Miten pettämisestä yli?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja enjaksatunteanäin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Nyt oma pää järjestykseen. Sieltä se vastaus sitten tulee, haluatko jatkaa yhdessä vai erikseen. Aika auttaa. Voisiko psykologi auttaa? Hän olisi ainakin ulkopuolinen asiaan ja osaisi antaa tarvittavaa tukea!

Minua auttaa huonoina hetkinä se kun käyn metsässä kävelemässä. Luonto on aina yhtä kaunis vaikka oma pää olisi kuin sekaisin.
Koirat onkin saaneet tupla ulkoilut ja innostuin vuosien jälkeen juoksemaankin. Kyllä se kummasti helpottaa. Myös pihatöihin olen purkanut pahaa olo. Tuota psykologia olen myös miettinyt.
 
Miksei sinusta olisi siihen? Älä ajattele asiaa liiaksi tunteella, vaan järjellä. Pettämällä saatat pelastaa liittosi ja jopa oman mielenterveytesi, kun hoksaat, ettei se olekaan niin iso juttu kuin olen kuvitellut. Siinä sivussa saat sinäkin jotain hupia elämääsi, kunhan vain muistan ottaa ilon irti siitä hetkestä (etkä ajattele kostavasi).
No kai se on toisen satuttamisen pelko. Luin kirjoituksesi miehelleni, ilme oli näkemisen arvoinen, ihan nauroin ääneen,en siis ilkeyttäni. Olipa ihana nauraa,kiitos sinulle. Sai miehenikin paljon ajateltavaa. Lähti halkomaan puita :D Kiitos tästä toisesta ajatteluttavasta! Onneksi olen niin avoin ihminen,että pystyn kyllä puhumaan asiasta kuin asiasta mieheni kanssa,välillä otettava huumori mukaan.
 
Sinulla ap on onnena se että mies ottaa vastaan pettymyksesi ja surusi. Se on hirvittävän iso juttu toipumisen kannalta. En osaa valitettavasti kertoa miten siitä pääsee yli. Minulla ei käynyt noin hyvä tuuri, mies otti pettämisessään syyttävän ja sättivän kannan minua kohtaan. Kun yritin kysellä asiasta ja saada selvyyttä, mies torjui minut kokonaan emotionaalisesti ja halusi ennemmin vältellä puhumista sekä ei enää ottanut minuun yhteyttä. Hän siis otti ennemmin sen riskin että eroan hänestä kuin olisi halunnut selvittää asian. Ja yhä hän vierittää pettämisensä minun syykseni, tavalla tai toisella. Eikä hän koskaan sitä pyytänyt anteeksi tai edes myöntänyt vaikka todisteet olivat vahvana suoraan nenän edessä. Se jätti tosi pahat traumat. Asiaa pahensi se että meillä on pieni lapsi. Minulla ei ole sukua, ei perhettä, ei ystäviäkään. Jäin siis ihan yksin lapsen kanssa ja mies päätti kääntää selkänsä, ensin alistettuaan ja petettyään.

Jäin henkisesti todella sirpaleiseksi ja lapseni takia murehdin ettei hänen äitinsä pysty elämään normaalisti. Vajoan omiin mietteisiini, vetäydyn ja lapsi-raukka leikkii ihan yksin.

Suuresti voimia sinulle ap. Meitä on muitakin jotka kannamme suurta tuskaa ja surua sydämessämme. Anna miehellesi mahdollisuus katua. Hänen on tehtävä iso työ ansaitakseen luottamuksesi. Jos miehesi on edes puoliksi sen arvoinen kuin sanot, ehkä teillä on mahdollisuus. Onneksi miehesi ei ole tunnevammainen kuten minun exäni sillä siinä pettäminen traumatisoi niin etten koe kykeneväni enää koskaan parisuhteeseen elämäni loppuun asti.
 
