Miten rauhoitetaan raivotar??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kissansilmä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Plaah. Vai lääkäriin. Sitte mä saisin viedä kaikki 3 lääkäriin. Meillä raivotaan ja ollaan aika hulvattomia välillä. Ei ole tullut mieleenkään viedä lääkäriin tai hankkia apua... Parhaiten meillä näihin raivoajiin tehoaa se, että en huomaa raivoa. Annan siis raivota. Jos tyyppi raivoaa niin, että satuttaa itseään tai muita tai rikkoo jotain, niin raivoaja kannetaan rauhoittumaan eteiseen. Siellä ei ole virikkeitä, vain matto lattialla. JOS huomaisin raivoajan ja koko ajan koittasin häntä lepyttää ja rauhottaa, niin meillä tilanne ois jo aivan karmea. Lapsihan suorastaan kerjää sitä huomaamista ja pitkittää raivoaan. Annan siis raivota ja sitten vasta jututan.

Jäähy on tehokas tapa rauhottaa ja rangaista. Periaatteena meillä se, että huonosta käytöksestä seuraa jotain negatiivista ja hyvästä positiivista. Ja se positiivinen voi olla vaikka vain kiitos ja kutitus.

peesailen. jos pidetään kiinni ja huomioidaan, varmasti yltyy eikä lopu.
 
Ihana tää loitsu!

[color=DeepSkyBlue2]Pippuriprinsessa, purppuraviitta
keittiön pöydän alla
istuu kieli kippuralla.
Leimusilmät,
roihuhuulet,
villin parahduksen kuulet,
viheltävät
hurjat tuulet
tässä salissa.

Pippuri purppura
prinsessa istuu
keittiön pöydän alla.[/color]

Täytyykin kokeilla läheisen perheen pieneen raivottareen ja ainakin kerran hämmästyttää hänet.

Tämä tytsy sai pienenä tosi raivareita. Pidettiin sylissä lujassa otteessa, puhuen rauhoittavasti. Lapsi huusi, kyyneleet valui, vääntelehti, nyki, potki,repi. Minä jaksoin pitää, lapsen isä jaksoi myös, äiti ei jaksanut, kun on niin pieni kokoinen itse, eikä voimia niin paljon.

Nyt 7-vuotiaana jätetään täysin huomiotta raivonsa aikana. Ovet paukkuu ja tavarat lentää. Aina sanomme, että olet rakas, rakastetaan sinua ja kun olet rauhoittunut, tule syliin halittavaksi ja silitettäväksi. Raivoaa aikansa ja aina tulee sitten luo.

Ja luonne oli jo synnärillä kipakka. Huusi kuulemma yön pimeillä käytävillä suoraa huutoa matkalla synnytyssalista potilashuoneeseen. Aina, jos ei saanut sekunnissa tissiä suuhunsa, ei sitten sitä enää huolinutkaan, vaan huusi pitkään ja lujaa. Perinyt jotain sinnepäin omalta isältään ja vaariltaan... :)
 
Apua, nyt alkoi pelottaa... 2v kuopukseni on ollut temperamenttinen pienestä pitäen, ja kovia raivareita on saanut reilu yksivuotiaasta alkaen ihan pikkujutuista. Välillä neiti on oikea auringonpaiste, yleensä riittävästi raivottuaan nousee ylös muina naisina ja naureskelee heti. Viime päivinä on vain ollut todella vaikeaa, raivarit ovat voimistuneet ja kestävät puolikin tuntia. Huomioimattomuus on meilläkin tehokkainta, tytölle ei saa puhua eikä häntä saa koskettaa. Olen toiveikkaana ajatellut että tämä on tätä kaksivuotisuhmaa ja menee ohi, mutta näitä lukiessani sain kylmiä väreitä... Tuntuu hurjalta kuvitella että tuo kohta 4v esikoiseni raivoaisi samalla tavalla kuin pikkusiskonsa, onneksi hän on rauhallinen tapaus. Myötätuntoni teille isomman raivottaren vanhemmille, toivon kovasti tuon kuopuksen hiukan rauhoittuvan niin että me säästymme siltä kohtalolta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lionheart:
Apua, nyt alkoi pelottaa... 2v kuopukseni on ollut temperamenttinen pienestä pitäen, ja kovia raivareita on saanut reilu yksivuotiaasta alkaen ihan pikkujutuista. Välillä neiti on oikea auringonpaiste, yleensä riittävästi raivottuaan nousee ylös muina naisina ja naureskelee heti. Viime päivinä on vain ollut todella vaikeaa, raivarit ovat voimistuneet ja kestävät puolikin tuntia. Huomioimattomuus on meilläkin tehokkainta, tytölle ei saa puhua eikä häntä saa koskettaa. Olen toiveikkaana ajatellut että tämä on tätä kaksivuotisuhmaa ja menee ohi, mutta näitä lukiessani sain kylmiä väreitä... Tuntuu hurjalta kuvitella että tuo kohta 4v esikoiseni raivoaisi samalla tavalla kuin pikkusiskonsa, onneksi hän on rauhallinen tapaus. Myötätuntoni teille isomman raivottaren vanhemmille, toivon kovasti tuon kuopuksen hiukan rauhoittuvan niin että me säästymme siltä kohtalolta.
Kiitos myötätunnosta. Meilläkin neiti sai jo pienenäkin vähän sinnepäin kiukku kohtauksia, huusi ja raivosi hetken ja ne meni ohi nopeastikin, mutta nyt.. Kovasti odotamme että tyttö kasvaa ja tälläinen kiukku jää taaksepäin, ei siis tarvitse aina olla herran enkelikään, mutta ei kiitos tälläistä raivoa.

 

Yhteistyössä