Poikaystävällä lapsi, tuntuu että menetän järkeni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja avuton nappi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="hehee";24718663]näinhän se on. Itsekin olin 20v onnellinen, että olin se, jota mieheni jumaloi. Hieroi iltaisin jalkoja jne. jota ei enää ehdi eikä jaksa, kun ne lapsetkin on jotka vievät mehut.

Ap on epäkypsä ja käyttäytyy itse huonosti ja todella ilkeästi lasta kohtaan, mutta hän on nuori. Parasta olisi lähteä suhteesta. Paitsi jos haluaa tahallisesti vaikeuksia elämäänsä.[/QUOTE]

Kyllähän tuossa oli myös monta asiaa jossa on lapsenkin kanssa menty metsään, colanjuonti, nukkumaanmeno, kiroilu ym. Ja se ettei 'vanhempien' käskyjen takana ole molemmat, vaan mies antaa helposti periksi, eikä pelisääntöjä ole sovittu yhteisiksi. Ettei ap nyt ihan turhasta rutise, mutta karkkiesimerkki oli vähän huono.

En usko kuitenkaan että ap. on tahallaan ilkeä lapselle, vaan ei vaan ihan osaa kunnolla olla 3v kanssa. Myös se että hän tuntee jonkinlaista katkeruutta huomionvievää lasta kohtaan, on väärin, mutta tavallaan ymmärrettävää, muttei kuitenkaan hyväksyttävää.

Jos oikeasti aikoo jäädä suhteeseen, kannattaa mennä perheterapeutille tms. ammattilaiselle ja sopia siellä yhteiset järkevät pelisäännöt kaikille. Ja kuunnella ja kysellä miten kussakin tilanteessa tulisi toimia. On hyvä saada jonkun ulkopuolisen näkemys mukaan, muualtakin kuin mammapalstalta... :) Jos jäisi tuo yöitkeskelykin pois.

Toisaalta, jos haluaa sen oman perheen miehen kanssa jolla ei ole lapsia, niin sitten kannattaa se perustaa miehen kanssa jolla ei ole lapsia.

(Meillä muuten ei kaikkien tarvi saada samaanaikaan samanlaista karkkia ja aikuiset saattavat syödä aikuisten juttuja ilman että lasten tarvii niitä saada. Kummallista että juuri tähän niin moni puuttui niin kärkkäästi. )
 
[QUOTE="hmm";24718666]Kyllähän tuossa oli myös monta asiaa jossa on lapsenkin kanssa menty metsään, colanjuonti, nukkumaanmeno, kiroilu ym. Ja se ettei 'vanhempien' käskyjen takana ole molemmat, vaan mies antaa helposti periksi, eikä pelisääntöjä ole sovittu yhteisiksi. Ettei ap nyt ihan turhasta rutise, mutta karkkiesimerkki oli vähän huono.

En usko kuitenkaan että ap. on tahallaan ilkeä lapselle, vaan ei vaan ihan osaa kunnolla olla 3v kanssa. Myös se että hän tuntee jonkinlaista katkeruutta huomionvievää lasta kohtaan, on väärin, mutta tavallaan ymmärrettävää, muttei kuitenkaan hyväksyttävää.

Jos oikeasti aikoo jäädä suhteeseen, kannattaa mennä perheterapeutille tms. ammattilaiselle ja sopia siellä yhteiset järkevät pelisäännöt kaikille. Ja kuunnella ja kysellä miten kussakin tilanteessa tulisi toimia. On hyvä saada jonkun ulkopuolisen näkemys mukaan, muualtakin kuin mammapalstalta... :) Jos jäisi tuo yöitkeskelykin pois.

Toisaalta, jos haluaa sen oman perheen miehen kanssa jolla ei ole lapsia, niin sitten kannattaa se perustaa miehen kanssa jolla ei ole lapsia.

(Meillä muuten ei kaikkien tarvi saada samaanaikaan samanlaista karkkia ja aikuiset saattavat syödä aikuisten juttuja ilman että lasten tarvii niitä saada. Kummallista että juuri tähän niin moni puuttui niin kärkkäästi. )[/QUOTE]

Moni tosiaan puuttui tuohon karkin syöntiin. Minusta tässä päällimmäinen ongelma ei ole tuo karkin syönti.
 
[QUOTE="hehee";24718654]Ja siis mistä nuo itkukohtauksesi ap johtuvat? jos mies lohduttaa lastaan tämän itkiessä, ja mielestäsi se on lapselta manipulointia, niin hmmm... mitä sinä yrität näillä itkukohtauksilla, jatkuvalla itkemisellä saada miehessä aikaan?[/QUOTE]

Mä satuin eilen katsoo BB:n koostelähetyksen ja tuli niin vaikea olo kun 30+ ÄITI-ihminen itkee parin siiderin perään ja mankuu asiasta vaikka kuinka pitkään. Ja oikeasti tänä päivänä iältään aikuiset ihmiset saavat ihan oikeasti itku(potku)raivareita ihan pienistäkin asioista joten ei ole mikään ihme että lapset seuraavat samaa tahtia perässä ilman minkäänlaista järkevää esimerkkiä.
 