Sinulla ap on onnena se että mies ottaa vastaan pettymyksesi ja surusi. Se on hirvittävän iso juttu toipumisen kannalta. En osaa valitettavasti kertoa miten siitä pääsee yli. Minulla ei käynyt noin hyvä tuuri, mies otti pettämisessään syyttävän ja sättivän kannan minua kohtaan. Kun yritin kysellä asiasta ja saada selvyyttä, mies torjui minut kokonaan emotionaalisesti ja halusi ennemmin vältellä puhumista sekä ei enää ottanut minuun yhteyttä. Hän siis otti ennemmin sen riskin että eroan hänestä kuin olisi halunnut selvittää asian. Ja yhä hän vierittää pettämisensä minun syykseni, tavalla tai toisella. Eikä hän koskaan sitä pyytänyt anteeksi tai edes myöntänyt vaikka todisteet olivat vahvana suoraan nenän edessä. Se jätti tosi pahat traumat. Asiaa pahensi se että meillä on pieni lapsi. Minulla ei ole sukua, ei perhettä, ei ystäviäkään. Jäin siis ihan yksin lapsen kanssa ja mies päätti kääntää selkänsä, ensin alistettuaan ja petettyään.

Jäin henkisesti todella sirpaleiseksi ja lapseni takia murehdin ettei hänen äitinsä pysty elämään normaalisti. Vajoan omiin mietteisiini, vetäydyn ja lapsi-raukka leikkii ihan yksin.

Suuresti voimia sinulle ap. Meitä on muitakin jotka kannamme suurta tuskaa ja surua sydämessämme. Anna miehellesi mahdollisuus katua. Hänen on tehtävä iso työ ansaitakseen luottamuksesi. Jos miehesi on edes puoliksi sen arvoinen kuin sanot, ehkä teillä on mahdollisuus. Onneksi miehesi ei ole tunnevammainen kuten minun exäni sillä siinä pettäminen traumatisoi niin etten koe kykeneväni enää koskaan parisuhteeseen elämäni loppuun asti.
Olen pahoillani puolestasi. Miehesi ei ole mies,kun ei pystynyt ottamaan vastuuta teoistaan. Muista että olet häntä parempi. Onko tästä kauan? Oletko saanut tukea?
 
Miksei sinusta olisi siihen? Älä ajattele asiaa liiaksi tunteella, vaan järjellä. Pettämällä saatat pelastaa liittosi ja jopa oman mielenterveytesi, kun hoksaat, ettei se olekaan niin iso juttu kuin olen kuvitellut. Siinä sivussa saat sinäkin jotain hupia elämääsi, kunhan vain muistan ottaa ilon irti siitä hetkestä (etkä ajattele kostavasi).

Joo ei muutaku hyvä kiertämään. (sarkasmia) jos lähdet itse vieraisiin ja miehesi saa tietää, saattaa mies tehdä puolestasi ratkaisuja. Vaikka miehesi on sua pettänyt, ei se tarkoita että hän olisi ihan fine sen asian kanssa että sinäkin menit häntä pettämään. Melko huonoa esimerkkiä myös lapsille. Pitää laittaa itselle prioriteetit kuntoon. Sulattelet ja selvität asiaa itsellesi ja päätät miten jatkaa vai jatkaako ollenkaan. Tuskin suhteenne siitä ainakaan paranee ett molemmilla on syytä epäillä toista jatkuvasti. Järki käteen.
 
Joo ei muutaku hyvä kiertämään. (sarkasmia) jos lähdet itse vieraisiin ja miehesi saa tietää, saattaa mies tehdä puolestasi ratkaisuja. Vaikka miehesi on sua pettänyt, ei se tarkoita että hän olisi ihan fine sen asian kanssa että sinäkin menit häntä pettämään. Melko huonoa esimerkkiä myös lapsille. Pitää laittaa itselle prioriteetit kuntoon. Sulattelet ja selvität asiaa itsellesi ja päätät miten jatkaa vai jatkaako ollenkaan. Tuskin suhteenne siitä ainakaan paranee ett molemmilla on syytä epäillä toista jatkuvasti. Järki käteen.

