Miten reagoisitte, jos miesystävän lapsi sanoisi teille näin?

["huhhuh"]

Olen nähnyt kolme kertaa lasta. Miehen kanssa seurusteltu melkein vuosi. Miestystäväni 9-vuotias tyttö sanoi minulle tosi tiukkaan sävyyn, että "älä sinä puutu tähän". Kyse oli ihan jostain pikku asiasta. Miten olisi reagoinut? Miten haluaisit miehesi reagoivan? Onko tämä teille ihan normaalia?

Minusta tuntuu aika kummalliselle. Jos omat lapseni kohtelisivat miesystävääni jo heti alun pitäen noin, olisin kyllä aika huolissani. Jos omani olisivat sanoneet noin, olisin heti sanonut, että noin ei aikuisille puhuta.

Tässä tilanteessa olin vain ihan hiljaa. Tunnen itseni aika lapaseksi. Tyttö ei siis selvästikään pidä minusta, ja vastuu käyttäytymisestä on mielestäni miehellä, jonka minun mielestäni olisi pitänyt puuttua asiaan heti.

Onko teidän mielestä ylireagointia loukkaantua tämmöisestä? Minusta tuntuu pahalle, ettei mies pitänyt puoliani vaan antoi lapsensa kohdella ilman seurauksia minua noin. Oikein pelottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mun luottamus mieheen on kyllä aika heikoilla. Vai pitääkö tämmöset asiat ajatella jotenkin muuten?

On ihan perseestä olla eronnut, ja vielä syvemmältä on uusperhekuviot. Ehkä minusta ei vaan ole tämmöisiin. Pitäisikö jo heti kättelyssä lopettaa tällainen suhde tällaisen miehen kanssa? Vaadinko liikaa? Kuten sanoin, omilta lapsiltani en sietäisi tuollaista käytöstä ilman reagointia. He kyllä itse asiassa ovat hyvin käyttäytyviä, en voisi edes kuvitella, että sanoisivat aikuiselle noin, ja käytännössä ihan tuntemattomalle.

 

["vieras"]

Olisit tehnyt selväksi sille nokikkaalle kersalle miten sua puhutellaan ja vaatinut arvostusta. Et voi miestäsi siitä syyttää.

 

[....]

Yrittäisin olla lapsen kaveri ja miehen naisystävä, mutta en todellakaan puuttuisi lapsen kasvattamiseen tai työntäisi nokkaani mihinkään niiden välisiin asioihin. On kai se ihan ymmärrettävää ettei äitipuolista pidetä, kun se vie isän äidiltä ja kaikkee kamalaa.. Anna tytölle aikaa.. kyllä se suhun varmaan tottuu pidemmän ajan kuluessa ja oppii hyväksymään sun paikkas perheessä..

 

[546yt]

Mikset keskustellut asiasta miehen kanssa?

 

[54hh]

Mikset keskustellut asiasta lapsen isän kanssa?

 

["vieras"]

Se on ihan normaalia esimurrosikäisen tytön kapinointia. Kun meidän isäpuoli tuli mukaan kuvioihin, mun veli 9-vuotiaana löi isäpuolta. Koki selvästi uhkana kun taloon tuli uusi mies. Isäpuoli teki selväksi että hänen silmilleen ei lapset hypi (en muista millä sanoilla sanoi, käsiksi ei käynyt tms.), sen jälkeen veli hyväksyi hänet ja isäpuolesta tuli läheisempi kuin meidän oma isä.

 

["Anne"]

No mä olisin hekottanut kippurassa lattialla kun tollanen siis todella naurattaa mua! AAHHAHAHAHAHAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!! Mä oisin varmaan myös kiljunu ja karjunu ja läpsiny itteeni poskille ja huutanu voi miten hassua voi miten hassua voi kun oot paistiperse!

 

["tjaa"]

no minkä tyyppisestä pikkuasiasta oli kyse? Useinkin aiheet voi olla päältäkattoen pieniä, mutta syvällä ui kokonainen jäävuori

Tuommoinen tilanne kyllä on hiukan sekäettä mielestäni. Eli toisaalta täytyy vaatia, että tyttö ei käyttäydy törkeästi ja halveksivasti, mutta silti hänen ihan aiheelliselle kiukulleen täytyy antaa tilaa. Ja koska muksu on kuitenkin lapsi, niin hänen saattaa olla vaikea sitä tilaa löytää jos kurinpalautus ei ole todella avarakatseinen ja taidokas.