No minkä ihmeen takia pitäisi olla muuten tekemisissä? Varsinkin jos nykyistä kumppania häiritsee että jää kaikessa kakkoseksi eksälle.

Kuten kirjoitinkin, ajatus on minulle uskomaton... En osaa mielikuvitella tilannetta, jossa ei olisi mitään muuta yhteistä, kuin lapseen liittyvät asiat. Ja toisaalta, lapsen elämään liittyy kaikki äidin elämään liittyvät asiat, jolloin sitä kautta mikä tahansa asia olisi asiaankuuluva.

Toki se on turhaa, että ex olettaa saavansa palvelua lapsen kustannuksella. Missä menee raja ystävänpalveluksen ja pompoteltavana olemisen välillä on juttu, jonka jokainen päättää itse. Ja jos aina jää kakkoseksi exälle, ei ole selvitetty välejä kunnolla.
 
[QUOTE="vieras";24718665]Jessus mitä vastauksia ap on saanut :o Hei ap, olen täysin oikeilla jäljillä. Vain ja ainoastaan lapsiaan kasvattamattomat vanhemmat voi olla eri mieltä sun kanssa. Ei, se EI ole normaalia että lapsi saa kaiken periksi eikä rajoja ole. Niin ei kunnolliset äidit eikä isät toimi.[/QUOTE]

Tästähän meillä ei ole mitään muuta tietoa kuin ap:n kertomus. Jotenkin voisin kuvitella, että tilannetta on helposti liioiteltu tai vähintään väritetty. Mä en henkilökohtaisesti ainakanaan tiedä yhtään kiroilevaa 3-vuotiasta. Kuinka moni tietää?
 
Tästähän meillä ei ole mitään muuta tietoa kuin ap:n kertomus. Jotenkin voisin kuvitella, että tilannetta on helposti liioiteltu tai vähintään väritetty. Mä en henkilökohtaisesti ainakanaan tiedä yhtään kiroilevaa 3-vuotiasta. Kuinka moni tietää?

Kyllä mä valitettavasti tiedän montakin kiroilevaa taaperoakin. Mutta syynä on ihan vain se että ovat tottuneet kiroiluun eivätkä edes tiedä sanovansa jotain väärää. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä :(
 
Kyllä mä valitettavasti tiedän montakin kiroilevaa taaperoakin. Mutta syynä on ihan vain se että ovat tottuneet kiroiluun eivätkä edes tiedä sanovansa jotain väärää. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä :(

Mäkin tiedän.
Ja tunnustan, että meidän 2½-vuotiaskin on muutaman kerran helvetin sanonut. Mutta se, että oppii uuden sanan leikkipuistossa tai muualla ei tarkoita sitä, että se kiroilu jäisi päälle. Sen päälle jääminen on siitä kasvatuksesta kiinni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme;24723834:
Mäkin tiedän.
Ja tunnustan, että meidän 2½-vuotiaskin on muutaman kerran helvetin sanonut. Mutta se, että oppii uuden sanan leikkipuistossa tai muualla ei tarkoita sitä, että se kiroilu jäisi päälle. Sen päälle jääminen on siitä kasvatuksesta kiinni.

Nimenomaan. Kyllä silloin arjessa viljellään vittua ja muuta jos lapsi niitä käyttää puhekielessä kokoajan. On meidänkin taapero aikoinaan sanonut peekele ja häpesin ihan hirveästi koska minultahan se sana oli joskus lasten kuullen lipsahtanut :D On lapsia joiden kuullen jopa huoritellaan ja hakataan äitiä/isää, joten paljon kaikenlaista kamalaa joutuu moni pikkuihminen tässä maassa näkemään :(
 
Hei vaan kaikille.


Toinen huoleni on se, että olen se ikuinen kakkonen. Aina jos lapsen äiti soittaa vaikka vain omilla asioillaan (sellaisilla mitkä eivät liitty lapseen) tai mikä vain asia mikä liittyy tähän lapseen ja äitiin sivuuttavat aina minut. Vaikka olisin sairaalassa ja minulla todettaisiin rintasyöpä, minä jäisin sairaalaan yksin jos lapsen äiti soittaisi, että tulepas hakemaan meidät täältä kaupungilta.

QUOTE]

Miksi ihmeessä haluaisit olla miehen kanssa jos tunnet olevasi aina ikuinen kakkonen miehen exälle? Miksi olet miehen kanssa jonka voit kuvitella jättävän sinut sairaalaan tuossa tilanteessa vai hakeakseen exänsä kaupungilta?
Ihan itseni kannalta sinun kannattasi ottaa välimatkaa mieheen. Vaikuttaa että olette alkaneet liian nopeasti tuohon uusperhe- elämään. Ensin kannattaisi tutustua rauhassa ja miettiä valmiiksi nuo nyt askarruttavat asiat ja ilman saman katon rasitetta katsoa miten uusperhe kuviot sopivat teille.
Ja jatkuvasta itkemisestä saa sen kuvan ettei sinulla ole todellakaan hyvä olla suhteessasi ja se nakertaaa itsetuntoasi.
 

Yhteistyössä