Miten puuttua pehmeästi 10-vuotiaan tytön herkutteluun?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kovajänis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja miksi..:
Alkuperäinen kirjoittaja Helekutti:
Rahaa annat vain kun jotain tarvitsee ostaa, ei muuten.

Eikä tarvitse edes antaa rahaa vaan ostat hänelle jotain jos jotain tarvitsee, eli esim. vaatteita.

Joo, siis niin vois tehdä kans mut mun mielestä on ihan hyvä että lapset saa ostaa omia juttuja ja käyttää rahaa itse että sen käsittelyyn tulee jonkinlainen tolkku. Selvästikään ap:n lapsi ei sitä osaa käyttää joten sitä voisi opetella. Lapsi tarvitsee jotain--> äiti antaa rahat --> lapsi ostaa tavaran.

Nythän se menee niin että lapsi lypsää äitin lompakkoa jatkuvasti ja kaikki menee karkkiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja k:
Meillä on 10v joka ei ikinä mene itse kauppaan ostamaan karkkia. Miksi lapsella on rahaa? Mikset valvo rahankäyttöä.

Ja toisaalta, minusta tuollaseen ei tarvitse puuttua pehmeästi vaan tosiasioihin nojaten. EI herkkuja joka päivä.

No huh. Oli toinenkin. Ajattelin jo, että muut vanhemmat sallivat lastensa kulkea kaupoilla ostelemassa karamelliä päivittäin.
Ei meilläkää ole koskaan käynyt yksin kaupassa. On tosin vielä alle 10 mutta tänä vuonna täyttää 10.
 
Alkuperäinen kirjoittaja täh:
Mistä teidän lapset saavat rahaa?
Meillä sukulaiset asuvat kaukana. Eipä tuo samanikäinen tyttö ole vielä koskaan yksin kaupassa. syö karkkia tasan silloin kun annamme siihen luvan. Omaa rahaa ei saa mistään.

Saa noin kympin verran kuussa rahaa meiltä, lisäksi kuulemma vaarilla käynyt pulloja hakemassa, kummisedältään ruinuamassa kolikoita, kerää kaikki pullot/tölkit ulkoa, arvatkaas kuinka paljon namia saa nykypäivänä jo kun eurolla kerää :headwall: Ja ylipäätään kaikki tämä tuli ilmi vasta kun olin pitkästä aikaa täyttämässä lasten kolikkopossuja ja huomasin että tytön possu on typötyhjä! Oli tajunnut että possussahan on edelliset synttärilahjarahat (oli yli 40e seteleinäkin) ja käynyt ne sieltä kaivamassa.
Hui, kuulostaa kuin meillä asuisi narkkari :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:
Hui, kuulostaa kuin meillä asuisi narkkari :/

Asiaan kannattaa suhtautua kuin asia olisi näin. Nyt tapa on vielä helppo (helpompi) korjata kuin sitten kun terveys on jo huonommalla tolalla. Älä puutu siihen syömiseen nyt vielä lainkaan vaan ensin ne rahahanat kiinni. Vaarille ja kummisedälle soitto kanssa että lanttiakaan ei anneta. Ei niitä pulloja loputtomiin pihalta löydy. Silti varoisin ylireagoimasta, liiallinen kovistelu ei varmasti auta mitään.
 
- Älä pidä rahaa säästöpossussa niin että tyttö pääsee sinne.
- Jos annatte sen 10? kuussa selvitätte mitä sillä ostetaan (ei mitään syötävää) ja menette yhdessä kauppaan ostamaan sen. Jos ei keksi mitä muuta sillä vois ostaa pistäkää säästöön tai koeta keksiä tytön kanssa joku isompi asia mihin voisi rahat säästää (myös ne rahat joita ruinaa muilta/pullorahat).
- Soita kummisedälle ym keneltä rahaa ruinaa ja sano että älkää antako.
- Tee terveellistä, vähärasvaista ruokaa.
- Varmista että tyttösi saa riittävästi liikuntaa!
 
Sokeriholismi on vaikea riippuvuus, ja sitä on aikuisillakin, voi olla että palstallakin on joku mamma, joka tuntee ko. riippuvuuden hyvin mutta ei ilkeä tunnustaa.

Sen selättämiseen tarvitsee sekä lapset että aikuiset apua.

 
Meillä tuo miehen poika on samanlainen. Tosin omasta säästöpossusta ei löydä mitään, joten on sitten tyhjentänyt nuo velipuoltensa säästöpossut...

Saa rahaa lahjaksi, niin nimppari ku synttäri. JA myös jos ei mistään muualta irota, kerää pulloja!

