oloani, että nyt voin jo juuri ja juuri kulkea vähän pienemmilläkin.

Mutta ihmisiä ei saa kyytissä olla paljon, silloin alkaa heti ahdistaa eikä henki meinaa kulkea. Siksi jäänkin aina joukosta pois, jos väkeä tulee liikaa. Minä siis oon se, joka ensin menee hissiin, mutta kun perään säntääkin iso seurue, pusken joukon läpi ja ulos.

 

["Omppu"]

Mietin ensimmäiseksi siedätyshoitoa. Eli menet hissiin, annat ovien sulkeutua ja avaat ovet uudestaan. Et siis matkusta hissillä aluksi mihinkään. Kun se tuntuu hyvälle ja luonnolliselle, liikut hissillä vaikka seuraavaan kerrokseen. Harjoittelu kannattaa aloittaa niillä miellyttävimmillä hisseillä missä on tilaa.

En myöskään usko, että hisseissä pääsisi äkkiä happi loppumaan. Jos hissi sattuisi jumahtamaan, niin tärkeintä on pysyä rauhallisena. Hätääntyminen ja panikoituminen lisää hapen kulutusta ja silloin alkaa helposti miettimään riittääkö sitä. Itse pelkään hissin jumahtamisessa eniten vessahätää. Joskus sitä nimittäin juoksee kotiin kauheassa pissahädässä ja sitten hississä miettii, että mitä jos tämä nyt jumahtaisikin. Pitäisi pissiä lattialle

Tsemppiä pelon voittamiseen. Itse kammoan käärmeitä ja tuntuisi hirveältä koittaa voittaa pelko niitä kohtaan.

 

["Jorma"]

Hissikammo. En usko että hissikammista pääsee eroon sillä Se on kuitenkin järjellinen pelko. Ei ole kyse mappikammosta tai höyhen kammosta vaan siitä tosiasiasta, että hissit jumittuvat aika ajoin sähkövehkeitä kun ovat. Ei kyse ole opettelusta käyttää hissiä vaan opetella olemaan jumittuneessa hississä.ja sehän on tosi helppoa opetella. Jos nyt ajattelemme viisaasti toki voi opetella hallitsemaan tunteita esim meditoimalla miten hallita itsensä silloin kun puolen vuoden onnistuneen hissiajelyiden jälkeen hissi jumittuu katastrofi on valmis.

 

[gytler]

Hei!
Olen aina inhonnut hissejä, ahtaita ja korkeitapaikkoja.
Minä en tykkää hisseistä,josta näkee ulos.Muistan kun kävin siskon kanssa Pariisin Eiffeltornissa siellä ihan ylhäällä hissillä, joka oli tehty niin että siitä näki joka suunnasta ulos. Hissiin ängettiin ihan liikaa ihmisiä ja jotta olo tuntuisi mahdollisimman epämiellyttävältä hissi liikkui mahdollisimaan hitaasti ylös ja alas niin paniikki omassa päässä oli suuri! En edes muista mitä hississä tein.En tainnut ottaa edes kuvia.Itse pelkään juuri tuota kahdenkerroksen väliin jäämistä. WTC iskujen aikaan mietin,että miten hitossa ne ihmiset pääsee niistä hisseistä ulos?

On se sitten jännää,että laivat ja lentokoneet ovat ihan samanlaisia sillipurkkeja,mutta niissä en tunne oloani epämukavaksi päinvastoin olen aivan rento.