Siinä olet mun mielestä hakoteillä, että oletat että tytön pitäisi susta pitää. Miksi ihmeessä, sähän olet ryöstämässä häneltä isän. Käsittääkseni hän on erolapsi eikä puoliorpo, joten johan hänelle on selvää, että aikuisten rakastamiset ja rakastamatta jättämiset ovat asioita, jotka tuhoavat häneltä perheen mitään kysymättä, joten miksi hänen pitäisi suhtautua myönteisesti asiaan? Ei nykyinen eroherkkyys piittaa lapsien tarpeista pätkääkään.

Uusperhekuvio oli vaikea jo Tuhkimon aikaan, vaikka silloin se oli välttämättömyys. Nyt se ei sitä ole, vaan uusia suhteita solmitaan nimenomaan itsekeskeisistä syistä. Jos lapset suhtautuvat asiaan ohjelmallisen myönteisesti (=isä tarttee uuden naisen kun se on nyt niin onneton), on aina vaarana että lapset kieltää omat tarpeensa ja tunteensa ollakseen lojaaleja. Et kai sitäkään haluaisi?

 

["Mika"]

Klonk klonk klonk vaan sun perseelle!

 

["akka"]

No jos on lasta nähnyt kolme kertaa niin ei tarvitse mihinkään puuttuakkaan.Eri asia jos asutaan yhdessä.

 

[lapsetkin kärsii]

Se on sitä uusperhe-ihanaa, johon en suistuisi koskaan. Mieluummin yksin, kuin sinun/minun/meidän lapset.

 

[en katsoisi ja kuuntelisi]

mun ukon penikat kans sillo alkuun yritti ruveta kukkoilemaan, mut heti alkuun laitoin selväksi,et ei tule onnisumaaan mun kanssa. Isänsä on antanut paljon periksi asoissa ja siinä on sitten ollu jonkin verran tehtävää,että ovat tajunneet että mun aikana ei puhuta kenellekkään rumasti eikä käyttäydytä inhottavasti vaikka kuinka olisi esiteini tai teini. Teineys ei anna lupaa huonoon käyttäytymiseen! Mulla on omille lapsille ihan samanlaiset säännöt ja hyvin on menny. Ikinä en ole huomannut että rajojen asettamisellaon ollut negatiivista vaikutusta minun ja lasten välillä. Tulemme hyvin toimeen kaikkien kanssa.

 

["vieras"]

nooh, mitä omaa lapsuuttani muistelen, niin noinhan se vähän meni.. Siis hei, sinä olet tytön reviriillä tunkeilija ja kilpailet isän huomiosta. Siinä lähtötilanne tytön kannalta. Hän ehkä vielä ajattelee, ettet kuitenkaan ole kuvoissa kovinkaan pitkään ja sinua voipi kohdella vähän miten vaan. Jos mieskään ei siihen puutu, niin sehän vain on tytölle osoitus sinun "arvostasi" perheessä.

Mutta, ole tytölle ystävällinen, jutelkaa yhdessä mitkä on pelisäännöt, kun olette kaikki yhdessä. Säännöt sovitte yhdessä tytön ja isän/miehen kanssa. Ketään ei saa kohdella epäkunnioittavasti, mutta ymmärrän kyllä tyttöä, hän saattaa kokea asemansa uhatuksi ja yrittää sanella sinulle kuinka hänen mielestään sinun kuuluu näkyä kuvoissa. Aikuisena sinulla on mahdollisuus etsiä keinot jolla sovun saa aikaan, lapselta yksistään sitä et voi vaatia. Hän tarvitsee siihen aikuisten neuvoja ja tukea.

Jos tilanne on sinulle liian vaikea, tiedät mitä teet. Lopetat suhteen ja etsit seuraavan kumppanin ilman jälkikasvua.

 

[dfdf]

Olen tytön kanssa samaa mieltä. Sinun ei liiaksi kannata puuttua tytön asioihin ainakaan alkuvaiheessa. Positiivisella asenteella saat paljon parempia tuloksia aikaan kuin olemalla loukkaantumisherkkä.