KAikki rahansa syö. Painoa on tullut n. 7kg vuodessa... sen suositellun n.3kg sijaan..
Harrastaa kyllä liikuntaa... japyöräilee ja ulkoilee, mut jos nyt vetää sit 7e viikossa herkkuja, ni kyllähän sil lihoo, varsinkin jos kehuu kuinka sai koulussa kaverilta 50centtii ku söi 31 ! ! ! lihapullaa...

Isänsä ei tajua, oon yrittänyt hienovaraisesti ja vähemmän hienovaraisesti isänsä kanssa, mut ei mee perille...

Nyt pojalla n.35% ylipainoa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Helekutti:
Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:
Hui, kuulostaa kuin meillä asuisi narkkari :/

Asiaan kannattaa suhtautua kuin asia olisi näin. Nyt tapa on vielä helppo (helpompi) korjata kuin sitten kun terveys on jo huonommalla tolalla. Älä puutu siihen syömiseen nyt vielä lainkaan vaan ensin ne rahahanat kiinni. Vaarille ja kummisedälle soitto kanssa että lanttiakaan ei anneta. Ei niitä pulloja loputtomiin pihalta löydy. Silti varoisin ylireagoimasta, liiallinen kovistelu ei varmasti auta mitään.

Niin, juuri tämän takia neuvoja kyselinkin, kun ei oikeen tunnu saavan oikealla tavalla otetta koko asiasta ja kaikki vaan jatkunut. Ja porukoille jo aikaa sitten ilmoitettu ettei rahaa/pulloja tytölle, mutta tahtovat välillä silti antaa :(
Tää asia itseasiassa tuli mieleen nyt näin voimakkaasti taas kun tyttö oli kaverinsa kanssa käynyt (niinpä niin, ilman lupaa tämäkin..) virpomis(kerjäämis)reissulla ja toi valtavan herkkukasan kotiin. Sentäs kun muistutin miten ei saa herkkuja vetää joka päivä, antoi pussin mulle ja sanoi että säästetään pääsiäiseksi ja että pikkusiskotkin saa sitten. Ja saaduilla rahoilla kuulemma menee kynäostoksille. Saas nähdä :whistle:
 
Voi. Normi lapsi lihoaa noin 3 kg vuodessa, teillä on aika huima nousu. Juttelisin varmaan ihan terkkarin kanssa asioista, ensi kahdestaan ja sitten tyttö mukaan.

Jos syö myös hirveästi ruokaa, niin sekin on aihe johon joutuu luultavasti puuttumaan tuon karkin syönnin lisäksi. Helpompi puuttua nyt, kuin muutaman vuoden kuluttua :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:
Alkuperäinen kirjoittaja täh:
Mistä teidän lapset saavat rahaa?
Meillä sukulaiset asuvat kaukana. Eipä tuo samanikäinen tyttö ole vielä koskaan yksin kaupassa. syö karkkia tasan silloin kun annamme siihen luvan. Omaa rahaa ei saa mistään.

Saa noin kympin verran kuussa rahaa meiltä, lisäksi kuulemma vaarilla käynyt pulloja hakemassa, kummisedältään ruinuamassa kolikoita, kerää kaikki pullot/tölkit ulkoa, arvatkaas kuinka paljon namia saa nykypäivänä jo kun eurolla kerää :headwall: Ja ylipäätään kaikki tämä tuli ilmi vasta kun olin pitkästä aikaa täyttämässä lasten kolikkopossuja ja huomasin että tytön possu on typötyhjä! Oli tajunnut että possussahan on edelliset synttärilahjarahat (oli yli 40e seteleinäkin) ja käynyt ne sieltä kaivamassa.
Hui, kuulostaa kuin meillä asuisi narkkari :/

En tajua. En minä kyllä näe tuolla ulkona pullon pulloa tai tölkin tölkkiä. En ole koko talvena nähnyt ainuttakaan.
Asuuko teidän suku samalla paikkakunnalla ja kerjää kaikilta pullot ja tölkit? Eli saa paljon rahaa suvulta?
En usko, että niitä talvella ulkona on mainittavassa määrin, että lihomaan pääsisi kävelemällä pulloja keräämässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:
Alkuperäinen kirjoittaja täh:
Mistä teidän lapset saavat rahaa?
Meillä sukulaiset asuvat kaukana. Eipä tuo samanikäinen tyttö ole vielä koskaan yksin kaupassa. syö karkkia tasan silloin kun annamme siihen luvan. Omaa rahaa ei saa mistään.