Siinäpä sitten punnitaan, katuuko mies oikeasti tekoaan ja rakastaako aidosti puolisoaan. Mies ei osaa edes selittää (mukamas), miksi petti, mutta tässä tapauksessa naisella ainakin on hyvä selitys sille.

Lapsille ei aikuisten asiat kuulu, joten turha yrittää niitä vetää tähän mukaan. Jotenkin hupaisaa on, että pettäjille tulee aina kova hätä käteen, jos on mahdollista, että puolisokin lähteen pettämään. Kumma juttu, ettei sitä saisi tehdä. Se nimenomaan ehdottomasti pitäisi tehdä. Sen jälkeen tilit on tasan ja voidaan aloittaa rakentamaan suhdetta uudestaan puhtaalta pöydältä.
 
Ilmeisesti katkera kakkosnainen rakenteli pilvilinnoja yhteisestä tulevaisuudesta miehesi kanssa ja kun hänelle selvisi, että mies kävi vain vähän hauskaa pitämässä, itsetuntoaan kohottamassa ja pussejaan tyhjentelemässä, niin se oli sen verran kova paikka, että päätti tuhota miehen liiton. Jos haluat näpäyttää paikkaasi havitellutta kakkosnaista, niin jatka avioliittoasi normaalisti näyttäen, ettei sinun paikallesi kenelläkään muulla ole asiaa.

Mies on ihan itse tuhonnut oman liittonsa.

Ihmeellisiä puolusteluja jotkut pettäjälle keksiikin.
 
Minä olen pettäjä. Joskin entinen sellainen, olen siitä 100% varma. Mutta kivittikää vaan olen pettäjä. Pettänyt edellistä aviomiestäni.

Hänen kanssa näennäisesti oli kaikki ok. Olit talo ja tulot ja mies kiltti ja hyväkin minulle. Ystävä. Silti petin. Miksi? Koska en rakastanut oikeasti häntä. Olimme tottuneet toisiimme. Ystäväpiiri oli yhteinen...vähän kaikki oli yhteistä. Se kulissi oli rakentunut vuosikausia ja jopa mieheni oli tosissaan mukana. Mutta minä olin se joka eli kulissimaailmaa. Sellaista jota "Vanhemmat lapseltaan odottaa". Minulla oli sadun kaikki palikat. Mutta petin.

Se oli jännittävää ja ennen kaikkea vapauttavaa. Vapauttavaa kiiltokuvamaiseksi muodostuneesta kotisleikistä jossa minä oli sievä pikku vaimo. Peti uudestaa, seuraavan tyypin kanssa...ja sitten kolmanne. Jäin koukkuun siihen vapauteen jossa sain olla ehkä enemmän itseni kuin siveässä parisuhteessa. Kyllä. minun olisi pitänyt kertoa tai siis erota ennen mutta en osannut. Koska juuri ne "turvallisuus tekijät" ja "mitä vanhemmatkin sanoisi". Peli jatkui liian kauan ja aloin itse hajota kaksinaamaisuuteeni. Oikeinhan se paska oli minulle. En sitä kiellä. Sitten vihdoinkin sain sanottua ne sanat: Haluan erota. Mies ei olisi halunnut. Yritti ja yritti että jatketaan. Sitten alkoi soitot tuttavilta ja läheisiltä: ETTE te voi erota....

En koskaan jäänyt kiinni. Uskon että ex mieheni tiesi mitä olin tehnyt muttei koskaan kysynyt. Minusta jäi jäljelle ihmisraunio joka oli syypää unelma liiton kariutumiseen. Mutta jos olisin liittoa jatkanut, olisin ehkä jo haudassa, itsarin vuoksi. Koska en voinut siinä suhteessa olla oma itseni. Leikin että rakastan.

