Meillä tytär tosin vasta 8v., mutta meillä ei pääse yksin kitskalle eikä kauppaan. Olemme mukana ja päätämme mitä lapsen rahoilla ostetaan, eli asetamme rajat. Lapsi voi valita mitä ostaa, mutta tiettyjen rajojen sisällä. Jos paljon rahaa, osa on laitettava säästöön. Itkua ja parkua tulee, mutta kovasti yritetään pitää päämme. Varsinkin isälle se rankkaa, kun tytär on prinsessa.
Mutta tämä tuli vasta yhden jutun jälkeen...meillä koko perheessä oli ongelmana liiallinen herkuttelu. Etenkin minulla, syön stressiin ja varsinkin karkki, suklaa, suola, rasva, limppari, viini, juustot ja siideri lohduttaa. Mieheni tuki tätä häiriötä, lohduttamalla minua herkuilla. Tytär oppi tämän ja käyttäytyi kuin minä. Minä lihoin, tytär ehkä hieman pyöristyi -mieskin lihoi...sitten huomattiin, että minulla on verensokerin heittelyitä -kohoamia. Hirveän huono-olo, päänsärkyä, tärinää jos en saanut sokeria, väsymystä, stressi paheni, liikunta väheni entisestään...myös tytär oli kärttyinen, väsynyt, levoton jne.
Yhdessä päätettiin alkaa taistella diabetesta vastaan. En halua sairastuttaa lastani! Hyvin on mennyt ilman herkkuja, normaaliruokavaliolla. Välillä lapsi tulee mankumaan namia, kun muistaa makeuden. Se menee ohi kun jutellaan, että toista pitää tukea, ei haluta sairastua. Pidetään kiinni herkkupäivästä, mutta se "herkku" voi olla vaikka yhteinen päivällinen oikeaa ruokaa. Karamellit eivät itseasiassa ole mitenkään herkullisia. Hedelmäinen jälkiruoka hakkaa ne 6-0.
VOIMIA TEILLE!!!