Saa noin kympin verran kuussa rahaa meiltä, lisäksi kuulemma vaarilla käynyt pulloja hakemassa, kummisedältään ruinuamassa kolikoita, kerää kaikki pullot/tölkit ulkoa, arvatkaas kuinka paljon namia saa nykypäivänä jo kun eurolla kerää :headwall: Ja ylipäätään kaikki tämä tuli ilmi vasta kun olin pitkästä aikaa täyttämässä lasten kolikkopossuja ja huomasin että tytön possu on typötyhjä! Oli tajunnut että possussahan on edelliset synttärilahjarahat (oli yli 40e seteleinäkin) ja käynyt ne sieltä kaivamassa.
Hui, kuulostaa kuin meillä asuisi narkkari :/


Eli selvästi on aihetta puhua rahankäytöstä ja ottaa lapsen muut rahat, kuin ne pullorahat yms. paikkaan, jossa voitte yhdessä valvoa miten niitä käytetään. Kun tosiaan ei pitäisi lapselle lihavuudesta mennä moittimaan, niin vedota ainakin niihin hampaisiin. Jos ei mikään muu auta, niin sitten varaatte ajan ravintoterapeutille.

 
Mutta et varmasti ole ainoa.
Nykyään vielä karkit ovat niin suurissa pusseissa.
Ja meilläkin lasten makean himo on loputon.
Ja jotenkin tekee mieli hemmotella. Kohtuus on niin helppo unohtaa, kun sitä niin helposti saa ja suurina annoksina.
 
Meillä tytär tosin vasta 8v., mutta meillä ei pääse yksin kitskalle eikä kauppaan. Olemme mukana ja päätämme mitä lapsen rahoilla ostetaan, eli asetamme rajat. Lapsi voi valita mitä ostaa, mutta tiettyjen rajojen sisällä. Jos paljon rahaa, osa on laitettava säästöön. Itkua ja parkua tulee, mutta kovasti yritetään pitää päämme. Varsinkin isälle se rankkaa, kun tytär on prinsessa.
Mutta tämä tuli vasta yhden jutun jälkeen...meillä koko perheessä oli ongelmana liiallinen herkuttelu. Etenkin minulla, syön stressiin ja varsinkin karkki, suklaa, suola, rasva, limppari, viini, juustot ja siideri lohduttaa. Mieheni tuki tätä häiriötä, lohduttamalla minua herkuilla. Tytär oppi tämän ja käyttäytyi kuin minä. Minä lihoin, tytär ehkä hieman pyöristyi -mieskin lihoi...sitten huomattiin, että minulla on verensokerin heittelyitä -kohoamia. Hirveän huono-olo, päänsärkyä, tärinää jos en saanut sokeria, väsymystä, stressi paheni, liikunta väheni entisestään...myös tytär oli kärttyinen, väsynyt, levoton jne.
Yhdessä päätettiin alkaa taistella diabetesta vastaan. En halua sairastuttaa lastani! Hyvin on mennyt ilman herkkuja, normaaliruokavaliolla. Välillä lapsi tulee mankumaan namia, kun muistaa makeuden. Se menee ohi kun jutellaan, että toista pitää tukea, ei haluta sairastua. Pidetään kiinni herkkupäivästä, mutta se "herkku" voi olla vaikka yhteinen päivällinen oikeaa ruokaa. Karamellit eivät itseasiassa ole mitenkään herkullisia. Hedelmäinen jälkiruoka hakkaa ne 6-0.
VOIMIA TEILLE!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
Sokeriholismi on vaikea riippuvuus, ja sitä on aikuisillakin, voi olla että palstallakin on joku mamma, joka tuntee ko. riippuvuuden hyvin mutta ei ilkeä tunnustaa.

Sen selättämiseen tarvitsee sekä lapset että aikuiset apua.



Mun mielestä sokerin suurkuluttajalle ei pitäisi myöskään nykäistä täysikieltoa makean suhteen. Itselleni ainakin parhaiten sopii, että ruoa jälkeen täyteen vatsaa aina saan makean palan päälle. Hulluksi tulisin, jos pitäisi karkkipäivään odottaa. Toki sen makea herkku voisi karksin sijaan olla joku tervellisempi ja joillekin pelkkä omenakin voisi riittää... mulle riittää pala vaikkapa omppupiirakkaa.
 
Auttaisko jos lapsi alkaisi säästämään johonkin helposti saavutettavaan kohteeseen? Ikuisuuksien päästä tuleva lomareissu voi tuntua liian kaukaiselta, mutta entäs jotkut tällaset tanssi- ja karaokepelit ja mitä niitä onkaan (oon ihan pihalla siitä mikä on muotia :ashamed: ), tai joku kylpyläreissu?