Olen nykyään uudestaan naimisissa. Nyt sellaisen ihmisen kanssa jota rakastan enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Nyt tiedän miksi kipuilin edellisessä liitossa. Koska en voinut olla se mitä olin. Minä en ole sievä pikku vaimo vaan terhakka peli. Mä tarvitsen omaa tilaa...

Pettämisen taustalla voi olla monenlaista. Mutta pettäjänä voin sanoa että on myös taito valehdella mitä uskottavampia tarinoita. Kumpa voisin sanoa sinulle jotain todella lohduttavaa tähän, mutta pelkään pahoin että sinun on hyvin vaikea tunnistaa mikä on totta ja mikä ei. Miehesi tarinat siitä että toinen nainen on uhkaillut voi olla ihan p:n jauhantaa. Tottakai hän haluaa vierittää syyn sille kolmannelle osapuolelle. Mutta faktahan on että pettämisessä on vain se yksi henkilö joka tekee väärin. Niin kuin minäkin olin. En avannut rehellisesti suutani pahoinvoinnistani edellisessä liitossa. En nostanut kissaa pöydälle - ja ennen kaikkea jatkoin leikkiä aivan liian pitkälle.

Nyt onneksi tiedän paremmin. Ja ilman paskoja tekojani en olisi maailman onnellisin nainen tällä hetkellä. Tai no en onnelisin siinä että niitä "haavoja" en ikinä saa parannettua ja häpeän loppu elämän tekojani. Mutta pystyn elämään niiden kanssa.
 
(y)(y)
Minä olen pettäjä. Joskin entinen sellainen, olen siitä 100% varma. Mutta kivittikää vaan olen pettäjä. Pettänyt edellistä aviomiestäni.

Hänen kanssa näennäisesti oli kaikki ok. Olit talo ja tulot ja mies kiltti ja hyväkin minulle. Ystävä. Silti petin. Miksi? Koska en rakastanut oikeasti häntä. Olimme tottuneet toisiimme. Ystäväpiiri oli yhteinen...vähän kaikki oli yhteistä. Se kulissi oli rakentunut vuosikausia ja jopa mieheni oli tosissaan mukana. Mutta minä olin se joka eli kulissimaailmaa. Sellaista jota "Vanhemmat lapseltaan odottaa". Minulla oli sadun kaikki palikat. Mutta petin.

Se oli jännittävää ja ennen kaikkea vapauttavaa. Vapauttavaa kiiltokuvamaiseksi muodostuneesta kotisleikistä jossa minä oli sievä pikku vaimo. Peti uudestaa, seuraavan tyypin kanssa...ja sitten kolmanne. Jäin koukkuun siihen vapauteen jossa sain olla ehkä enemmän itseni kuin siveässä parisuhteessa. Kyllä. minun olisi pitänyt kertoa tai siis erota ennen mutta en osannut. Koska juuri ne "turvallisuus tekijät" ja "mitä vanhemmatkin sanoisi". Peli jatkui liian kauan ja aloin itse hajota kaksinaamaisuuteeni. Oikeinhan se paska oli minulle. En sitä kiellä. Sitten vihdoinkin sain sanottua ne sanat: Haluan erota. Mies ei olisi halunnut. Yritti ja yritti että jatketaan. Sitten alkoi soitot tuttavilta ja läheisiltä: ETTE te voi erota....

En koskaan jäänyt kiinni. Uskon että ex mieheni tiesi mitä olin tehnyt muttei koskaan kysynyt. Minusta jäi jäljelle ihmisraunio joka oli syypää unelma liiton kariutumiseen. Mutta jos olisin liittoa jatkanut, olisin ehkä jo haudassa, itsarin vuoksi. Koska en voinut siinä suhteessa olla oma itseni. Leikin että rakastan.