 

["vau"]

[QUOTE="tjaa";23259532]no minkä tyyppisestä pikkuasiasta oli kyse? Useinkin aiheet voi olla päältäkattoen pieniä, mutta syvällä ui kokonainen jäävuori

Tuommoinen tilanne kyllä on hiukan sekäettä mielestäni. Eli toisaalta täytyy vaatia, että tyttö ei käyttäydy törkeästi ja halveksivasti, mutta silti hänen ihan aiheelliselle kiukulleen täytyy antaa tilaa. Ja koska muksu on kuitenkin lapsi, niin hänen saattaa olla vaikea sitä tilaa löytää jos kurinpalautus ei ole todella avarakatseinen ja taidokas.

Siinä olet mun mielestä hakoteillä, että oletat että tytön pitäisi susta pitää. Miksi ihmeessä, sähän olet ryöstämässä häneltä isän. Käsittääkseni hän on erolapsi eikä puoliorpo, joten johan hänelle on selvää, että aikuisten rakastamiset ja rakastamatta jättämiset ovat asioita, jotka tuhoavat häneltä perheen mitään kysymättä, joten miksi hänen pitäisi suhtautua myönteisesti asiaan? Ei nykyinen eroherkkyys piittaa lapsien tarpeista pätkääkään.

Uusperhekuvio oli vaikea jo Tuhkimon aikaan, vaikka silloin se oli välttämättömyys. Nyt se ei sitä ole, vaan uusia suhteita solmitaan nimenomaan itsekeskeisistä syistä. Jos lapset suhtautuvat asiaan ohjelmallisen myönteisesti (=isä tarttee uuden naisen kun se on nyt niin onneton), on aina vaarana että lapset kieltää omat tarpeensa ja tunteensa ollakseen lojaaleja. Et kai sitäkään haluaisi?[/QUOTE]

Hieno teksti. Sulla on takana oma psykoterapia?

 

["huhhuh"]

Ensinäkään minusta ei tarvitse pitää.

Toiseksi minä en ole luonteeltani sellainen, että sanoisin lapselle tuosta.

Kolmanneksi en puuttunut mihinkään ns. oikeaan asiaan. Tilanne oli sellainen, että käveltiin kaupungilla ja tyttö kysyi, mihin suuntaan, johon minä vastasin, että oikealle. Hän oli asettanut kysymyksensä vieressäni kävelevälle isälleen. Mun mielestä siis ihan pikku juttu, johon olin ihan oikeutettu vastaamaan. En edes tajunnut, että tämmönen on puuttumista.

Ymärrän, että olen hänen reviirillään. Oikeuttaako se silti käyttäytymään huonosti? Miksi minun lapseni tai hänen kaksi muuta sisarusta käyttäytyvät normaalisti. Mielestäni tyttö on lellitty ja vaikea tapaus. Yhtä vaikeaa er on kuitenkin kaikille lapsille tässä perheessä.

Mun mielestä isällä olisi ollut vastuu vaatia parempaa käyttäytymistä, jotta minulle olisi tullut olo, että tässä ollaan yhdessä. Mä en todellakaan suostu parisuhteeseen, jossa toinen antaa minun olla kynnysmattona puuttumatta asiaan. Tämä johtuu varmastikin siitä, että minä itse kykenen suhteeseen, jossa sitoudun mieheen ja olen täyden luottamuksen arvoinen. Siltikään se ei ole omien lasten hylkäämistä. Päinvastoin. Kyllä tässä elämässä pitää jotkut käyttäytymissäännöt olla.

Jos mies kokee minun puolustamisen lapsensa hylkäämiseksi, hän ajattelee asian eri tavalla. Minä jos kuka en aio tulla väliin. Pitäköön perheensä ja käyttäytyköön koko sakki kuten haluaa. Kai minulla on oikeus ja velvollisuuskin pistää rajat, kuinka minua kohdellaan. Koska miehestä tai minusta ei ole vaatimaan minulle normaalia kohtelua, pakenen mieluummin kuin alan penäämään mitään. Mun mielestä tämmöiset asiat pitäisi olla parisuhteessa itsestään selvyyksiä.

Ehkäpä mä jätän paikkani jollekin muulle. Mulla on niin hyvä elämä lasteni kanssa, että miksi tahallani sitä vaikeuttaisin.

 

[tiitto]

No aika pienestä sinäkin tulet loukatuksi.

Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että sinua testataan. Kun mulle tuli aikanaan isäpuoli, sanoin hänelle yhtä ja toista ilkeää vaikka muuten olin tosi kiltti lapsi. Ihan vain todistaakseni itselleni, että tämä on suututettavissa ja on ilkeä ja inhottava. Kappas vaan, tämä ei suuttunut, ikinä. Sen sijaan sanoi kyllä ryöpytyksen kohteeksi jouduttuaan, että hänestä tuntuu kurjalta, että sanoin ilkeästi, ja pyysi miettimään, miltä tuntuisi, jos joku sanoisi minulle vastaavaa.

Kokeilepa piruuttasi. Mutta pinnaa pitää olla, testivaiheessa sinun hermojenmenetyksesi on paha juttu, vaikka asia itsessään olisi superpieni. Pure hammasta ja ohjaa lasta nätisti. Jos isänsä ei silloin tajua olla puolellasi vaan on sinua vastaan, sinulla on isompi ongelma ja voi olla, että löydät paremman puoliskon itsellesi muualta.

 

[wer]

No täytyy sanoa, että ylireagoit melkoisesti. Etkö nyt ymmärrä, että ei tuo tilanne varmaan ole helppo varhaisteinillekään. Ja mielestäni tuo ei edes ole mitenkään erityisen pahasti sanottu. Pitäisi tietysti tietää, että mihin hänen asioihinsa olet ollut puuttumassa.

 

[wer]

[QUOTE="huhhuh";23260090]
Kolmanneksi en puuttunut mihinkään ns. oikeaan asiaan. Tilanne oli sellainen, että käveltiin kaupungilla ja tyttö kysyi, mihin suuntaan, johon minä vastasin, että oikealle. Hän oli asettanut kysymyksensä vieressäni kävelevälle isälleen. Mun mielestä siis ihan pikku juttu, johon olin ihan oikeutettu vastaamaan. En edes tajunnut, että tämmönen on puuttumista.

[/QUOTE]

Ai tässähän tämä tilanne tulikin. Eli joo, ihan turhasta lapsi sanoi, mutta mielestäni silti vielä jossain määrin "luonnollista" kiukuttelua, joskaan ei nyt mitään hyvää käytöstä. Isän asemassa olisin kyllä itse sanonut jotain lapselle, mutta en nyt mitään kovin isoa numeroa tuosta olisi joka tapauksessa tehnyt. Ja sinuna en sen kummemmin tuosta loukkaantuisi, olet kuitenkin aikuinen ihminen, kun taas "vastapuoli" on murroiän kynnyksellä kompuroiva lapsi.

 

["Gilda"]

Onhan se nyt selvää, että lapsen mielestä joku lkäytännössä aivan vieras eukko alkaa puuttumaan hänen asioihinsa. Vai luuliko ap, että lapsi hyväksyy heti paikalla isän uuden seurustelukumppanin, kun on vaivaiset kolme kertaa tämän tavannut. Se on lapselle kova paikka huomata, että joku muu on syrjäyttänyt äidin oman isän puolisona. Ja sitten herkkähipiäiset aikuiset vielä viitsii valittaa kun lapsi sanoo pahasti...

 

[MolliMelooni]

Ihan muihin kasvatuksellisiin pointteihin puuttumatta, tuo repliikki ("Älä sinä puutu tähän") kuulostaa kyllä niin aikuisten puheesta poimitulta. Mulle ainakin heti tuli mieleen, että lapsi on oppinut konfliktin ratkaisumallinsa vanhemmiltaan, joilta kuulee tuollaista puhetta ja käyttää siis samaa kieltä sitten sinullekin. Jos isänsä on tottunut tuollaiseen puheeseen, niin ei varmaan koe tarpeelliseksi puuttuakaan.

Olisiko aikuisilla keskustelun paikka? Varmaan olisi hyvä sopia sekä äidin, isän että uuden kumppanin toimintamalleista lapsen suhteen.

 

["Lellu"]

Lapsi esitti kysymyksen isälle. Miksi ap piti tosiaankin puuttua asiaan? Ymmärrän lapsen ärtymyksen, mutten ap:n loukkaantumista

 

