Toggle sidebar

Miten päästä yli pettämisestä? Siis kun itse on se pahantekijä :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Ääliö"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

"Ääliö"

Vieras
Vaikea vuosi taustalla ja menin ja petin. Miehen kanssa päätetty jatkaa. Mutta omantunnon tuskat ei jätä rauhaan, ei millään. Ahdistaa, hävettää, yököttää ja vihaan itseäni niin paljon. Miten olin niin tyhmä? Miksi? Sitä kyselen itseltäni uudelleen ja uudelleen, en vaan ymmärrä mikä mielenhäiriö muhun iski. OIkeasti en ymmärrä käytöstäni, se oli joku päähänpisto, humalassa ajattelin että hällä väliä kun kaikki on niin huonosti. En edes pysty muistelmaan koko juttua tai iltaa. Yök ja hyi.
Miten ikinä pääsen yli ja voin elää itseni kanssa? Hyi hitto miten vihaan sitä olen tälläinen paskakasa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Metsäpeikko;27068679:
Eiku, se olitkin sinä joka petit...
Click to expand...

Antaa miehelle luvan käydä vieraissa ja jättää sitten sen sian!

Aiheeseen. Jos mies antaa anteeksi erehdyksen niin ajan kanssa voit antaa anteeksi myös itsellesi.
 
[QUOTE="Jäämies";27068768]Antaa miehelle luvan käydä vieraissa ja jättää sitten sen sian!

Aiheeseen. Jos mies antaa anteeksi erehdyksen niin ajan kanssa voit antaa anteeksi myös itsellesi.[/QUOTE]

Näin omantunnon tuskissa soisin miehelle ilomielin mennä vieraisiin. No ehkä hölmösti muotiltu tuo lause. Mutta tekisin kaikkeni jos saisin teon tekemättömäksi, miten paljon sitä voikaan tuntea tuskaa omasta typeryydestään. Toki ansaitsen kaiken tämän tuskan, mutta millään tavalla ajateltunut se teko ei ollut tämän paskan arvoista. En edes pysty nukkumaan, kun ne hirvittävät muistot tulee mieleen jne.
 
[QUOTE="Ääliö";27068802]Näin omantunnon tuskissa soisin miehelle ilomielin mennä vieraisiin.[/QUOTE]

Se oli tarkoitettu läpäksi. Ei se sinun mies mikään sika ole. Päinvastoin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Arwen Undomiel:
Mä en kyllä pystyis jatkamaan suhteessa jossa kokisin itseni pahantekijäksi ja ihan oikeutetusti...

Pettäminen suuntaan tai toiseen on mun kirjoissa suhteen vika niitti.
Click to expand...

Niinhän se kai on tai olisi. Mutta kun on lapset ja yhteinen omaisuus jne. Lapset nyt tässä kohtaa ne tärkeimmät enkä halua heiltä tämän vuoksi kotia rikkoa. Toki ymmärrän että oma valintani ja iso ja elämäni pahin virhe jo sisälsi tämän riskin. Eli hirveän paha olo tulee edes kirjoittaa tälläistä, ajatus on niin tuskallinen siitä että näin mokasin.
Toisaalta silti, en ole tappanut ketään, en ollut väkivaltainen... olen tehnyt äärettömän pahan virheen, mutta sitäkö ei ikinä eikä koskaa saa anteeksi? SEnkö vuoksi pitäis lapsilta rikkoa perhe, periaatteesta, kuten sinulla? Vaikka me vanhemmat haluamme jatkaa.
10 vuotta sitten sanoin kirkossa tahdon enkä ikinä kuvitellutkaan olevani tässä tilanteessa, en todella. Mutta nyt olen, enkä halua erota.
 
jos tekisit joka päivä miehelle jonkun kivan jutun. Ei mitään yliampuvaa eikä liian imelää vaan jotain pientä mistä tiedät että miehesi ilahtuisi. Iltapalan valmiiksi kun tulee illalla väsyneenä kotiin tai ostat lempiruokaa tai mitä vaan semmosia arjen pikkujuttuja. Näyttäisit miehelle sitä kautta että välität ja ehkä sun syyllisyyskin samalla helpottaisi..?
 
Tee taakastasi voimavara. Jos joskus tulevaisuudessa miehesi tölväisee sinua niin, että tekisi mieli antaa samalla mitalla takaisin, niin ajattele sen sijaan, että olet ansainnut rangaistuksen ja anna hänelle anteeksi. Miehesi ihmettelee, millaisen enkelin on tullut naineeksi ja käyttäytyy vastedes paremmin. Ylilyöntejä ei kuitenkaan tarvitse sietää, kuten väkivaltaisuutta.
 