Olen nykyään uudestaan naimisissa. Nyt sellaisen ihmisen kanssa jota rakastan enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Nyt tiedän miksi kipuilin edellisessä liitossa. Koska en voinut olla se mitä olin. Minä en ole sievä pikku vaimo vaan terhakka peli. Mä tarvitsen omaa tilaa...

Pettämisen taustalla voi olla monenlaista. Mutta pettäjänä voin sanoa että on myös taito valehdella mitä uskottavampia tarinoita. Kumpa voisin sanoa sinulle jotain todella lohduttavaa tähän, mutta pelkään pahoin että sinun on hyvin vaikea tunnistaa mikä on totta ja mikä ei. Miehesi tarinat siitä että toinen nainen on uhkaillut voi olla ihan p:n jauhantaa. Tottakai hän haluaa vierittää syyn sille kolmannelle osapuolelle. Mutta faktahan on että pettämisessä on vain se yksi henkilö joka tekee väärin. Niin kuin minäkin olin. En avannut rehellisesti suutani pahoinvoinnistani edellisessä liitossa. En nostanut kissaa pöydälle - ja ennen kaikkea jatkoin leikkiä aivan liian pitkälle.

Nyt onneksi tiedän paremmin. Ja ilman paskoja tekojani en olisi maailman onnellisin nainen tällä hetkellä. Tai no en onnelisin siinä että niitä "haavoja" en ikinä saa parannettua ja häpeän loppu elämän tekojani. Mutta pystyn elämään niiden kanssa.

(y)

Ei pettämiselle, vaan kirjoituksen rehellisyydelle. Kerrankin rehellinen kannanotto ilman lässyn lässyn lää: rakastin kyllä sitä ketä petin...tai että se kenen kanssa petetään on syyllinen.
 
Aika huonolla tolalla itsetuntemus jos pitää pettää tajutakseen ettei rakasta toista. Eiköhän se onneton olotila ja toisenlaisen ihmisen näytteleminen selviä myös pienen itsetutkiskelun jälkeen. Ainakaan minun ei tarvinnut pettää ex-miestäni ymmärtääkseni ettemme ole toisillemme oikeat. Ja juu lapsiakin oli jo ehditty hankkia.
 
Minä olen pettäjä. Joskin entinen sellainen, olen siitä 100% varma. Mutta kivittikää vaan olen pettäjä. Pettänyt edellistä aviomiestäni.

Hänen kanssa näennäisesti oli kaikki ok. Olit talo ja tulot ja mies kiltti ja hyväkin minulle. Ystävä. Silti petin. Miksi? Koska en rakastanut oikeasti häntä. Olimme tottuneet toisiimme. Ystäväpiiri oli yhteinen...vähän kaikki oli yhteistä. Se kulissi oli rakentunut vuosikausia ja jopa mieheni oli tosissaan mukana. Mutta minä olin se joka eli kulissimaailmaa. Sellaista jota "Vanhemmat lapseltaan odottaa". Minulla oli sadun kaikki palikat. Mutta petin.

Se oli jännittävää ja ennen kaikkea vapauttavaa. Vapauttavaa kiiltokuvamaiseksi muodostuneesta kotisleikistä jossa minä oli sievä pikku vaimo. Peti uudestaa, seuraavan tyypin kanssa...ja sitten kolmanne. Jäin koukkuun siihen vapauteen jossa sain olla ehkä enemmän itseni kuin siveässä parisuhteessa. Kyllä. minun olisi pitänyt kertoa tai siis erota ennen mutta en osannut. Koska juuri ne "turvallisuus tekijät" ja "mitä vanhemmatkin sanoisi". Peli jatkui liian kauan ja aloin itse hajota kaksinaamaisuuteeni. Oikeinhan se paska oli minulle. En sitä kiellä. Sitten vihdoinkin sain sanottua ne sanat: Haluan erota. Mies ei olisi halunnut. Yritti ja yritti että jatketaan. Sitten alkoi soitot tuttavilta ja läheisiltä: ETTE te voi erota....

