Miten paljon on suhteen vuoksi kestettävä?

[arvauksia]

Arvon Ellit olisin tosi kiitollinen vinkistä. Puolisoni on siis kotona pienokaisemme kanssa. Sanoin, että voin lähteä töistä aikaisemmin, jotta hän ehtii jumppaan ja myös ensi viikolle sovittu hammaslääkäri on ok. Vastaus on että, en oikeasti tarkoittanut tuota, vaan tarkoitin, että en halua olla poissa töistä hänen vuokseen, joten hän ei mene jumppaan eikä myöskään hammaslääkäriin. Sanoin vain, että älä hyvä ihminen tulkitse, vaan kuuntele, mitä sanon.

Minä veikkaisin että puolisollasi on huono olla. Ja sitä hän purkaa sinuun. Joko hän on masentunut, tai sitten vain väsynyt ollessaan vauvan kanssa joka päivä itsekseen. Ehkä myös todella tylsistynyt, kateellinen jopa sinulle joka käyt töissä ja saat muitakin kontakteja kuin lapset.

Itsessäni on valitettavasti hieman samanlaisia piirteitä kuin vaimossasi, olen esim. todella huono pyytämään anteeksi. Se on ihan opittua omalla kohdallani, riitelin nuorempana siskoni kanssa usein (teini-iässä siis), oltiin puhumatta jonkun aikaa, ja sitten kun molemmat oli rauhoituttu ei kumpikaan koskaan pyytänyt anteeksi vaan toinen esim. meni juttelemaan jostain ihan normaalisti toiselle. Ja sillä oli anteeksi pyydetty ja annettu. Vaimollasi voi olla samanlainen tausta.

Väsyneenä tai ärtyneenä saatan myös kaataa mieheni niskaan asioita jotka eivät ole hänen syytään, se on vain turhautumisen purkamista. Vaimosi saattaa olla esim. tosiaan väsynyt tai turhautunut siihen että hän on sidottu lapseen, jos sinä menet ja teet jotain "kivaa" itseksi tai kavereiden kanssa jne.

Liian tossukka ei kannata olla, oma mieheni kyllä nostaa kissan pöydälle jos äyskin hänelle ilman syytä. Varmasti laittaa vain vettä myllyyn jos myötäilet. Jos tosiaan on kyse turhautumisesta tai väsymyksestä, voisitte yrittää järjestää yhteistä aikaa ja laittaa lapsen hoitoon. Esim. viikonloppu kylpylässä jos mahdollista (en tiedä onko lapsi liian pieni jätettäväksi hoitoon, mutta kuitenkin - kotonakin voi tosin yrittää järjestää jotain yhteistä kivaa kun lapsi nukkuu).

Entisen suhteesi lapsia nainen voi mahdollisesti karsastaa, ehkä kokee että he kilpailevat huomiostasi. Tai ehkä jos olet noiden vanhempien lasten kanssa häntä ärsyttää kun joutuu hoitamaan teidän yhteistä lasta taas yksin silloin. Kaikkein paras neuvo tietysti on nostaa kissa pöydälle ja keskustella. Yritä saada selville mikä hiertää, ja mitä asialle voisi tehdä. "En tiedä" tai "ei mikään" eivät ole vastauksia jotka tulee hyväksyä ja antaa asian taas olla. Muuten jatkuu kaikki varmasti samana. Eli ottakaa aikaa asioista keskusteluun.

Ja muuten, en minäkään pidä siitä jos mieheni pyörii naisten seurassa, kuten ei miehenikään pidä siitä että minulla on miespuolisia läheisiä ystäviä. Olemme molemmat aika mustasukkaisia sen suhteen, ja siksi pidämmekin toista sukupuolta oleviin tuttaviin yhteydenpidon hyvinkin pinnallisena. Minua muuten varmasti ketuttaisi jos mieheni puhuisi suhteemme ongelmista naispuolisille ystävilleen (tai muillekaan), suhteen ongelmat eivät kuulu muille! Olemme sopineet, että esim. riitojen jälkeen ei soitella toisille ja valiteta kuinka se kumppani on ihan hirveä koska varmasti tulee sanottua sellaista joka ei ole totta. Ei ole kiva tavata vaikkapa toisen sukulaisia sen jälkeen kun on heille haukuttu hirveäksi haaskaksi suutuksissa, näin esimerkkinä... En siis ihmettele jos vaimosi ärsyyntyy siitä. Ei ole kiva jos omia yksityisasioita levitellään toisen toimesta muille.

 

[alkuperäinen.........]

Laitan tuohon väliin joitakin pointteja ja sitten loppuun vähän tilanne katsausta...

Minä veikkaisin että puolisollasi on huono olla. Ja sitä hän purkaa sinuun. Joko hän on masentunut, tai sitten vain väsynyt ollessaan vauvan kanssa joka päivä itsekseen. Ehkä myös todella tylsistynyt, kateellinen jopa sinulle joka käyt töissä ja saat muitakin kontakteja kuin lapset.