Jos makeanhimo on ylitsepääsemätön niin lapsen kanssa voisi yhdessä leipoa herkkujuttuja, saisi mielihyvää karkin lisäksi yhdessäolosta ja aineksia vois valita vähän terveellisemmiksi. Me tehtiin äskettäin mikro-dajmia ja sitä oli hauska tehdä ja ei ollut ihan yhtä hyvää kuin kaupan karkki joten sitä tuli syötyä vähemmän kuin mitä kaupan jättipussista olis syönyt.
 
Olen tämän itsestäni huomannut, että kun vitamiini varastot alhaalla niin karkinhimo kovempi. Eli voisiko helpottaa jos antaa esim. multivitamiini tabletteja. Tai saattaahan teillä olla nämä jo käytössä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mutta et varmasti ole ainoa.
Nykyään vielä karkit ovat niin suurissa pusseissa.
Ja meilläkin lasten makean himo on loputon.
Ja jotenkin tekee mieli hemmotella. Kohtuus on niin helppo unohtaa, kun sitä niin helposti saa ja suurina annoksina.

No ei ainakaan itse tee mieli hemmoitella karkilla, kun sillä tekee vain hallaa lapselle. Mielummin vaikka jollain perheen reissulla tai vastaavaa. Tietysti karkkia saa syödä, mutta kohtuudella. Meillä ainakin tämä mennyt pienestä asti päähän ja osaa jo 7v. itse sitä säännöstellä. Eli saattaa ilmoittaa ettei ota makeaa kun syönyt jo vaikka kylässä. En itse ainakaan unohda kohtuutta, kun itsekin niin elän. Kyllä karkkia myydään ihan 100g pusseissakin.
 
Meillä 11 v poika ja ei saa mennä yksin ostaan karkkia kaupasta. Tietää, että perjantain on herkkupäivä ja sillon syödään karkkia, ei ruinaa joka päivä. Viikkorahaa saa 3 e viikossa, mut ei niillä karkkia osta. Me ostetaan karkit, jotka sit karkkipäivänä syödään.

Miten teillä on lipsahtanut tuohon ? Kauheeta ajatella, että lapsi kerjää rahaa puolitutuilta saadakseen joka päivä karkkia :/ Melkoisen sokeririippuvainen jo on. Tuli mieleen, miten sä olet käsitellyt omaa syömishäiriötäs tytön kuullen... Lapset on niin kovin herkkiä vaikutuksille.

Tiukka linja nyt tytön kanssa. Ette annan rahaa, jos se menee karkkiin. Sovitte, että ilman lupaa ei mennä kauppaan. Jos menee, tulee rangaistus jossain muodossa. Te vanhempina päätätte lapsen asioista!
 
Alkuperäinen kirjoittaja piina:
Mun mielestä sokerin suurkuluttajalle ei pitäisi myöskään nykäistä täysikieltoa makean suhteen.

Mun mielestä se on ainut vaihtoehto sokeriholisteille. Ite olin leipäholisti, sokeririippuvuuden yksi muoto sekin. Tärkkelyshän on vain ketjuttunutta glukoosia. Nyt meillä karpataan eli ei sokeria eikä tärkkelystä missään muodossa. Liian vähärasvainen ruoka aiheuttaa myös ahmimista eikä lapsille varsinkaan saisi edes antaa rasvattomia tuotteita, tästä on jo ihan tutkimuksiakin. Kiinnittäisin huomiota ruokaan sen verran että täysmaito pöytään, ja kunnon rasvaista perusruokaa. Ei kevyitä juustoja tms. En tuputa karppausta kenellekään mutta rasva on vastaus moneen ongelmaan. Tähänkin.
 
Paljonko lapsi on pitkä ja paljonko painaa? Kuinka paljon on jo ylipainoinen?
Yhdyn edellisiin mielipiteisiin siitä, että aikuiset päättävät karkkien syönnit ja rahankäytöt 10-vuotiaalta ja vielä siitä eteenkinpäin.
Infotkaa vaaria ja kummia siitä, että rahaa ei enää saa antaa eikä karkkiakaan.

Kouluterkkari, jos on hyvä, voisi asiallisesti puhua tytön kanssa ja samoin sinä, ihan asiallisesti siitä, mitä on terveellinen syöminen. Porkkanoita, lanttua ja sensellaista naposteluhaluun.

Tehkää jokin tavoite, esim. että 2 kk aikana ei käydä ostamassa ja syödä karkkia ja sitten kun siihen päästään, teette esim. leffareissun tai sen sellaista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Helekutti:
En tuputa karppausta kenellekään mutta rasva on vastaus moneen ongelmaan. Tähänkin.

Tuo on kyllä totta, että rasva pitää kylläisenä ja siten vähentää sokerin ja hiilareiden himoa.

Loraus kylmäpuristettua öljyä salaatin päälle on aika nam.
 

Yhteistyössä