Miten pitäisi suhtautua 2-vuotiaan kiukkukohtauksiin?

[yhden mutsi]

Meidän superkiltti taapero on nyt parin viikon ajan saanut hirmuisia kiukkupuuskia. Kiljuu, itkee, huutaa, potkii, rimpuilee - koko setti. Tätä tapahtuu, jos ei esim. pitää lähteä liukumäestä ennen kuin herran aikatauluihin sopisi.

Olen hiukan ulapalla, kun aiemmin kaikki on sujunut kuin tanssi. Miten näissä tilanteissa kuuluu toimia? Vaistot sanoo, että ota syliin ja rauhoita lapsi, mutta voimat ei tunnu aina riittävän.

 

[Elokuun Kruunu]

Ihan sama oikeastaan muuten mitä teet, kunhan pysyt rauhallisena ja johdonmukaisena. Eli jos oot jotain kieltänyt tai sanonut, niin siitä pidät kiinni. Se on sitä uhmaa nyt.

Ja tiedän, kuulostaa helpolta, mutta ei se ihan niin helppoo valitettavasti oo

 

[heidiS23]

ai teillä on vasta nyt alkanut toi ,meillä on neidillä ollut jo puolivuotta tollasta ja hän on nyt 2V :kieh: :kieh: :kieh: :headwall: :headwall: ,meillä joko tulee kiltisti tai kannan sisälle ja sisällä annan huutaa ja riavota kiukkunsa pois niin menee ohi itsestään.

 

[vieras]

se on se ihana UHMA...
niin meidänkin auringonpaiste muuttui ukkosmyrskyksi 2-vuoden tienoilla..

 

[Maine Coon/]

kuulostaa niin tutulta...

 

[Juh]

Riippuu vähän lapsesta. Meidän esikoista ei todellakaan kannattanut ottaa syliin, mutta kuopus taas rauhoittuu niin. Kuitenkin jos tilanne on sellainen, että jostakin ollaan lähdössä ja uhmiskohtaus iskee, niin sitten lähdetään vaikka lapsi kainalossa. Onhan se välillä hankalaa kun lapsi potkii ja riehuu, mutta jos ollaan lähdössä niin silloin lähdetään. Yleensä asia menee helpommin kun sanon, että kohta lähdetään ja lapsi saa vielä hetken leikkiä.

 

[wb]

meillä on 2v10kk lapsi jolla on samanlaista. pitää ennakoida ja toistaa että kohta lähdetään ni se ei tuu ikävänä yllätyksenä tai sitte että kohta mennään kotiin nyt vielä kaksi kertaa saa laskea ja sitten lähdetään.

otan syliin lohdutukseen jos on oikeesti paha mieli mut vinkumiseen ja tahallaan huutoon ja raivoamiseen en ota. paras on jos pysyy ite rauhallisena. raivokohtauksia pitää kyl sietääkin,ne kuuluu ikään ja tuntueita pitää saada näyttää ja tuulettaa päätään. olis kauheeta jos ei lapsi sais olla ikinä pahalla tuulella tai suuttua.

 

[lapinnoita harmaana]

Juu ite vaan pysyt rauhallisena. Tässä just ite kuuntelen ku kuopus 2v uhmassaan huutaa tuossa lattialla ku ei menny taas niinku neitokainen ois tahtonu. Ei tässä auta ku oottaa että saa huutonsa huudettua, ja oottaa että on valmis rauhottuun ja tuleen sänkyyn.
Esikoinen oli samanlainen; ei mikään auttanu. Huusi huutonsa ja sit rauhottu ku oli saanu tarpeekseen Keskimmäinen oli paljon helpompi tapaus, ei läheskään tällasia raivareita ollu.
Huumori on joskus tiukilla ku tietää jo et o-ou nyt lapsi saa taas hepulin, mut pakko vaan yrittää jaksaa nää... Ohi ne onneks menee!

 

[ap]

Juu sitä olen itsekin ajatellut, ettei ne kiukut pelkästään huono asia ole. Tärkeä vaihe tämäkin, mut mutsille vähän tuskaa...

Lapsi on hoidossa, eikä kiukkuile siellä. Toivottavasti ei kuitenkaan joudu liikaa tsemppaamaan. Mutta niin kai me aikuisetkin tehdään, töissä ollaan ihmisiksi ja vapaalla päästellään höyryjä.