Tässä voi tietysti olla sitäkin, että puolisoni on palaamassa töihin ja minä jään hoitamaan pientä. No, toisaalta tällaista on enemmän tai vähemmän ollut 6 vuotta.

Itsessäni on valitettavasti hieman samanlaisia piirteitä kuin vaimossasi, olen esim. todella huono pyytämään anteeksi. Se on ihan opittua omalla kohdallani, riitelin nuorempana siskoni kanssa usein (teini-iässä siis), oltiin puhumatta jonkun aikaa, ja sitten kun molemmat oli rauhoituttu ei kumpikaan koskaan pyytänyt anteeksi vaan toinen esim. meni juttelemaan jostain ihan normaalisti toiselle. Ja sillä oli anteeksi pyydetty ja annettu. Vaimollasi voi olla samanlainen tausta.

Puolisollani on 2 siskoa ja ehkä tosiaan heidän perheessään on erilainen kulttuuri toimia. Itse vain olen aina se, joka meistä pyytää anteeksi ja on tavallaan tuomiolla koko ajan oli siihen syytä tai ei. Minusta muutenkaan puolisoa ei tulisi laittaa mihinkään tuomioistuimeen ja sitten rangaista.

Väsyneenä tai ärtyneenä saatan myös kaataa mieheni niskaan asioita jotka eivät ole hänen syytään, se on vain turhautumisen purkamista. Vaimosi saattaa olla esim. tosiaan väsynyt tai turhautunut siihen että hän on sidottu lapseen, jos sinä menet ja teet jotain "kivaa" itseksi tai kavereiden kanssa jne.

Olen pyrkinyt olemaan kotona mahdollisimman paljon ja olen pyrkinyt tukemaan ja auttamaan.

Liian tossukka ei kannata olla, oma mieheni kyllä nostaa kissan pöydälle jos äyskin hänelle ilman syytä. Varmasti laittaa vain vettä myllyyn jos myötäilet. Jos tosiaan on kyse turhautumisesta tai väsymyksestä, voisitte yrittää järjestää yhteistä aikaa ja laittaa lapsen hoitoon. Esim. viikonloppu kylpylässä jos mahdollista (en tiedä onko lapsi liian pieni jätettäväksi hoitoon, mutta kuitenkin - kotonakin voi tosin yrittää järjestää jotain yhteistä kivaa kun lapsi nukkuu).

Niin olin ennen ehkä sellainen matonen, mutta en enää. Tällainen roolin muutos ei oikein taida sopia kuvioon...

Entisen suhteesi lapsia nainen voi mahdollisesti karsastaa, ehkä kokee että he kilpailevat huomiostasi. Tai ehkä jos olet noiden vanhempien lasten kanssa häntä ärsyttää kun joutuu hoitamaan teidän yhteistä lasta taas yksin silloin. Kaikkein paras neuvo tietysti on nostaa kissa pöydälle ja keskustella. Yritä saada selville mikä hiertää, ja mitä asialle voisi tehdä. "En tiedä" tai "ei mikään" eivät ole vastauksia jotka tulee hyväksyä ja antaa asian taas olla. Muuten jatkuu kaikki varmasti samana. Eli ottakaa aikaa asioista keskusteluun.

Tosiaan haluaisin jonkun ratkaisun. On ärsyttävää, kun samat asiat nousevat aina esiin. Keskustelukin on vaikeaa, kun sitten tulee vastaukseksi, että etsi joku muu, joka sopii paremmin.

Ja muuten, en minäkään pidä siitä jos mieheni pyörii naisten seurassa, kuten ei miehenikään pidä siitä että minulla on miespuolisia läheisiä ystäviä. Olemme molemmat aika mustasukkaisia sen suhteen, ja siksi pidämmekin toista sukupuolta oleviin tuttaviin yhteydenpidon hyvinkin pinnallisena. Minua muuten varmasti ketuttaisi jos mieheni puhuisi suhteemme ongelmista naispuolisille ystävilleen (tai muillekaan), suhteen ongelmat eivät kuulu muille! Olemme sopineet, että esim. riitojen jälkeen ei soitella toisille ja valiteta kuinka se kumppani on ihan hirveä koska varmasti tulee sanottua sellaista joka ei ole totta. Ei ole kiva tavata vaikkapa toisen sukulaisia sen jälkeen kun on heille haukuttu hirveäksi haaskaksi suutuksissa, näin esimerkkinä... En siis ihmettele jos vaimosi ärsyyntyy siitä. Ei ole kiva jos omia yksityisasioita levitellään toisen toimesta muille.

Tuo on totta, että riitelyä ei ole hyvä levittää, mutta ehkä pienenä puolustuksena sen verran, että kun toinen sanoo, että eroa ja haluan heittää sut pois, niin se sattuu, niin paljon, että sitä ei haluaisi pitää sisällään, vaan on pakko edes hieman purkaa sitä.

Mitä tulee miesten ja naisten välisiin suhteisiin, niin haluan ehdottomasti luottaa ja olla itse luottamuksen arvoinen. Sitä vain ei kuulemma mua kohtaan ole tein sitten mitä tahansa.