["elli"]

mun näkökohdasta tosi turhamaista ja lapsellista suuttua noin olemattomasta asiasta. jos oot valmis laittamaan hanskat tiskiin NOIN pienestä niin on kyllä hataralla pohjalla suhde..
Meillä on uusperhe,mun kaksi lasta ja miehellä ei omia. mutta vaikka onkin itselle tärkeää että saan huomiota mieheltä, niin lapset on meille etusijalla.
Lapset ei ole eroa halunneet, niille on sopeutuminen vaikeinta.. siinä vaiheessa kun aikuisella on jo uusi niin lapsi saattaa olla vielä eron käsittelyvaiheessaan AIVAN keskeneräinen, ja tunnekuohuja tulee.
Meillä edetty todella varovasti, vasta vuoden seurustelun jälkeen muutimme miehen luokse,mutta sekin vasta siinä vaiheessa,kun lapset siihen olivat valmiit. eikä mitään mullitteluja mies ole saanut.
Hän haluaa olla lapsille hyvä kaveri,vaikka mun mies onkin. Ei mikään isä-hahmo, mutta sellainen tärkeä kuitenkin. Auktoriteettia löytyy,ja komentaa jos vaikka lapset riitelee keskenään tai muuta.

Kehottaisin ottamaan mietintäaikaa jos et kestä sitä että miehellesi nuo lapset tulevat AINA ensin. ja lapselle se isä on aina ensin.

 

["huhhuh"]

Kiitos kaikille vastauksista.

Asia lienee sitten kuinka sanotte. Olen liian herkkähipiäinen. En kuitenkaan halua ja pysty muuttumaan. Jatkan mieluummin mukavuusalueella ja oman tyyppisten ihmisten kanssa elämääni.

Samasta reissusta vielä kohta, joka on mielestäni itsekästä. Samainen lapsi halusi laskettelemaan, kun pysähdyttiin ravintolaan syömään (mäki ihan vieressä). Hän vinkui ja vinkui. Isänsä sitten päästi hänet mäkeen 1,5 tunniksi, joka aika me muut odottelimme ravintolassa häntä. Toki siinä istuttiin ja syötiin eikä vain peukaloita pyöritelty. Lapseni olisivat myös halunneet, mutta minä en heitä päästänyt, koska meidän lomabudjettimme oli jo saavutettu ja toisella ei ollut asiaankuuluvia vaatteita. Itse en olisi kyllä missään tapauksessa päästänyt lasta mäkeen tässä tilanteessa. Tuli vain mieleen, että ehkä tällaisten ihmisten kanssa on mahdotonta edes alkaa yrittää rakentaa tasa-arvoista uusperhettä. Säästän lapseni siltä kun otan ja poistun tästä suhteesta heti kättelyssä.

Kiitos. Helpotitte ratkaisuani. En sitten varmaan rakasta miestä tarpeeksi. Tai rakastan lapsiani ja itseäni enemmän. Helpommalla pääsemme kun jatkamme omaa elämäämme.

Katsoo sit kun lapset ovat vanhempia omia seurustelukuvioita uudestaan.

 

[oh hoh]

[QUOTE="huhhuh";23262565]Kiitos kaikille vastauksista.

Asia lienee sitten kuinka sanotte. Olen liian herkkähipiäinen. En kuitenkaan halua ja pysty muuttumaan. Jatkan mieluummin mukavuusalueella ja oman tyyppisten ihmisten kanssa elämääni.

Samasta reissusta vielä kohta, joka on mielestäni itsekästä. Samainen lapsi halusi laskettelemaan, kun pysähdyttiin ravintolaan syömään (mäki ihan vieressä). Hän vinkui ja vinkui. Isänsä sitten päästi hänet mäkeen 1,5 tunniksi, joka aika me muut odottelimme ravintolassa häntä. Toki siinä istuttiin ja syötiin eikä vain peukaloita pyöritelty. Lapseni olisivat myös halunneet, mutta minä en heitä päästänyt, koska meidän lomabudjettimme oli jo saavutettu ja toisella ei ollut asiaankuuluvia vaatteita. Itse en olisi kyllä missään tapauksessa päästänyt lasta mäkeen tässä tilanteessa. Tuli vain mieleen, että ehkä tällaisten ihmisten kanssa on mahdotonta edes alkaa yrittää rakentaa tasa-arvoista uusperhettä. Säästän lapseni siltä kun otan ja poistun tästä suhteesta heti kättelyssä.

Kiitos. Helpotitte ratkaisuani. En sitten varmaan rakasta miestä tarpeeksi. Tai rakastan lapsiani ja itseäni enemmän. Helpommalla pääsemme kun jatkamme omaa elämäämme.

Katsoo sit kun lapset ovat vanhempia omia seurustelukuvioita uudestaan.[/QUOTE]

oh hoh. Eli eropäätös tehtiin näin pikaiseen.