H
Huonoitsetuntoinenläski
Vieras
Ennenkin olen tätä miettinyt, mutta nyt taas asia tuli mieleeni..
Meillä on pitkähkö (yli 15v) liitto takana, ollaan siis naimisissa ja lapsiakin on neljä. Meillä on suhteellisen vilkas ja erittäin nautinnollinen seksielämä. Ja muutenkin hyvä parisuhde. Ikää molemmilla alle 35v
Olen suhteen aikana lihonut valtavasti. Kun aloimme seurustella, olin urheilullinen ja painoindeksini oli n. 24. Nykyisin olen todella lihava, Bmi on 38 ja rapiat. Tykkään tavallaan edelleen liikkua, mutta joukkuepelit ja juoksulenkit ovat vaihtuneet hitaisiin kävelylenkkeihin ja lasten kanssa ulkoiluun. Muutoin olen ihan tavallisen näköinen, en ole koskaan ollut mitenkään kaunis.
Noin yleensä mies ei koskaan kommentoi minun ulkonäköä, ei siis positiivisesti, eikä myöskään negatiivisesti. Joskus, kun itse olen painostani puhunut, mies toteaa, ettei häntä haitta, tai että hälle on ihan sama mitä painan.
Mutta hyvin usein seksin yhteydessä mies jää katsomaan minua, katsoo silmiin ja sanoo: "sinä olet maailman kaunein nainen" tai "luoja, että sinä olet kaunis".
Minä yleensä vähän häkellyn nuissa tilanteissa. Samaan aikaan ne sanat tuntuvat ihanilta, mutta toisaalta tiedän, etteihän se ole totta. En minä ole kaunis. Olen kropaltani ruman lihava ja kasvoiltani ihan tavallinen.
Joskus katsoessamme tv:tä minä tai mieheni todetaan, että onpas kaunis nainen (ja yleensä se on molempien mielestä) ja en todellakaan ole heidän näköinen.
Miten nuihin "kehuihin" siis pitäisi suhtautua? Kiitellä? Sanoa, ettei tarvitse sanoa noin, koska se ei pidä paikkaansa ja tiedän, etten ole kaunis. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä, mutta.. noh, siis olen voinut nuorena olla jonkun (vaikkapa mieheni) mielestä toki kaunis, en sitä kielläkään. Mutta nykyisin en siis todellakaan.
Meillä on pitkähkö (yli 15v) liitto takana, ollaan siis naimisissa ja lapsiakin on neljä. Meillä on suhteellisen vilkas ja erittäin nautinnollinen seksielämä. Ja muutenkin hyvä parisuhde. Ikää molemmilla alle 35v
Olen suhteen aikana lihonut valtavasti. Kun aloimme seurustella, olin urheilullinen ja painoindeksini oli n. 24. Nykyisin olen todella lihava, Bmi on 38 ja rapiat. Tykkään tavallaan edelleen liikkua, mutta joukkuepelit ja juoksulenkit ovat vaihtuneet hitaisiin kävelylenkkeihin ja lasten kanssa ulkoiluun. Muutoin olen ihan tavallisen näköinen, en ole koskaan ollut mitenkään kaunis.
Noin yleensä mies ei koskaan kommentoi minun ulkonäköä, ei siis positiivisesti, eikä myöskään negatiivisesti. Joskus, kun itse olen painostani puhunut, mies toteaa, ettei häntä haitta, tai että hälle on ihan sama mitä painan.
Mutta hyvin usein seksin yhteydessä mies jää katsomaan minua, katsoo silmiin ja sanoo: "sinä olet maailman kaunein nainen" tai "luoja, että sinä olet kaunis".
Minä yleensä vähän häkellyn nuissa tilanteissa. Samaan aikaan ne sanat tuntuvat ihanilta, mutta toisaalta tiedän, etteihän se ole totta. En minä ole kaunis. Olen kropaltani ruman lihava ja kasvoiltani ihan tavallinen.
Joskus katsoessamme tv:tä minä tai mieheni todetaan, että onpas kaunis nainen (ja yleensä se on molempien mielestä) ja en todellakaan ole heidän näköinen.
Miten nuihin "kehuihin" siis pitäisi suhtautua? Kiitellä? Sanoa, ettei tarvitse sanoa noin, koska se ei pidä paikkaansa ja tiedän, etten ole kaunis. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä, mutta.. noh, siis olen voinut nuorena olla jonkun (vaikkapa mieheni) mielestä toki kaunis, en sitä kielläkään. Mutta nykyisin en siis todellakaan.