No, nyt hieman päivitystä, jos se jotakuta kiinnostaa... Meillä oli kamala riita tuossa viime viikonloppuna. Halusin mennä lasteni kevät juhliin ja sain palautteen, että senkus jäät exäsi luo. Koitin liennyttää riitaa laittamalla viestiin halin, niin sain vastauksen jaa halisi muille. No, menin juhliin ja lapseni olivat tosi iloisia siitä. Nyt tilanne on kovin auki, mutta haluaisin selvittää vielä lopullisesti, että mitä me teemme, mutta tällaisen riitelyn, mun ja suhteemme loukkaamisen tulee loppua.

 

[Klassinen BPD]

Googlaapa netista Borderline Personality Disorder. Sielta se vaimosi kuvaus loytyy. Ihmettelet viela etta miten ovat osanneetkin noin tarkkaan kuvailla. Tuo ei parane, ja eroa seuraa hemmetinmoinen tappelu ja vuosien piina ja kiusanteko kaikella mahdollisella tavalla. Vaimosi rankaisee ankaralla kadella jos et tottele, kuten huomasit lastesi luona vieraillesasi.

Ota varmuuden vuoksi selvaa oikeuksistasi lapsen ja eron suhteen, alaka missaan tapauksessa paljasta aikeitasi vaimolle. Sailyta todisteet hanen mielivaltaisuuksistaan aina kun voit. Kun han tajuaa etta olet tosissasi etka suostu enaa kynnysmatoksi, tulevat jareat aseet kayttoon, varaudu jopa siihen etta han tekee viranomaisille jonkun katteettoman ilmoituksen sinusta. Vaimosi voi myos yhtakkia alkaa teeskennella rakastavaa ja ihanaa jos ajattelee etta todella haivyt, mutta se ei todennakoisesti ole aitoa ja loppuu kun seinaan kun palaat ruotuun.

Osanottoni ja onnea matkaan.

 

[alkuperäinen.........]

Juu, tuo kyllä näyttää melko osuvalta puolisoni suhteen. Mitenköhän asiasta mainitsisin hänelle... No, emmehän me nyt periaatteessa edes ole yhdessä vaikka jokusen tekstarin olemme vaihtaneetkin, kun hän on lapsen kanssa lomalla. Tuo ei taida helpottaa mitenkään hankalista asioista keskusteluakaan... Voihan voi...

 

[minkki6]

oli kyseinen persoonallisuushäiriö, ja tosiaan vanhempieni suhde (ja lopuksi myös suhde meihin lapsiin) oli paljolti tuollaista täysin absurdia haukkumista ja kaiken hyvän kääntämistä pahaksi kuin mitä kerroit. toisaalta pahaksi onneksi isäni oli tunneälyttömämpi kuin miltä sinä vaikutat ja norkui suhteessa vuosikausia viettäen kuitenkin paljon aikaa pois kotoa huvittelemassa (pakosalla kotioloja kaiketi). loppujen lopuksi hän muuttui juuri niin pahaksi kuin mitä äitini aina väitti. tässä on juuri rajatilan tragedia: usein omien negatiivisten tunteiden ja ominaisuuksien siirtäminen lähipiiriin onnistuu paremmin kuin hyvin, ja sitten käsillä on jo täysin mahdoton soppa selvittää. meihin lapsiin tuo onneton avioliitto on jättänyt ikuiset arvet, vaikka kirvelevät avohaavat onkin saatu parannettua terapialla ja omilla hyvillä ihmissuhteilla.

 

[tutta]

Minäkin olen sitä mieltä, että ei tuo tuosta paremmaksi muutu, ellei vaimosi ymmärrä, kuinka väärin hänen käytöksensä on. Tuttavapiirissäni on samankaltainen tapaus. Pariskunta on ollut jo parikymmentä vuotta yhdessä ja useampi lapsikin on matkan varrella siunaantunut. Naisella on selkeästi jokin mielenterveysongelma tai persoonallisuushäiriö. Haukkuu ja mitätöi miestään, terrorisoi perhettään, saa kamalia raivokohtauksia yms. Ulkopuolisille onnistuu aina näyttämään herttaiselta ja viattomalta. Nyt vihdoin asia vietiin perheneuvolan sosiaalityöntekijöiden hoidettavaksi, kun lapset alkoivat oireilla niin pahasti, mutta sossun täditpä uskovatkin äitiä eikä mitään edistystä ole tapahtunut. Lapsethan tästäkin eniten kärsii.

Joten minun neuvoni on, että jos vaimosi ei näe saati tunnusta ongelmiaan, niin lähde. Ja taistele lastesi puolesta kynsin ja hampain. Parhaimmassa tapauksessa voit saada yhteishuoltajuuden. Mutta lasten kannalta olisi tärkeää rauhoittaa se kotiympäristö. Jatkuvaa riitelyä ja haukkumista ei kukaan lapsi ehjänä kestä.