Älä tuhoa muistoja. Vielä tulee päivä että ne ei satuta. Sitten sinua vaan surettas että hävitit ne. Pistä piiloon jonnekin mistä ne ei silmiisi heti osu. Alimpaan mahdolliseen laatikkoon varaston nurkkaan.
Ja vaikka se on klisee, aika parantaa. Tosin itselläkin se vaati melkoisesti aikaa, jopa vuosia, mutta nyt vasta voin katsoa tuttuja tavaroita pillahtamatta itkuun.
Nyt vain etsit itsellesi jotain mieluista omaa tekemistä mistä olet aina pitänyt. Sisustamista, lukemista, harrastus? Keskity vain itseesi ja anna itsellesi oikeus hemmotella itseäsi.
Se sattuu, mutta onneksi vain aikansa vaikka se ikuiselta tuntuukin.. *voimahali*