Mun mies sais käydä vieraissa kunhan ei kanna tauteja kotia. Ei olisi mikään maailman loppu Jotenkin kummallista tuo ajattelu että pitkä ja muuten hyvän parisuhde vaan roskiin jonkun pikku jutun takia. Keksi itsellesi uus harrastus tuon itsesäälissä rypemisen sijaan.
 
Minä ainaki laittaisin tälläsen akan heti pihalle. Jos anteeksi antaa niin pettäminen jatkuu koska on anteeksiannolla antanu hyväksynnän. Näitä on nähty ja pettäminen jatkuu mitä mielikuvituksellisin syin: mies vietteli, on ollut vaikeaa, olin kännissä hups...

Asian eteen täytyy tehdä enemmän kuin anella anteeksi ja kuvitella että kaikki korjaantuu. Ei ne korjaannu jos ei tee paljon työtä sen eteen.
 
AP:lle vielä;

koska tämä pettäminen tapahtui? Jos on kovinkin lyhyt aika niin kyllä se varmasti vielä muutaman kuukauden tuntuu pahalta.

Vaikuttaa olevan hieman tapauskohtaista tämä "katuminen". Oma vaimo ei osoittanut mitään katumisen merkkejä kun paljastui tämä 10 vuoden salasuhde.

Toisaalta en oo itekään potenut huonoa omatuntoa...
 
Lasten vuoksi on kestetty pahempiakin asioita, mutta voit haalia voimaa siitä ajatuksesta, että kestät syyllisyydentunteitasi lastesi vuoksi. Et halua rikkoa perhettäsi, vaan hammasta purren pidät sen kasassa, vaikka tunnet mitä tunnet.
 
[QUOTE="TosiMies";27069101]Sama asia kuin krapulassa väittäisi "en juo enää ikinä"[/QUOTE]

Mä luulen kyllä, että mun psyyke ei kestä tälläistä toistamiseen. Ei ole mitään mielenkiintoista toistaa tätä virhettä, että nauttinut siitä tai nauti siitä, yököttää vaan ja en saanut todellakaan mitään sellaista mitä en kotona saisi tai mitään niin hyvää kuin mitä kotona saan. Enkä tarkoita pelkästään tyydytystä vaan kaikkea tunnesidettä, läheisyyttä jne. Musta ei tollaiseen enää ole, ei mitenkään. Uskoit sitä tai et, niin oman mielenterveyteni vuoksi tiedän etten voisi uudelleen samoin mokata.
 
Aika auttaa, vaikka eihän omia toimia ikinä voikan unohtaa. Olen itsekin pettänyt ja se läheisyys vaan tuntui silloin hyvältä. Oma tilanteeni ei kuitenkaan ollut samanlainen kuin sinun: ei lapsia ja päätin muutaman vuoden suhteen itse kertomatta pettämisestä.

Voimia. Ajan myötä annat varmaan itsellesi anteeksi, me ollaan kaikki ihmisiä ja jokainen tehty virheitä.
 
[QUOTE="Ääliö";27068895]Niinhän se kai on tai olisi. Mutta kun on lapset ja yhteinen omaisuus jne. Lapset nyt tässä kohtaa ne tärkeimmät enkä halua heiltä tämän vuoksi kotia rikkoa. Toki ymmärrän että oma valintani ja iso ja elämäni pahin virhe jo sisälsi tämän riskin. Eli hirveän paha olo tulee edes kirjoittaa tälläistä, ajatus on niin tuskallinen siitä että näin mokasin.
Toisaalta silti, en ole tappanut ketään, en ollut väkivaltainen... olen tehnyt äärettömän pahan virheen, mutta sitäkö ei ikinä eikä koskaa saa anteeksi? SEnkö vuoksi pitäis lapsilta rikkoa perhe, periaatteesta, kuten sinulla? Vaikka me vanhemmat haluamme jatkaa.
10 vuotta sitten sanoin kirkossa tahdon enkä ikinä kuvitellutkaan olevani tässä tilanteessa, en todella. Mutta nyt olen, enkä halua erota.[/QUOTE]

Esimerkki tulee vähän kaukaanta, mutte ikös Bill ja Hilary ole edelleen yhdessä Monicasta huolimatta? Aina välistä tuntuu, että nämä on meidän tavallisten tallaajien ongelmia. Ihan kuin rikkailla ja kuuluisilla olisi eri säännöt.
 

Similar threads

P
Miten päästä yli pettämisestä?
Viestiä
85
Luettu
10K
Perhe-elämä
no
N

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa