Miten paljon juttelette n.1 vuotiaittenne kanssa?

[Hiljainenko]

Mua vaan mietityttää juttelenko liian vähän.
Juttelen vaipanvaihdossa, luen kirjaa, leikin, juttelen kun puen, juttelen syöttäessä ja muutenkin kerron mitä teen mutten ole kokoajan äänessä kuten yksi ystäväni tuntuu olevan.
En muutenkaan ole 24/7 lattialla lapsen kanssa kuten ystäväni, lapseni viihtyy hetkiä hyvin itsekseenkin ja kuitenkin hänelle pidetään seuraa.

Kai meitä on erilaisia mutta tuntuu vaan että olen kovin hiljakseen verrattuna tähän kaveriin.
Lapsi osaa silti monia selviä sanoja.

 

[Dior]

Meitä on moneksi, jotkut juttelee, jotkut ei. Itse olen enemmän kai sitten myös sitä "hiljaista" sorttia. Mielestäni se ei tarkoita automaattisesti sitä, että lapsesta kin tulee hiljainen tai se ei opi puhumaan, jos sille ei juttele koko ajan. En edes jaksaisi olla alvariinsa äänessä...

 

["aap"]

Kiva kuulla, mulle tulee jotenkin kahjo olo jos juttelen kokoajan lapselle täällä yksin ollessani.

 

["äitix3"]

Paljon juttelen mutta en koko ajan tietenkään. Saahan se touhuta itsekseen hiljaa jos viihtyy, eikai sitä tarvi koko ajan pitää älämölöä.

 

[....]

[QUOTE="aap";23201888]Kiva kuulla, mulle tulee jotenkin kahjo olo jos juttelen kokoajan lapselle täällä yksin ollessani.[/QUOTE]

no varmasti

 

[Freiya]

Mä oon taas kauhee selittämään tolle 1veelle Selostan kaikki mitä tapahtuu ja miks Ja varsinkin kun tuo poika nyt on alkanut reagoimaan, hän vastaa esim mun kysymyksiin Mä en vaan oikeen ymmärrä et mitä hän tarkoittaa Sen verran oon nyt oppinut että mamma tarkoittaa maitoa tai väsymystä, tai molempia yhtä aikaan

 

["aap"]

Mä en jotenkin vaan osaa!

Kylvyssä ollessa selitän ummet ja lammet ankoista ja leluveneistä mutta esim normiarjessa on mielettömän vaikea selittää kaikesta.

Ystävähän selittää syöttäessäkin jatkuvasti tyyliin "Mennäänpä syömään, namnam omenaa, otappa *nimi* omppua, eka lusikallinen nooooin, toka lusikallinen noooin, eikös ookkin ihanaa? , kolmas lusikka, hyvä *nimi* jne".
En oo luontaisesti kai niin kova puhumaan muutenkaan.

 

["Piika-äiti"]

Kyllä minä olen melko paljon puhunut. Meillä on tietysti ollut monta lasta, mutta jokaiselle, jo esikoiselle puhuin oikeastaan koko lapsen valveilla olo ajan. Minusta olisi hassua olla puhumatta kun toinen on siinä lähellä vieressä.

Olen laulanut myös paljon.

 

[Tönt]

tytöllä ikää nyt 1v8kk ja olen jutellut kauheesti koko ajan. ollaan kakskielisiä niin pakkohan on jutella jos meinaa että se oppii joskus puhumaankin. suomi vahvempi vaikka oon kovasti yrittänyt. :kieh:

 

[Freiya]

[QUOTE="aap";23202014]Mä en jotenkin vaan osaa!

Kylvyssä ollessa selitän ummet ja lammet ankoista ja leluveneistä mutta esim normiarjessa on mielettömän vaikea selittää kaikesta.

Ystävähän selittää syöttäessäkin jatkuvasti tyyliin "Mennäänpä syömään, namnam omenaa, otappa *nimi* omppua, eka lusikallinen nooooin, toka lusikallinen noooin, eikös ookkin ihanaa? , kolmas lusikka, hyvä *nimi* jne".
En oo luontaisesti kai niin kova puhumaan muutenkaan.[/QUOTE]

Mulla on just tommosta Ja kunnon lässytystä oikeen Mun minkäs sille mahtaa kun toinen on niin lutunen ja sulonen

 

["aap"]

Mulla on just tommosta Ja kunnon lässytystä oikeen Mun minkäs sille mahtaa kun toinen on niin lutunen ja sulonen

Mä hymyilen, ilveilen ja hassuttelen paljon, leikitään paljolti ja neiti kikattaa eli on tosi iloinen tapaus. mustakin toinen on niiin lutunen mutta tuo juttelupuoli on mulle edelleen kovin vieras.
Tuntuu niiin hassulta selittää viikkaavansa pyykkejä tai sellaista.

 

["papupata"]

Kyllä mä aika paljon juttelen. En siksi, että varsinaisesti haluaisin, vaan siksi että poika ei viihdy oikein yhtään itsekseen ja aina pitää höpötellä jotain, että sais edes jonkun homman tehtyä. Laulan myös paljon samasta syystä ja loruttelen.

 

["vieras"]

Tarkoittaako se, että lapselta ei tule paljon sanoja, että sille ei olla juteltu tarpeeksi?
Esim kyseessä 1v5kuukautinen, jolta tulee vain pari sanaa!!!Huolestuisitko???

 

["tiina"]

[QUOTE="vieras";23205386]Tarkoittaako se, että lapselta ei tule paljon sanoja, että sille ei olla juteltu tarpeeksi?
Esim kyseessä 1v5kuukautinen, jolta tulee vain pari sanaa!!!Huolestuisitko???[/QUOTE]

Meidän tyttö alkoi puhumaan järkeviä sanoja vasta 2-vuotiaana ja ihan normaali tyttö on. Sitten niitä sanoja tulikin vauhdilla, kun hanat aukesi.

 

["Matilda"]

ja ei puhu sanaakaan oikeita sanoja siis. omaa kieltään kyllä mokeltaa. ja syynä ei todellakaan voi olla se ettei olis pojalle puhuttu. on meidän toinen lapsi ja varmasti saa osansa juttelusta meiltä ja esikoiselta joka nyt 3,5vuotias papupata. kakkonen on vaan luonteeltaan erilainen ja ennen kaikkea rauhallisempi ollu kaikessa. kävelämäänki lähti vasta reilu vuosikkaana. kyllä varmasti alkaa puhua kunhan on siihen valmis. en epäile sitä yhtään!

 

["hmm"]

Mä olen äänessä kyllä tosi paljon, juttelen just tolleen kun syötän meidän 1-vuotiasta Monesti siinä on taustalla se että sillä puheella saa kiinnitettyä huomion itteensä jollon esim. se syöminen sujuu hyvin. Puhun kyllä muutenkin paljon, kerron mitä tehdään seuraavaks ym. ja lapsi on oppinut ymmärtämään puhetta tosi hienosti, välillä sitä ihan hämmästyy miten paljon se jo hoksaa!

 

["vieras"]

Yhen tutun lapsi ei osannut vielä parivuotiaana puhua. Neuvolassa kysyttiin jutteleeko vanhemmat tytölle. Sanoivat että kyllä juttelevat. Kysyttiin että minkä verran juttelee. Vanhemmat vastas että ovat aina jutelleet lapselle, ihan koko ajan. Neuvolan täti kysyi että saako lapsi itse puhua. Äiti alkoi miettiä ja totesi että ehkä on niin paljon äänessä ettei lapsi pääse puhumaan. Siinä syy miksei oppinut. Oppi.sitten todella nopeasti kun vanhemmat alkoivat enemmän panostaa vuorovaikutukseen ja kyselivät paljon lapselta. Joskus se liika puhuminen voi olla haitallista.

 

[meah]

Juttelen kyllä, pienemmällekin lapselle. En mitenkään yltiöpäisesti ja koko ajan, enhän mä miehellekään puhu taukoamatta silloin kun se on kotona, mutta paljon höpötän kyllä.

Tosin mä kai puhun muun maailman mielestä jotenkin "väärin", sen verran hitaasti mummelit mua esimerkiksi kaupassa katsoo ja kuuntelee, mutta en ole antanut asian häiritä.

 

["vieras"]

Juttelen kyllä, pienemmällekin lapselle. En mitenkään yltiöpäisesti ja koko ajan, enhän mä miehellekään puhu taukoamatta silloin kun se on kotona, mutta paljon höpötän kyllä.

Tosin mä kai puhun muun maailman mielestä jotenkin "väärin", sen verran hitaasti mummelit mua esimerkiksi kaupassa katsoo ja kuuntelee, mutta en ole antanut asian häiritä.

Mun äiti kertoi että oli mulle ja veljelle jutellut ihan normaalisti, ei mitenkään lässyttämällä. Oli monet mummot kattoneet vihaisesti ja yksi oli tullut joskus sanomaan mun kohdalla "Eihän se koskaan opi puhumaan ku puhut sille noin vaikeita lauseita". No niinpä vaan opittiin puhumaan alle vuoden ikäisinä, tosin on kuulostanut varmaan aika pikkuvanhalta. Kävelemään opittiin kyllä sitten paljon myöhemmin.

 

[Naisen raivo]

Mä olen höpöttänyt tuolle meidän nappulalle koko hänen pienen elämänsä kaiken mitä tapahtuu, miten ja miksi ja mitä sitten yms. Ja voin kuvitella että silloin kun hän oli parin kk ikäinen niin ihmiset piti mua ihan ääliönä . Mutta mä vaan oon sellainen ja ei kai tuo lapsikaan ole pahaksi pistänyt tai hänen eka lauseensa ois ollut "nyt äiti se turpa umpeen" . Mutta puheliaisuus kyllä tarttuu, nyt tuo lapsi ei ois hetkeäkään hiljaa .

 

[meah]

[QUOTE="vieras";23205531]Mun äiti kertoi että oli mulle ja veljelle jutellut ihan normaalisti, ei mitenkään lässyttämällä. Oli monet mummot kattoneet vihaisesti ja yksi oli tullut joskus sanomaan mun kohdalla "Eihän se koskaan opi puhumaan ku puhut sille noin vaikeita lauseita". No niinpä vaan opittiin puhumaan alle vuoden ikäisinä, tosin on kuulostanut varmaan aika pikkuvanhalta. Kävelemään opittiin kyllä sitten paljon myöhemmin.[/QUOTE]

Se on varmaan se ongelma. Mä en oikein osaa lässyttää, enkä puhua itsestäni kolmannessa persoonassa. Enkä lapsesta. Enkä puhu "meistä" sellaisissa yhteyksissä, kun kyse on ainoastaan vauvasta.
Saatan kaupassa jutella 9-kuiselle tyyliin "sä tarviit varmaan vaippoja, ja mulle ehkä suklaata."
En muista koskaan sanoneeni lapsille, että "äiti tulee/antaa/tekee".
Saati, että kysyisin lapselta esim. "Onko meillä kakat vaipassa?", kun en itse ole sontinut vaippoihin yli 27 vuoteen...

Mutta juttelen kyllä lapsille, kerron ja kysyn asioita. Hyvin ne on oppineet kaikki tähän asti puhumaan, tosin meidän lapsistakaan en muista, että kenelläkään olisi ollut sitä vaihetta kun puhutaan itsestä kolmannessa persoonassa, kai se sitten saattaa kuulostaa vähän pikkuvanhallekin.