En koskaan jäänyt kiinni. Uskon että ex mieheni tiesi mitä olin tehnyt muttei koskaan kysynyt. Minusta jäi jäljelle ihmisraunio joka oli syypää unelma liiton kariutumiseen. Mutta jos olisin liittoa jatkanut, olisin ehkä jo haudassa, itsarin vuoksi. Koska en voinut siinä suhteessa olla oma itseni. Leikin että rakastan.

Olen nykyään uudestaan naimisissa. Nyt sellaisen ihmisen kanssa jota rakastan enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Nyt tiedän miksi kipuilin edellisessä liitossa. Koska en voinut olla se mitä olin. Minä en ole sievä pikku vaimo vaan terhakka peli. Mä tarvitsen omaa tilaa...

Pettämisen taustalla voi olla monenlaista. Mutta pettäjänä voin sanoa että on myös taito valehdella mitä uskottavampia tarinoita. Kumpa voisin sanoa sinulle jotain todella lohduttavaa tähän, mutta pelkään pahoin että sinun on hyvin vaikea tunnistaa mikä on totta ja mikä ei. Miehesi tarinat siitä että toinen nainen on uhkaillut voi olla ihan p:n jauhantaa. Tottakai hän haluaa vierittää syyn sille kolmannelle osapuolelle. Mutta faktahan on että pettämisessä on vain se yksi henkilö joka tekee väärin. Niin kuin minäkin olin. En avannut rehellisesti suutani pahoinvoinnistani edellisessä liitossa. En nostanut kissaa pöydälle - ja ennen kaikkea jatkoin leikkiä aivan liian pitkälle.

Nyt onneksi tiedän paremmin. Ja ilman paskoja tekojani en olisi maailman onnellisin nainen tällä hetkellä. Tai no en onnelisin siinä että niitä "haavoja" en ikinä saa parannettua ja häpeän loppu elämän tekojani. Mutta pystyn elämään niiden kanssa.
No siinä se ero onkin,kun mies ei ole toista naista syyttänyt. On ottanut syyt itse ja ottanut kaiken raivon ja surun vastaan. Viime yönä puhuttiin aamun pikkutunneille saakka. Tulevasta en tiedä tuleeko liitto kestämään,mutta olen valmis yrittämään,päivä kerrallaan. En ole koskaan ollut miehelleni pelkkä pikku vaimo tai lasten äiti. Sanoin miehelleni yöllä,että sillä on helvetin hyvä vaimo,ja jos en riitä hän on se joka tässä menettää enemmän.
 
No siinä se ero onkin,kun mies ei ole toista naista syyttänyt. On ottanut syyt itse ja ottanut kaiken raivon ja surun vastaan. Viime yönä puhuttiin aamun pikkutunneille saakka. Tulevasta en tiedä tuleeko liitto kestämään,mutta olen valmis yrittämään,päivä kerrallaan. En ole koskaan ollut miehelleni pelkkä pikku vaimo tai lasten äiti. Sanoin miehelleni yöllä,että sillä on helvetin hyvä vaimo,ja jos en riitä hän on se joka tässä menettää enemmän.

Eiköhän sen olisi pitänyt olla miehesi joka noin sanoo.
Mutta onnea yritykselle. Ja pahoittelut kaikesta tuskasta mitä mihehesi pettäminen tulee jälkeen jättämään.
 
Eiköhän sen olisi pitänyt olla miehesi joka noin sanoo.
Mutta onnea yritykselle. Ja pahoittelut kaikesta tuskasta mitä mihehesi pettäminen tulee jälkeen jättämään.
On sanonut, monella eri tapaa. Minulle itselleni tuo asia oli tärkeä sanoa miehelleni ääneen ja uskoa se myös itse. Tässä on viimepäivinä miettinyt liikaa mikä minussa on vikana. Kiitos tsempeistä :)
 

Similar threads

Yhteistyössä